Kuulumisia
Viime postaus oli hieman erilainen, eikä nyt viimeisen viikon aikana ole blogiin tullut minkäänlaista ratsastuspostausta. Niinpä ajattelin kirjoitella pienen kuulumispostauksen ja jakaa muutamat kuvat ja mietteet teidän kanssanne, nyt kun koeviikostakin on selvitty eikä kouluhommat tänä viikonloppuna puske päälle.
Viimeisimmän ratsastuspostauksen jälkeen ollaan menty Myffin kanssa melko rennosti. Pari päivää mentiin rennosti ilman satulaa, yhtenä päivänä hypättiin kavaletteja ja hiottiin lähestymisiä, ja koettiin jälleen pieni vastoinkäyminen esteiden saralla. Hyppäsin nimittäin 60cm korkuiseksi korotettua ristikkoa, sillä Myffi ottaa paikat paljon paremmin ristikoille enkä itsekään stressaa siitä ponnistuspaikasta niin paljon kun ristikko on jotenkin itselleni paljon "varmempi" esteenä kuin pysty. Pystyillä koen itse joutuvani tekemään enemmän sen paikan eteen, vaikka tosiasiassa hypyt sujuu parhaiten kun Myffin antaa vaan mennä ja muutamaa askelta ennen hieman katsoo että tarvitseeko hidastaa tai nopeuttaa vauhtia vai päästäänkö näillä yli. Ristikko meni tosi hyvin, näin itse paikat ja Myffi tuli muutenkin hyppyihin tosi kivoilta paikoilta silloinkin kun annoin sen mennä esteelle vähän omankin harkinnan varassa. Lopulta ristikko sujui niinkin hyvin että päätin nostaa sen 60cm pystyksi, sillä sille oli edellisellä hyppykerralla kauheat ongelmat. No, ensin mentiin pari kertaa ihan ok, mutta sitten alkoi se kieltely. Jostain syystä Myffi alkoi yhtäkkiä kyttäämään estettä eikä mennyt yli vaikka paikka olisi ollut hyvä ja vauhtikin kohdillaan. Raipalla napautus ei auttanut, ei myöskään pidempi tie tai hitaampi tai reippaampi laukka. En tiedä kyttäsikö M sitten sitä tummempaa hiekkaa ponnistuskohdalla, mutta joka kerta se pysähtyi kuin seinään aivan esteen juureen, juuri sillä tavalla jolla se valmennuksessa sai minut lentämään alas. Laskin esteen neljäänkymppiin eikä ollut mitään ongelmaa, ja heti kuuteenkymppiin korottaessa alkoi taas kieltely. En tiedä voiko itselläni olla jossain tuolla alitajunnassa pinttyneenä se tippuminen joka saa minut huomaamattani arkailemaan ennen estettä, mutta ollaan kuitenkin sen tippumisen jälken hypätty 60cm esteitä jotka alkoi meille muodostua jo rutiiniksi joten en uskoisi sen olevan ongelma. 80cm ei olla valkun jälkeen hypätty, ei siksi että siitä olisi joku kammo jäänyt kun sillä korkeudella putosin vaan ihan siksi kun ei ole ollut mahdollisuutta - esteitä hypätessä kun tarvitsee jonkun auttamaan, nostamaan ne pudonneet puomit ja mielellään kuvaamaankin kun sitten näkee itse mille se meno näyttää ulkopuolisen selkään, näkee omat virheet ja oppii muutenkin hieman lisää. Kuvaajaa mulla ei ole nyt ollut kuin ihan muutaman kerran koko syksynä mukana, ja silloinkin kun ollaan kuvaajan kanssa päästy hyppäämään on kentällä ollut sen verran porukkaa ettei siellä mahdu tekemään mitään. Puitteet hyppäämiselle on siis viime aikoina olleet melko huonot, mutta ehkä se tästä. Olen myös viimein suostunut turvaliivin hankintaan kun se kisaaminen on nyt tähtäimessä ja muutenkin on tuo estekorkeus alkanut viime vuodesta nousta, ja kun nyt saan juuri sellaisen turvaliivin kun haluan on se jopa omastakin mielestä hyvä juttu. Aiemmin turvaliiveistä ei ole ollut mulle kuin haittaa, ja kerran turvaliivi aiheutti mulle tippuessa kauheat mustelmat kylkeen, joita ei varmasti ilman turvaliiviä olisi tullut. Toivottavasti se turvaliivi sitten toisi itselle lisää sitä varmuutta jos sitä nyt kerta jostain tuolta alitajunnasta puuttuu niin päästäisiin takaisin siihen estekorkeuteen jolla oltiin ennen putoamista.
Loppuviikko sujuikin sitten kouluratsastuksen parissa. Esteillä koetuista vastoinkäymisistä huolimatta olen nyt vakaasti päättänyt osallistua tulevana viikonloppuna tallillamme järjestettäviin harjoituskilpailuihin, joissa pääsee hankkimaan kisakokemusta niin este- kuin kouluradoiltakin. Alustava suunnitelmani oli osallistua pelkkään esteluokkaan, mutta nyt olen harkinnut vakavasti kouluradallekin lähtöä. Valmentajamme nimittäin sanoi toivovansa näkevän minut ja Myffin joskus kouluradoilla, joten harkkakisoista voisi saada kivan pohjan koulukisoillekin ja katsoa vähän mille se meidän meno sileällä tässä vaiheessa ulkopuolisen silmään näyttää. Niinpä nyt ollaan todennäköisesti starttaamassa ensi lauantaina 60cm esteluokka ja HeC koululuokka, saa sitten nähdä miten se esteluokka menee kun näitä kieltoja on nyt alla enemmän kuin tarpeeksi.
Koulurataa olen nyt treenaillut muutaman päivän, ja nyt tuntuu että se voi mennä jopa hyvin kun vaan itse muistaa ratsastaa rauhallisesti. Myffillä on vieläkin taipumusta nostaa sitä päätä ylös, varsinkin laukan jälkeen jolloin ravista tulee pomputtavaa eikä siellä pysty istumaan. Myffi oikoo tällöin kaarteissa ja alkaa ennakoimaan laukannostoja, jolloin ainoa välittömästi toimiva keino on pysäyttää ja aloittaa alusta. Valitettavasti kouluradoilla tämä ei ole oikein mahdollista, siellä pitäisi vaan jatkaa ja saada se hevonen siinä mennessä rauhoittumaan. Onneksi esteluokat kisataan ennen koululuokkia, jolloin M on toivottavasti jo sen verran väsynyt ettei se jaksa temppuilla päätä nostelemalla.
Lähipäivinä olisi tarkoitus vielä treenata sitä 60cm rataa, mutta kisoihin ilmoittautumisen hoidan kyllä ennen sitä pois alta - eipähän voi sitten enää alkaa empiä vaan sitten mennään sillä taidolla mikä siihen mennessä saadaan kasattua. Kouluradassa ei ole enää kauheasti opeteltavaa, hieman hiottavaa siirtymisissä ja muisteltavaa siinä missä kohdissa sai keventää ja missä ei, mutta eiköhän me jonkinlainen paketti saada lauantaiksi kokoon! Onneksi on ihan tallin pienet harkkakisat niin ei tarvitse kauheasti stressata tuloksista vaan voidaan mennä oikeasti vaan kokeilemaan!
Viimeisimmän ratsastuspostauksen jälkeen ollaan menty Myffin kanssa melko rennosti. Pari päivää mentiin rennosti ilman satulaa, yhtenä päivänä hypättiin kavaletteja ja hiottiin lähestymisiä, ja koettiin jälleen pieni vastoinkäyminen esteiden saralla. Hyppäsin nimittäin 60cm korkuiseksi korotettua ristikkoa, sillä Myffi ottaa paikat paljon paremmin ristikoille enkä itsekään stressaa siitä ponnistuspaikasta niin paljon kun ristikko on jotenkin itselleni paljon "varmempi" esteenä kuin pysty. Pystyillä koen itse joutuvani tekemään enemmän sen paikan eteen, vaikka tosiasiassa hypyt sujuu parhaiten kun Myffin antaa vaan mennä ja muutamaa askelta ennen hieman katsoo että tarvitseeko hidastaa tai nopeuttaa vauhtia vai päästäänkö näillä yli. Ristikko meni tosi hyvin, näin itse paikat ja Myffi tuli muutenkin hyppyihin tosi kivoilta paikoilta silloinkin kun annoin sen mennä esteelle vähän omankin harkinnan varassa. Lopulta ristikko sujui niinkin hyvin että päätin nostaa sen 60cm pystyksi, sillä sille oli edellisellä hyppykerralla kauheat ongelmat. No, ensin mentiin pari kertaa ihan ok, mutta sitten alkoi se kieltely. Jostain syystä Myffi alkoi yhtäkkiä kyttäämään estettä eikä mennyt yli vaikka paikka olisi ollut hyvä ja vauhtikin kohdillaan. Raipalla napautus ei auttanut, ei myöskään pidempi tie tai hitaampi tai reippaampi laukka. En tiedä kyttäsikö M sitten sitä tummempaa hiekkaa ponnistuskohdalla, mutta joka kerta se pysähtyi kuin seinään aivan esteen juureen, juuri sillä tavalla jolla se valmennuksessa sai minut lentämään alas. Laskin esteen neljäänkymppiin eikä ollut mitään ongelmaa, ja heti kuuteenkymppiin korottaessa alkoi taas kieltely. En tiedä voiko itselläni olla jossain tuolla alitajunnassa pinttyneenä se tippuminen joka saa minut huomaamattani arkailemaan ennen estettä, mutta ollaan kuitenkin sen tippumisen jälken hypätty 60cm esteitä jotka alkoi meille muodostua jo rutiiniksi joten en uskoisi sen olevan ongelma. 80cm ei olla valkun jälkeen hypätty, ei siksi että siitä olisi joku kammo jäänyt kun sillä korkeudella putosin vaan ihan siksi kun ei ole ollut mahdollisuutta - esteitä hypätessä kun tarvitsee jonkun auttamaan, nostamaan ne pudonneet puomit ja mielellään kuvaamaankin kun sitten näkee itse mille se meno näyttää ulkopuolisen selkään, näkee omat virheet ja oppii muutenkin hieman lisää. Kuvaajaa mulla ei ole nyt ollut kuin ihan muutaman kerran koko syksynä mukana, ja silloinkin kun ollaan kuvaajan kanssa päästy hyppäämään on kentällä ollut sen verran porukkaa ettei siellä mahdu tekemään mitään. Puitteet hyppäämiselle on siis viime aikoina olleet melko huonot, mutta ehkä se tästä. Olen myös viimein suostunut turvaliivin hankintaan kun se kisaaminen on nyt tähtäimessä ja muutenkin on tuo estekorkeus alkanut viime vuodesta nousta, ja kun nyt saan juuri sellaisen turvaliivin kun haluan on se jopa omastakin mielestä hyvä juttu. Aiemmin turvaliiveistä ei ole ollut mulle kuin haittaa, ja kerran turvaliivi aiheutti mulle tippuessa kauheat mustelmat kylkeen, joita ei varmasti ilman turvaliiviä olisi tullut. Toivottavasti se turvaliivi sitten toisi itselle lisää sitä varmuutta jos sitä nyt kerta jostain tuolta alitajunnasta puuttuu niin päästäisiin takaisin siihen estekorkeuteen jolla oltiin ennen putoamista.
Loppuviikko sujuikin sitten kouluratsastuksen parissa. Esteillä koetuista vastoinkäymisistä huolimatta olen nyt vakaasti päättänyt osallistua tulevana viikonloppuna tallillamme järjestettäviin harjoituskilpailuihin, joissa pääsee hankkimaan kisakokemusta niin este- kuin kouluradoiltakin. Alustava suunnitelmani oli osallistua pelkkään esteluokkaan, mutta nyt olen harkinnut vakavasti kouluradallekin lähtöä. Valmentajamme nimittäin sanoi toivovansa näkevän minut ja Myffin joskus kouluradoilla, joten harkkakisoista voisi saada kivan pohjan koulukisoillekin ja katsoa vähän mille se meidän meno sileällä tässä vaiheessa ulkopuolisen silmään näyttää. Niinpä nyt ollaan todennäköisesti starttaamassa ensi lauantaina 60cm esteluokka ja HeC koululuokka, saa sitten nähdä miten se esteluokka menee kun näitä kieltoja on nyt alla enemmän kuin tarpeeksi.
Koulurataa olen nyt treenaillut muutaman päivän, ja nyt tuntuu että se voi mennä jopa hyvin kun vaan itse muistaa ratsastaa rauhallisesti. Myffillä on vieläkin taipumusta nostaa sitä päätä ylös, varsinkin laukan jälkeen jolloin ravista tulee pomputtavaa eikä siellä pysty istumaan. Myffi oikoo tällöin kaarteissa ja alkaa ennakoimaan laukannostoja, jolloin ainoa välittömästi toimiva keino on pysäyttää ja aloittaa alusta. Valitettavasti kouluradoilla tämä ei ole oikein mahdollista, siellä pitäisi vaan jatkaa ja saada se hevonen siinä mennessä rauhoittumaan. Onneksi esteluokat kisataan ennen koululuokkia, jolloin M on toivottavasti jo sen verran väsynyt ettei se jaksa temppuilla päätä nostelemalla.
Lähipäivinä olisi tarkoitus vielä treenata sitä 60cm rataa, mutta kisoihin ilmoittautumisen hoidan kyllä ennen sitä pois alta - eipähän voi sitten enää alkaa empiä vaan sitten mennään sillä taidolla mikä siihen mennessä saadaan kasattua. Kouluradassa ei ole enää kauheasti opeteltavaa, hieman hiottavaa siirtymisissä ja muisteltavaa siinä missä kohdissa sai keventää ja missä ei, mutta eiköhän me jonkinlainen paketti saada lauantaiksi kokoon! Onneksi on ihan tallin pienet harkkakisat niin ei tarvitse kauheasti stressata tuloksista vaan voidaan mennä oikeasti vaan kokeilemaan!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! :)