Kohti hyvää muotoa?

 

Viime viikon keskiviikkona saatiin Myffi hierojan käsittelyyn. Hieroja löysi niskasta ja selästä muutamia melkoisen pahojakin jumeja, jotka saatiin kuitenkin hieromalla rentoutumaan ja nyt niiden ei enää pitäisi häiritä Myffiä. Neiti käyttäytyi hierojan käsittelyssä oikein hienosti, lämpöviltti ja tärisevä hierontalaite oli hieman pelottavia mutta niitäkin pystyi käyttämään ihan ongelmitta. M selvästi nautti hieronnasta, ja ihmekös tuo jos pahat jumit saatiin viimein auki ja liikkuminen muuttui helpommaksi ja kivuttomammaksi. 

Hieronnan jälkeen Myffi olikin vapailla viime tiistaihin saakka, sillä itselläni oli lievä poskiontelotulehdus homekouluvisiitin jäljiltä. Siitä johtuen blogikin on ollut hiljainen nyt reilun viikon ajan, mutta nyt pääsen palailemaan takaisin normaaliin postaustahtiin. Kävin muutamia kertoja juoksuttelemassa Myffiä vaikka kipeänä olinkin, mutta kenttä oli sateiden takia melko huonossa kunnossa, liukas ja todella upottava, joten kauheasti en viitsinyt Myffiä siellä mudassa seisottaa. Kauhean kovaakaan sen ei uskaltanut antaa mennä, ettei se vetäisi nurin liejuun ja aiheuttaisi itselleen esimerkiksi revähdystä tai toista lomaa ontumisen takia. Tämän viikon keskiviikkona pääsin kuitenkin kiipeämään takaisin satulaan, ja Myffi on kyllä selvästi parempi ratsastaa nyt hieronnan jäljiltä!

Kaikki postauksen kuvat eiliseltä & (c) Milla

Keskiviikkona käytiin ostamassa Myffille joustochambon, vihdoin ja viimein sillä sen ostamisesta on puhuttu jo pitkään! Tiedän että kaikki apuohjat joustochambonit mukaanlukien jakavat mielipiteitä melko rajustikin enkä itsekään tietenkään haluaisi Myffillä mitään ylimääräisiä piuhoja pitää, mutta koska Myffin niska oli jo todella pahasti jumissa pään viskomisen ja ylhäällä pitämisen takia, päätin nyt hieronnan jälkeen alkaa työstämään sitä ongelmaa ihan kunnolla apuohjien avustuksella. En kuitenkaan aio pitää näitä yhtään sen pidempään kuin tarpeellista, ja heti kun neiti oppii kulkemaan niska pyöreänä ilman piuhoja jätän nämä ilomielin kaappiin!

Eron "piuhoilla" ratsastuksessa on huomannut selvästi, ja ne selvästi toimivat paremmin kuin odotinkaan! Myffi liikkuu paljon paremmin selkänsä läpi, käyttää takajalkojakin entistä paremmin ja laskee pään huomattavasti alemmas - tottakai kun piuhat ottaa vastaan. En tiedä onko Myffillä ennen piuhoja pidettykään, sillä maasta käsin sen taluttaminen piuhat päässä on ihan tuskaa, se liikkuu hitaampaa kuin etana ja ollaan aina kentällä kaikkien tiellä. Selästäkin se on hieman hidas ja laukannostoissa tempoi aluksi päätään kun on tottunut nostamaan sen ylös aina nostoissa, mutta pikkuhiljaa se alkaa oppia että pää voi pysyä pilvien alapuolella! Edistystä siis tapahtuu oikein suurin harppauksin, ja saatiin tuossa yksi päivä jopa hienoja väistöjäkin tehtyä molempiin suuntiin ihanan suoralla hevosella! 

Lauantaina Milla oli mukana tallilla ja otti meistä hieman syksyisempiä kuvia, vaikka mulla itselläni tuli kylläkin ihan joulufiilis kun tajusin että nyt kun meillä viimein on kauan himoittu punainen huopa, itselläni oli päällä punainen takki ja punaiset kumpparit ja Myffillä vielä vaaleanpunaiset kurasuojat, oltiin tonttulakkeja vaille valmis tonttukaksikko! Lunta tänne päin pitäisi sataa ihan lähipäivinä, ja toivottavasti se sitten pysyisi maassa ainakin sen aikaa että ehtisi ottaa kunnon tonttukuvia. Joulukalenteri etenee nimittäin hyvää vauhtia mutta kuvamateriaalista on aina hieman puutetta, eikä koskaan voi mennä takuuseen että joulusta oikeasti tulee valkoinen. Niinpä olen tonttukuvien kanssa mieluummin ajoissa kuin myöhässä, jouluihminen kun olen. 

Ratsastelin ensin sileällä kaikki askellajit läpi mahdollisuuksien mukaan, sillä kenttä oli vielä paikoittain hieman liejuinen. Kun M tuntui tarpeeksi hyvältä laitoin Millan kyhäämään meille ristikon jota sitten hyppäsin muutamia kertoja purkaakseni Myffiltä energiaa. M ei ollut päässyt aamulla tarhaan sillä joku oli kaatanut aidat, ja 11 jälkeen tallille mennessäni Myffi oli karsinassaan haastamassa riitaa karsinanaapureiden kanssa, ihan malttamattomana odottamassa ulos pääsemistä. Hoitotilanne olikin mielenkiintoinen, sillä M hyppi koko ajan päälle ja litisti minua seinän ja itsensä väliin. Kentällä se kuitenkin rauhoittui sen verran että uskalsin sitten hyppyjen jälkeen lähteä vielä loppukäynneille maastoon. 

kuten näkyy, otettiin kyllä piuhat pois hyppyjen ajaksi että M pääsi venyttämään kaulaansa

Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin, ja toivon todella että ensi kevääseen mennessä M kulkisi nätissä muodossa ilman piuhoja! Harmittaa älyttömästi että olin noin pitkän ajan kipeänä, sillä viime sunnuntaina meillä olisi ollut yksityisvalmennus joka sitten peruuntui sairauden takia. Ensi viikolla saatetaan kuitenkin saada taas valmentaja vierailemaan, ja silloin kyllä varmasti mennään Myffin kanssa valvovan silmän alle ratsastelemaan ja hankkimaan neuvoja jatkoa ajatellen!