Pientä ratatreeniä
Lauantaina päästiin pitkästä aikaa hyppäämään ja sain Iidan kameran taakse kuvailemaan. Kyhättiin kentälle muutama este, ei mitään isoja sillä treenasin paikan hakemista enkä niinkään mitään korkeuden hyppäämistä. Tehtiin yhdestä esteestä todella matala okseri, sillä en ole vielä Myffillä kertaakaan oksereita hypännyt enkä tiedä miten se reagoi erikoisempiin esteisiin, tukit kun tuntuvat olevan neidin mielestä ihan kauheita. Pikku hiljaa aletaan kuitenkin lisäämään niitä erikoisempiakin esteitä mukaan, ettei sitten kisoissa suoritys tyssää siihen kun hevonen ei uskallakaan hypätä.
Esteet ei tosiaan olleet isoja, maksimissaan 60cm korkeudessa, joten ratsastelin alkuverkkojen jälkeen ravissa puomeja joista sitten jatkoin ravissa ristikolle. Ravista hyppääminen on hyvää tasapainotreeniä minulle, ja samalla Myffikin joutuu hieman miettimään että kaikki jalat tulee varmasti puhtaasti yli. Puomit siinä edessä tekivät tehtävästä vielä hieman haasteellisemman, ja muutamia kompurointeja siellä puomeilla tulikin, mutta pääosin meni melko mukavasti. Laukkaan siirtyessä M oli ihan täpinöissään kun sai viimein lisätä vauhtia ja tehdä asiat hieman helpommin, ja se alkoikin ennakoimaan nostoja kaarteissa. Hyvä että sitä intoa kuitenkin löytyi, esteillä kun eteenpäinpyrkivä hevonen on huomattavasti miellyttävämpi ratsastaa kuin jumittava lahna.
Ristikkotehtävän jälkeen siirryttiin huimalle 40cm okserille, ja ensimmäinen hyppy meni kyllä vähän penkin alle. Olen nyt viimeaikoina opetellut lisäaskeleiden ottamisen sijaan kannustamaan Myffiä enemmän kohti estettä ja mieluummin jättämään askeleita väliin, sillä jos ponnistuspaikka osuu liian lähelle estettä ja M ponnistaa "ylöspäin" menetän tasapainoni välittömästi ja retkahdan helposti kaulalle. Kauempaa lähtiessä hyppyyn mukaan pääseminen on kuitenkin helpompaa, mutta nyt en vaan millään muistanut lähteä siihen hyppyyn vaikka askeleita pois jätinkin. Niinpä pari kertaa jäin pahasti jälkeen hypystä lentäen mitä mielenkiintoisemmin Myffin perässä esteen yli, mutta kyydissä pysyin joka kerralla. Pikku hiljaa aloin onneksi sitten oppia virheistäni ja pääsin hyvin hyppyihin mukaan, ja okserille tuli tosi hyviä ja ilmavia hyppyjä. Kertaakaan Myffi ei sitä kyttäillyt vaan hyppäsi yli kuin se olisi jo ihan tuttua kauraa, joka tottakai helpotti hyppäämistä kummasti.
Viimeisenä esteenä meillä oli 60cm pysty, jolle viime hyppykerralla oli ongelmia paikan kanssa. Nyt mitään ongelmaa ei ollut, ja jokainen hyppy lähti todella hyvältä paikalta. Kauheasti kuvia näiltä esteiltä ei nyt ole, mutta videolta näkyy mukava määrä hyppyjä ja myös viimeistä tehtävää, joka oli siis pienen pieni rata. Laskettiin pysty ristikoksi, sillä M alkoi jo väsyä eikä olla rataakaan tosiaan ennen hypätty.
Rata meni siis siten, että ensin ratsastin ristikoksi lasketulle pystylle, sieltä okserille, siitä puomien kautta toiselle ristikolle, siitä takaisin ensimmäiselle esteelle josta jälleen okserille. Videolta tämän näkee paremmin ja esteiden sijainnitkin hahmottuvat paremmin mieleen, sillä näin tekstissä selittäessä niiden paikkoja ei välttämättä hahmota.
Kaiken kaikkiaan tuosta hyppykerrasta jäi tosi hyvä fiilis, ja lähiaikoina pitää ottaa toinenkin kunnon hyppykerta hieman korkeammilla esteillä, nyt kun kenttäkin on jo melko hyvässä kunnossa sateiden jälkeen. Myffistä huomasi hyvin miten se parin viikon hyppytauon jälkeen innostui ihan oikeista esteistä ja kunnon tehtävistä, sillä yksittäisillä kavaleteilla tai pienillä oksereilla siitä ei saa oikein mitään irti.
Myffi pääsee tulevana keskiviikkona hierontaan, jossa siltä nyt hierotaan kaikki jumit pois ja toivottavasti saadaan se kaulasta hieman taipuisammaksi. Nyt Myffi oli nimittäin todella jäykkä, ei taipunut minnekään alkuverryttelyjen aikana ja vasta esteillä alkoi hieman pehmenemään. Toivottavasti hieronta nyt oikeasti auttaa, sillä olen jo kysellyt tulevista valmennuksista ja suunnitteilla on yksityisvalmennus uuden valmentajan kanssa, joka sitten todennäköisesti ratsastaakin Myffillä ja tsekkaa vähän sieltä selästä käsinkin missä mennään. Kova treenitalvi siis edessä!

Ponin ilmeet on kyllä muikeita! :D ja totta,parempi itse eteenpyrkivä,kun potkittava. :D kuka teillä muuten käy hieromassa? Jaja kuka valmentaa? :D
VastaaPoistaMillään ei nyt muistu koko nimet mieleen, mutta hieroja tais olla joku Katariina ja valmentaja ehkä Katja..? En muista kun en ole vielä kumpaakaan tavannut :D
Poista