On nuo hevoset outoja

Rakas hevoseni on saanut tehtyä siitä moneen kertaan mainitusta mustasta putkesta itselleen ikuisuusongelman. Jostain syystä se on neidin mielestä ihan hirveän kamala ja joka kerta uusi juttu, vaikka se on nyt vajaan vuoden saanut siihen totutella. Joinain päivinä se ei haittaa arvon neitiä ollenkaan, mutta toisinaan siitä tulee suurinpiirtein hevosia syövän, verenhimoisen mutanttimonsterin kaltainen uhka hienohelman herkälle hipiälle, vaikka se vain on siinä kentän reunalla täysin liikkumatta muiden estekaluston osien seassa. Mulla on myös vahva epäily että neiti on alkanut yhdistää putken ja sen ympärillä olevat estetolpat toisiinsa, sillä joskus se säikkyy pelkkiä estetolppia joilla ei ole puomia kannattimilla. Tosi hyvä piirre hevosessa jonka kanssa tähdätään joskus estekisoihin!

Eilen perjantaina oli juurikin sellainen päivä, jolloin kaikki mahdollinen oli Myffin mielestä ihan hirmuisen jänskää. Oltiin jälleen liikkeellä ilman satulaa, ja kyllä oli kuskilla melkoisen työn takana se selässä kestäminen kun vasemmassa kierroksessa Myffi lähti aina äkisti sivuun kun lähestyttiin sitä kamalaa putkea! Pari kertaa keikuin jo kyljellä miettien roikunko kyydissä vai tiputtaudunko alas, mutta mutaiseen maahan kun ei tee mieli tippua, niin tulipa sitten ninjailtua kaulalla pariinkin otteeseen. Kierros kierrokselta nuo pakoyritykset hieman lievenivät, ja loppupeleissä ohimennessä käännettiin vaan vähän päätä sen puomin suuntaan ja vähän kaasuteltiin nopeampaa ohi. Tottakai huokaisin helpotuksesta kun enää ei tarvinnut sitä kohtaa jännittää. Ja eikös vaan seuraavalla kierroksella neiti saa jonkin ihmeellisen hepulin viereiseen tarhaan menevistä, heinällä täytetyistä kottikärryistä, ja siinä noustiinkin taas takajalkojen varaan, käännyttiin 90 astetta ja lähdettiin täyttä laukkaa eteen. Ihme ja kumma kestin yhä kyydissä, ja sain jopa tilanteen hallintaan ennen kentän puoliväliä! Käskin kyllä neidin heti reippaasti eteen enkä antanut sen jäädä yhtään possuilemaan, sillä se toimii Myffin kanssa hyvin tuollaisissa tilanteissa. Neiti tietää jo että tuollaisten pomppujen jälkeen pitää mennä oikein mallikkaasti vähintään kolme kierrosta, tai selässä oleva pirulainen saattaa laittaa poniparan ekstrahommiin ;)

Ratsastuksen jälkeen päästin Myffin hetkeksi irti kentälle, raahasin pelottavan putken kuivemmalle kaviouralle ja laitoin siihen tikkaat viereen ettei neiti juoksisi putkesta ohi. Sitten juoksutin neitiä sen verran että se hyppäsi siitä kerran oma-aloitteisesti yli, ja palkitsin sen heti sokerilla. Talutin sen vielä kahdesti muutaman askeleen päähän putkesta ja pienellä raipan heilautuksella neuvoin sitä hyppäämään yli, ja vaikka ensimmäisellä hypyllä heppa olisikin päässyt varmaan kolmen päällekkäisen putken yli, oli kolmannella kerralla meno jo paljon hallitumpaa eikä sitä putkea tarvinnut enää edes kyttäillä niin kauheasti. Ehkä me vielä joskus päästään siitä yli niin että keikun itse satulassa.. 

Kuluneeseen viikkoon on onneksi mahtunut myös pari sellaista hetkeä, jota en koskaan uskonut tulevan vastaan. Taisin jo edellisessä postauksessa mainita, miten olen yrittänyt keksiä uusia tehtäviä joita tehdä ilman satulaa ratsastellessa, ja viime tiistaina sainkin melkoisen älynväläyksen - sunnuntain estehyppelyiden ja sen jälkeisten pelleilyiden innoittamana päätin kokeilla miten hyvin Myffi kuuntelee painoapuja. Kenttä oli tyhjä ja kauttaaltaan kuiva, joten ohjat löysiksi ja menoksi! Ensin kokeilin ihan vaan käynti-ravi-käynti-siirtymisiä, ja niiden sujuessa aloin ottaa laukkaa - ja ette uskokaan miten hienosti Myffi nostaa laukan pelkästä pohjeavusta, ja miten hienosti se hidastaa ravin kautta käyntiin pelkällä istunnalla ja silloin tällöin pienellä ohjastuella! (uskon kyllä että hevosen mielentilalla on tähän vaikutusta, ja voi olla että tällaiset hommat sujuu vain neidin hyvinä päivinä.. jää nähtäväksi) Entisenä ratsastuskouluoppilaana olen saanut tunneilta mukaan pientä arkuutta vähäisillä varusteilla menemistä kohtaan, sillä joka tunnille on aina laitettu satula ja suitset ja vasta sitten on lähdetty matkaan. Ilman satulaakaan en kauheammin ollut mennyt ennen Myffin tuloa, ihan silloin tällöin vaan, joten onhan se nyt jännä miten vajaassa vuodessa on oman hevosen myötä uskaltanut lähteä kokeilemaan miten homma sujuu ilman satulaa tai löysin ohjin. Nyt palan halusta kokeilla Myffillä ratsastamista pelkillä päitsillä ja niihin kiinnitetyillä ohjilla, ja kuka tietää jos hankitaan joskus kuolaimettomat suitset vaikka vaan satunnaiseen käyttöön jos homma ilman kuolaimiakin luistaa! Olisihan se hevosellekin kiva kun aina ei tarvitsisi laittaa rautaa suuhun kun lähdetään hommiin..

Tällaisista fiiliksistä meidän viikko onkin pääasiassa koostunut. Löysin ohjin on menty loppuverkat aina kun ollaan oltu kentällä yksin, ja laukannostojakin treenailtu pelkillä paino- ja pohjeavuilla aina kun tilanne sallii. Saa nähdä mitä kaikkea tullaan kesällä kokeilemaan, kun nyt jo mielessä vilisee kaikenlaista hauskaa mitä pitää tulevilla ratsastuskerroilla kokeilla! Tulevalla viikolla saadaan tosiaan satulansovittaja kylään mittaamaan neidin selkä, ja sen jälkeen päästään toivottavasti aloittamaan uuden satulan metsästys - toivottavasti sellainen löytyy pian, jotta päästään taas kunnon estetreenien pariin eikä jouduta tuhlaamaan alkukesää satuloiden sovitteluun! Aion kyllä koota ensi kesäksi bucket listin kaikista meidän tavoitteista ja suunnitelmista, ja itse asiassa olen sitä jo aloitellutkin.  Jospa siis ensi kerralla vaikka niissä merkeissä.. ♥

Miten teidän viikko on mennyt?

Ratsastatteko te koskaan kuolaimettomilla, ilman satulaa, tai muuten vaan normaalia vähäisemmällä varustuksella?

Mitä suunnitelmia teillä on kesälle?