Treeniä kisoihin joita ei ole
 |
| kuvat (c) Julianna Nieminen |
Nyt kävi sitten niin, ettei päästäkään lauantaina kisaamaan. Osallistujia ei tullut tarpeeksi vaikka ilmoittautumisaikaa pidennettiin, joten kilpailuja ei kannattanut järjestää. Ärsyttää ihan älyttömästi, sillä koin että ollaan nyt molemmat valmiita ja voidaan oikeasti pärjätä kasikympissäkin ihan hyvin, ja nyt sitten ei päästä edes yrittämään. Olisin halunnut kokeilla nuo radat ensin kotona, ihan että Myffillä olisi hälinästä huolimatta tuttu ympäristö jossa se ei jännity ja kyttäile uusia asioita. Olisin myös halunnut tietää miten omat hermot kestää isompien luokkien hyppäämisen, sillä ennen viime kisoja ilmennyt kisajännitys ei ainakaan vielä ehtinyt tulla häiriköimään mieltä. Nyt kävi kuitenkin näin, ja pitänee vain odotella seuraavia kotikisoja. Ulkopuolisiin kisoihin tuskin nyt kesällä lähdetään, kun niitä ei täällä päin järjestetä kauhean usein (kipan mukaan seuraavan kerran syyskuussa..), eikä Myffi vieläkään mene koppiin kun ei ole ehditty lastaustreenejä aloittaa. Pitää nyt vaan ajatella positiivisesti, sillä nyt on ainakin kunnolla aikaa treenata!
Koska lauantaina ei sitten mennäkään hyppäämään, mentiin keskiviikkona hieman suunniteltua rankempi estetreeni. Olin suunnitellut meneväni ennen kisoja ihan kevyen rataharjoituksen, mutta nyt kun ei tarvitse säästellä hevosta lauantaille, oli ihan sama mennä kerralla kunnolla ja kuitata tämän viikon hyppelyt sillä kertaa. Rakensin kentälle neljä estettä joista jokaista pääsi hyvin tulemaan yksin, mutta joista sai kuitenkin yhdisteltyä myös kivan, pienen radan. Pitkiltä sivuilta löytyi 60cm pysty, jonka alla oli pelokkeena vanha tuttu putkilo, sekä noin 70cm okseri. Toisessa päädyssä ympyrän kaarella oli pieni, 50-60cm pysty, ja lävistäjälle pystytin vielä pystyn jolla olisi hyvä treenata laukan vaihtamista esteen päällä. Tämä laukkojen vaihtuminen oli oikeastaan ainoa asia joka kisoissa mietitytti, sillä Myffi ei tykkää hypätä vastalaukassa vaan pudottaa silloin heti raville, ottaen yleensä esteeltä puomin mukaan. Jos en siis olisi kisaradalla saanut laukkaa vaihdettua esteen päällä, olisi minun pitänyt ottaa raville ja nostaa laukka uudestaan ennen seuraavaa estettä, jotta meillä olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet päästä siitä puhtaasti yli. Nyt otetaankin tämä esteellä vaihtaminen kovaan treeniin, jotta ensi kisoissa sitä ei tarvitse miettiä!
Käytiin taas maastossa alkukäynneillä (kuvat), ja kentällä verkkasin vielä ravissa ja laukassa Myffin hyvin kuulolle. Ratsastin paljon ympyröitä, ja työstin taas pohkeet kunnolla läpi ennen kuin siirryttiin hyppäämään. Laukassa pidin huolen tahdin säilymisestä, ja testailin vähän millä tuulella Myffi oikein on. Kutittelin sitä raipalla takaosaan jotta se ottaa takaosaa paremmin alle, ja siinä samalla aina huomaa onko neidillä hyvä vai huono päivä - hyvinä päivinä se tekee juuri niin kuin tahdonkin ja astuu takaosalla enemmän alle, ja huonoina se heittää korvat luimuun ja pukittaa. Nyt oli onneksi hyvä päivä, joten hyppäämään päästiin hyvillä mielin.
Hypyt aloitettiin ympyrän kaarella olevalta pystyltä, jota tultiin kuitenkin pääty-ympyrän sijaan keskiympyrällä. Myffillä oli hyvä imu päällä, ja askeleet sattui tosi kivasti kohdilleen. Pari kertaa lähdettiin vähän kaukaa tai tultiin hieman pohjaan, mutta puomi otettiin matkaan vain kerran. Laukka pyöri ympyrällä tosi kivasti, eikä M yrittänytkään pudotella raville kun se tiesi että nyt hypätään. Ainoa tarkkuutta vaativa asia oli siis ympyrän muodon säilyttäminen, joka onnistui kuitenkin hyvin kun pohkeet menivät kunnolla läpi.
Seuraavaksi treenattiin sitä laukan vaihtamista lävistäjällä olevalla pystyllä. Koin helpoimmaksi ratsastaa aivan esteen oikeaan reunaan, jotta M hyppäisi automaattisesti hieman enemmän vasemmalle ja pieni johtaminen vasemmalla ohjalla saisi sen vaihtamaan laukan. Pari kertaa tuo onnistuikin, mutta useimmiten keskityin liikaa ohjalla johtamiseen, jolloin M pääsi livahtamaan keskemmälle estettä eikä vaihtanutkaan laukkaa. Tiedänpähän nyt missä meni väärin, ja voin näitä virheitä sitten seuraavissa treeneissä korjailla.
Lävistäjän jälkeen tultiin vielä muutaman kerran putkiloestettä, ja otettiin muutama hyppy okserille. Putkilo oli taas parilla ekalla kerralla hieman jännä, mutta yli mentiin joka kerralla. Okseria M ei enää kyttääkään, vaan imee sille kivasti ja löytää hyvät paikat melkein itsekseen. Tykkään ihan älyttömästi siitä tavasta millä M hyppää okserit, kun sen hypyt on niin pyöreitä ja ilmavia. Kaiken lisäksi ne hypyt näyttää kuvissa kivoilta!
Sitten lähdettiin tulemaan rataa. Tultiin esteet siten, että aloitettiin okserilta ja käännettiin siltä lävistäjälle. Lävistäjällä tultiin pysty jolla pyrittiin vaihtamaan laukka, jotta päästään sujuvasti ratsastamaan päätyyn ympyrä ja hyppäämään sen kaarella oleva pysty. Siitä viimeisenä sitten putkilolle, jolle paikkaa piti katsoa hieman tarkemmin pidemmän lähestymisen takia. Tämä rata sisälsi siis kaikkea meille haastavaa - laukanvaihdon, ympyrällä hypättävän esteen, sekä pitkän lähestymisen yksittäiselle pystylle.
Alla on muutama videopätkä radoista. Ensimmäiset radat menivät vähän hutiloiden, ja laukka hiipui usein lävistäjän jälkeen raviksi kun laukka ei vaihtunutkaan. Kaikista parhaimmin meni videolla oleva toinen rata, jolloin paikat sattuivat kohdilleen melko kivasti ja laukkakin vaihtui onnistuneesti, vaikka puomi siinä vaihtaessa tippuikin. Kolmannella ja viimeisellä videopätkällä okseri nousi takaa 90cm korkuiseksi, ja lävistäjän pysty oli noin 80cm. Videolta kuuluukin miten vähän kauhistelin tuota lävistäjän pystyä, ja siksi unohdin tyystin vaihtaa laukan. Ympyrän jätin sitten suosiolla väliin, ja tulin suoraan putkilolle jolla tavoitteena oli pitää myötälaukka, eikä antaa neidin vaihtaa sitä omin päin niin kuin se aiemmin teki. Paljon pieniä virheitä siis, mutta eiköhän niistä treenillä päästä eroon!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! :)