Jalkapatin mysteeri & hieman taas ostoksia

(c) Suvi Nieminen

Eilen päästiin taas treenaamaan lastausta ja matkustusta kun suunnattiin Myffin kanssa kohti klinikkaa. Meidän klinikka-aikahan siirtyi maanantailta eiliselle, sillä klinikan röntgenlaite oli mennyt rikki eikä sitä saatu korjattua ajoissa jalan kuvaamista varten. Niinpä aika siirtyi hieman myöhemmälle, mutta eipä se hirveästi haitannut. Uusi aika sattui kuitenkin samalle viikolle, joten kauhean kauaa ei tarvinnut odotella. Keskiviikkona Myffin jalka oli hieman turvoksissa ja lämmin, ja säikähdin jo että nyt se on telonut sen jonnekin juuri ennen klinikkakäyntiä. Turvotus kuitenkin laski liikkeessä, joten ratsastin ihan levollisin mielin ja M oli tosi hyvä. Mulla on keskiviikolta kuvia ja videopätkiäkin, mutta jaan niitä hieman myöhemmin ja keskityn nyt ihan vaan tähän klinikkakäyntiin ja sen tuloksiin. 

Jos ette muista mistä tämä kaikki sai alkunsa, tässä pieni pikakertaus: kesän lopulla M sai käytävällä vetopaniikkikohtauksen, hyppäsi ns. "seinälle" ja kolhaisi takajalallaan (jossa ei ollut kenkää) itseään toiseen takaseen. Jalkaan tuli haava josta kehkeytyi sitten imppari, ja impparin aikaan jalkaan alkoi nousta tuollainen patti (näkyy kuvissa vasemman takajalan säären puolivälissä). Imppariin annettiin kaksi antibioottikuuria, jotka paransivat kyllä impparin mutta ei pattia. Patti ei kuitenkaan ollut erityisen lämmin, se ei haitannut Myffiä eikä näkynyt liikkeissä arkomisena tai ontumisena, joten treenattiin ihan normaalisti, tietysti joka päivä jalkaa tunnustellen. Päätettiin kuitenkin yhdessä jalkaa aiemmin hoitaneen eläinlääkärin kanssa, että on parempi käydä klinikalla kuvauttamassa jalka jos siellä vaikka onkin jotain mitä ei ulospäin näe, ja niinpä käytiin eilen kuvauttamassa jalka raviradan klinikalla.

 (c) Suvi Nieminen

Oltiin klinikalla vähän aikaisin, joten kävelytin Myffiä ympäri raviradan valjastusaluetta ja tutustuttiin jänniin juttuihin, kuten ravihevosiin ja kukka-asetelmiin. Kun sitten päästiin tutkittavaksi, kävelin ja juoksutin Myffin kertaalleen pihalla eläinlääkärin katsoessa miten se liikkuu. M oli ihan kauhean jännittynyt uudesta ympäristöstä, ja veti ravia kauhealla vauhdilla kaula kaarella ja häntä pystyssä. Oli siinä kiva sitten juosta vierellä! Liikkeet oli kuitenkin puhtaat, joten siirryttiin sisälle jossa M sai rauhoittavat ja pääsi kuvattavaksi. En päässyt seuraamaan röntgeniä (tietenkään, koska ei ollut suojapukuja) mutta sain jälkeenpäin röntgenkuvat sähköpostiin. Niinpä tekin pääsette näkemään millainen pirulainen tuo patti oikein oli.

Diagnoosi oli seuraava: säären sisäpuolella on luuliikaa, eli siis tuo patti. Patin kohdalla luussa on ollut tapauksen sattuessa suurempi ruhje, joka on kuitenkin lähtenyt parahtumaan ja nyt kohdalla on "vain" tulehdus jonka rauhoittuminen voi viedä kuukausia. Tulehdus näkyy kuvassa tummentumana tuon luussa olevan kohouman pinnalla. Tulehdus tulee paranemaan ja patti voi laskea, mutta on täysin mahdollista että patti jää jalkaan ihan pysyvästi. Mitään lääkkeitä ei saatu, kun antibiootit syötettiin jo alkuvaiheessa. Ohjeeksi saatiin kylmätä jalkaa joka ratsastuksen jälkeen, ja suojata koko sääri liikutuksen ajaksi. Mitään sairaslomia tai harrastusrajoitteita ei tullut, ja pystytään jatkamaan treenejä ihan samalla tavalla kuin tähänkin asti kunhan pohjat on hyvät ja pehmeät. Kuulemma jos M olisi ravihevonen, se olisi joutunut parin kuukauden treenitauolle kun niiden treeni tapahtuu kuitenkin kovemmilla pohjilla ja vauhti on myös paljon kovempi kuin ratsuhevosten. Hypätäkin saadaan ihan huoletta, mutta toki jalkaa seuraillen. Pitää siis vielä hieman harkita tulevia kisoja, tai ainakin niitä luokkia mitkä hypätään. Alkuperäinen suunnitelmahan oli mennä 60cm ja 80cm, mutta voi olla että ihan jalan kannalta mennään pohjalle pieni 40cm ja "isompana" sitten jo se meille tuttu, turvallinen ja helppo 60cm, ja sitten annetaan tulehduksen parantua talven yli ja mennään kotona esteitä ihan täysin hevosen ehdoilla, jotta ensi kaudella ollaan täydessä iskussa. Myffi hieman aristeli tuota pattia kun ell sitä vähän paineli, joten varmaan ihan itse tunnustelemalla huomaa milloin se lähtee siitä paranemaan.

(c) Suvi Nieminen

(c) Suvi Nieminen

Klinikalta tuli siis tosi hyviä uutisia, verrattuna niihin mahdollisiin diagnooseihin mitä mielessäni pyörittelin. Mietin jo että jalka pitää varmaan avata jos siellä on jotain ylimääräistä, mutta onneksi ei sentään. Klinikkakäynnin jälkeen käytiin vielä äitin kanssa Hankkijalla hakemassa pari jalan kannalta välttämätöntä juttua ja muutama heräteostos, jotka oli kuitenkin kaikki ihan tarpeellisia. Alla nyt todella hyvälaatuisia puhelinkuvia, mutta kyllä näillä pärjää!

Ensimmäisenä mukaan tarttui kylmäyssuojat, joiden ostamista olen suunnitellut jo pitkään mutta koskaan en ole raaskinut niitä ostaa. Nyt kun jalkojen kylmäyksestä tulee ihan joka päiväistä hommaa treenistä riippumatta, nämä helpottaa aika lailla. Ostettiin nyt vaan yksi pari, mutta jossain vaiheessa varmaan haen toisenkin parin että saadaan kaikki koivet kerralla kylmättyä. 

Sitten ostettiin Myffille uudet takasuojat, jotka peittää patin ja suojaa sitä kolhuilta. Nämä Horzen suojat on tosi paksut mutta hengittävät, ja todella asiallisen oloiset! Näitä ruetaan siis jatkossa käyttämään ihan joka päivä, ettei Myffi vaan pääse kolhaisemaan sitä jalkaa minnekään kun siinä on jo valmiiksi tulehdus ja pieniä ruhjeita..

No joo, sitten ne ylimääräiset mutta tarpeelliset ostokset! Nyt tulee taas ihan älyttömän pimeä ihan älyttömän nopeasti, ja pelkästään tallitiellä liikkuessa tarvitsee jo heijastimia viiden-kuuden jälkeen. Meillä on ennestään heijastava ratsastusloimi, mutta ostettiin nyt hieman lisää heijastimia jotta meidät varmasti näkee joka suuntaan. Ostettiin siis heijastava huopa, joka on mun mielestä ihan älyttömän hieno ja käytän sitä varmaan ihan muuten vaan kentälläkin. Äitin tahdosta otettiin myös rintaremmi, jotta meidät näkee myös edestä. Jalkoihin otettiin vielä putsit, kun muut jalkaheijastimet ei oikein toiminut yhtä aikaa suojien kanssa. Nyt kelpaa lähteä maastoon tai loppukäynneille hieman hämärämmälläkin, kun voi olla varma siitä että autoilijat näkee meidät jo kaukaa!

Mulla on nyt kauheasti kuvia julkaisematta, syysloma alkamaisillaan ja seuraava valmennuskin jo sovittuna. Syysloman aikana olisi tarkoitus saada kuvaaja ainakin pari kertaa mukaan, ja suunnitelmissa on mennä itsekin taas pitkästä aikaa kuvailemaan. Blogissa on ollut hetken tällainen hiljaisempi kausi, mutta se loppunee nyt kun mulla riittää kuvia ainakin kolmeen postaukseen! Tiistain ja keskiviikon ratsastuksista on tulossa juttua ihan lähiaikoina, sillä M oli ihan super ja mulla oli onneksi keskiviikkona kuvaaja mukana joten tuo saatiin ikuistettua myös kameralle. Instaan laitoinkin muutaman maistiaisen kun en malttanut odottaa, jos et siis ole niitä vielä nähnyt niin käypä kurkkaamassa @melkeinmestari.

Joulukalenterikin on oikein hyvällä mallilla. Muutama postaus on jo kirjoitettu ihan valmiiksi asti, ja uusia ideoita pulpahtelee päähän harva se päivä. Viimeksi toissapäivänä sain ihan mahtavan idean hieman erilaiseen luukkuun, ja vähän harmittaa kun joulukuun alkuun on vielä niin pitkä aika enkä pääse vielä vähään aikaan jakamaan näitä juttuja teidän kanssa! Sellaista voin kuitenkin paljastaa, että Myffi eksyy taas näppäimistön ääreen muutamankin kerran.. ;)

Myffi matkustaa nykyään jo ihan tosi hienosti heilumatta ja tömistelemättä, ja lastaamisessakaan ei ole enää niin kauheaa ongelmaa. Tänään se meni kyytiin jo ilman liinan avustusta - jes!

Ideoita ja toiveita joulukalenteriin saa yhä ehdotella kommenttiboksiin! :)
Oletteko te koskaan käyneet hevostenne kanssa klinikalla? Miksi?