#7 No saavutettiinko me ne tavoitteet?

Viime vuonna asetin meille pitkän listan tavoitteita tälle vuodelle. Kirjoitin noista tavoitteista postauksen viime vuoden joulukalenteriin, ja nyt olisi aika käydä nuo tavoitteet läpi ja katsoa, kuinka me oikein niiden toteuttamisessa onnistuttiin!

Ensimmäisenä tavoitteena on saada Myffi rauhoittumaan ja lopettamaan jatkuva stressaaminen.  Tulevana vuonna opetellaan myös menemään koppiin (jos tämä sujuu vuoden kuluttua olen enemmän kuin tyytyväinen!), kulkemaan pellolla ihan rauhassa hätiköimättä, käymään maastossa edes kävellen siten ettei narun päässä ole paniikissa ympäriinsä hyppivä mulkosilmäinen hevonen, ja muutenkin kohtaamaan pelottavat asiat hieman viisaammin kuin heti karkuun juoksemalla.

Jo ensimmäisessä kappaleessa tuli hirveä määrä tavoitteita menneelle vuodelle, mutta ilokseni voin todeta että noista jokainen on toteutunut! Myffistä on tullut hirmuisen paljon rauhallisempi, eikä se enää stressaa esim. tallitiellä kävelemisestä tai yksin olemisesta niin paljoa kuin ennen. Koppiinkin se on mennyt tosi hienosti paria poikkeustilannetta lukuunottamatta, pellolla saatiin kesällä mennä ihan levollisin mielin ja maastossakin on käyty ihan ongelmitta! Viime vuonna tuo lista ja sillä olevien tavoitteiden toteutuminen tuntui todella epätodennäköiseltä, mutta niin ne asiat vaan järjestyy..

(c) Suvi Nieminen

Itselleni asetan tavoitteeksi oppia pitämään nyrkit kiinni ja pystyssä, sekä asettaessa omilla puolillaan. Opettelen istumaan harjoitusravissa ja pitämään samalla jalustimet jalassa ilman että ne ovat lyhyet estejalustimet, eli opettelen ratsastamaan pidemmillä "koulujalustimilla". Pakotan itseni tekemään huolellista käyntityöskentelyä aina silloin tällöin, ettei M opi siihen että hommat tehdään aina ravissa tai laukassa ja käynnissä voi vaan jolkotella minne huvittaa.

No joo, sitten näihin omiin tavoitteisiin.. Nämä ei sitten olekaan toteutunut ihan niin hyvin kuin nuo hevosen kohdalle asetetut, mistäköhän johtuu :D Nyrkit kestää jo kiinni ja pystyssä, mutta mulle on nyt tullut käsien kanssa niin paljon uusia ongelmia että huh huh. Harjoitusravissa istuminen on nykyään ihan piece of cake, kiitos sen satulattoman kauden silloin keväällä. Myffin ravin laatu on myös parantunut ihan älyttömästi, joten sekin auttaa asiaa omalta osaltaan aika paljon. Tämän myötä olen myös saanut pidennettyä jalustimet tuohon "koulujalustimien" pituuteen, kun tasapaino kestää ilman että puristaa jaloilla jatkuvasti hepan kylkiä. Käyntityöskentelyä on tullut tehtyä tosi paljon, ja on kyllä kannattanut! Myffi on nykyään tosi kiva ratsastaa käynnissäkin, eikä matele eteenpäin kuin mikäkin etana niin kuin vuosi sitten. Ihan hirveää ajatella millaista se meno oli silloin vuosi sitten, kun nyt vasta tuntuu että meidän meno alkaa näyttää ratsastukselta mutta silti silloin vuosi sitten meni olevinaan niin hirveän hyvin :D

kuten näkee, mun käsillä on yhä edelleen vähän oma elämä. Siitä kuitenkin lisää sitten ensi vuoden tavoitteita listatessa.

Aion yrittää myös tulla hieman maltillisemmaksi, enkä hermostu heti kun jokin menee pieleen. Tämä ei koske niinkään hevosia vaan enemmänkin ihmisiä, mutta yleensä tallilla ihmiset saa minut hermostumaan herkemmin kuin muualla. Siedän tyhmiä kysymyksiä ja hevoselle lässytystä vain tiettyyn pisteeseen saakka, ja kun se piste on ylitetty en jaksa enää kuunnella oikeastaan mitään mitä muut suustaan päästää. Ratsastaessa taas yritän tulla entistäkin sitkeämmäksi ja jämäkämmäksi, enkä anna Myffin possuilla ollenkaan - hommia tehdään ensi vuonna aina niin pitkään että ne sujuu just eikä melkein.

Sanon tämän nyt ihan suoraan: en onnistunut tässä maltillisemmaksi tulemisessa. Joskus tuntuu että se meni vaan huonompaan suuntaan ja hermostun nykyään vielä herkemmin. Tätä pitänee hioa vielä ainakin seuraava vuosi, valitettavasti.. :D

Ratsastaessa onnistuin kuitenkin tulemaan paljon jämäkämmäksi, vaikka se ei ihan helppoa aina olekaan. Etenkin esteillä mulle tulee helposti sellainen ns. lukkotila päälle, jos M vaikka kieltää tai muuten temppuilee siten, että putoaminen on lähellä. Silloin musta tulee jotenkin tosi varautunut, ja on tosi vaikeaa saada itseään kasattua niin että sitten uudella yrityksellä oikeasti ratsastaa sen hevosen siitä esteestä yli. Mitä korkeampia esteet ovat, sitä useammin tätä tapahtuu. Olen kuitenkin nyt säännöllisen valmentautumisen myötä joutunut tällaisiin tilanteisiin paljon useammin, ja olen jo oppinut uskomaan siihen, että kyllä niistä esteistä hengissä yli päästään. Saa nähdä muuttuuko ääni kellossa sitten, kun seuraavan kerran tipun esteillä..

tällä esteellä oli muistaakseni korkeutta joku 70cm, joten sain vielä tsempattua itseni puskemaan Myffin siitä yli vaikka tultiinkin tosi lähelle, kuten näkyy. Jos este olisi ollut kymmenen senttiä korkeampi ja yhtään leveämpi, olisi hyvinkin voinut olla ihan toinen ääni kellossa..

 Haluan päästä hyppäämään enemmän, isompia ja erilaisia esteitä kuin tähän asti. Haluan saada varmuutta ratsastukseen estepuolella, ja oppia pois tavastani rueta arkailemaan heti huonosta paikasta johtuneen tasapainon hetkellisen menettämisen takia. Haluan päästä valmentautumaan esteillä, ja ehkä jopa kisaamaan parit kisat jos neiti saadaan koppiin ja tottumaan muuttuviin olosuhteisiin.

Viimeisenä viime vuoden tavoitelistalta löytyi esteisiin liittyviä tavoitteita. Varmuutta tekemiseen on tullut, mutta tuo arkailu on tosiaan vielä pienoinen ongelma suuremmilla esteillä. Ollaan kuitenkin päästy valmentautumaan tosi hyvin, ja kisoihin lähdetään ensi kaudella ihan varmasti! 

Suurin osa tavoitteista saatiin kuin ihmeen kaupalla toteutumaan, eikä se parin tavoitteen toteutumisen vajavaisuus ole niin vakavaa! Ensi vuodelle onkin sitten taas uudet tavoitteet, mutta niistä lisää sitten niille varatussa, omassa postauksessa!

Saavutitteko te tälle vuodelle asettamanne tavoitteet?

Asetatteko tavoitteita tuleville vuosille?