Yläilmoissa

kuvista ja hevosen lainasta kiitos Ronjalle! :)

Mainitsinkin jo aiemmin, että pääsin taas reilu viikko sitten yläilmoihin keikkumaan kun Ronja tuli taas Ponten kanssa käymään maneesilla. Edellisen kerran pääsin Ponten kyytiin joulukuussa (linkki postaukseen), ja nyt pääsin toistamiseen kokeilemaan miten tuollaisella norsulla ratsastaminen luonnistuu!

Ronja uhkasi useaan otteeseen laittaa mut menemään puomeja, mutta pysyteltiin kuitenkin ihan sileäntyöskentelyssä - onneksi, sillä mulla oli ihan älyttömästi ongelmia ihan perusjutuissa! Ohjat lipesi käsistä ihan koko ajan, en osannut istua kunnolla enkä muutenkaan saanut kroppaa tottelemaan ollenkaan. Jalat seilaili samalla tavalla taakse kuin niissä samana päivänä otetuissa, aiemmin julkaistussa kuvissa joissa menin Myffillä, eikä hommasta varmasti olisi tullut mitään jos Ronja ei olisi ollut mukana huutelemassa ohjeita ja laittamassa mua ruotuun.

Työskenneltiin lähinnä ympyrällä ravissa ja laukassa. Uskaltauduin menemään jonkin aikaa ilman jalustimia, vaikka Ponten ravi onkin ihan järkyttävän iso, etenkin Myffin nyt jo hyvin tuttuun ja tasaisen tuntuiseen raviin verrattuna. Vatsalihakset pääsi siis hommiin ihan toden teolla, mutta ihme kyllä en ollut seuraavana päivänä niin jumissa kuin ajattelin! Ponte liikkui kivasti itse eteen, joten sain keskittyä vain omaan istuntaan eikä mun tarvinnut juurikaan huolehtia vauhdin hiipumisesta. Hetkittäin mentiin ihan liian kovaa ja P alkoi juosta alta, mutta silloin Ronja aina huomautti että nyt ei mene ihan niin kuin oppikirjassa (ei kyllä koskaan mene kuin oppikirjassa jos totta puhutaan) ja neuvoi mua korjaamaan tilanteen. Tehtiin paljon siirtymiä ja voltteja, ja löysin koko ajan uusia nappuloita niin hepasta kuin itsestänikin ja sain menon näyttämään edes jotenkuten siedettävältä.

Laukkatyöskentely olikin sitten astetta järkyttävämpää mulle itselleni. Pontella on tosi iso laukka, ja se nousee edestä niin paljon että vaikka mentiin ihan sopivassa temmossa, tuntui musta itsestäni että me paahdettiin ympyrällä ihan tavattoman kovaa. Yhä edelleen hoen sitä samaa mitä viimeksikin, eli 20cm pienempään ratsuun totuttuani on tuo iso norsu pieni kulttuurishokki. Musta itsestäni tuntui että istuin siellä koulupenkissä ihan miten sattuu, että heiluin yläkropasta joka askeleella 50cm eteen ja taakse ja että kädet vatkasi vähintään saman verran siinä muun kehon mukana, mutta yllätyin suuresti kun peiliin vilkaistessani käsi pysyikin suht hyvin paikallaan ja istuntakin oli ihan siedettävää katseltavaa. 

tässä niitä ekoja laukkoja..

tässä sitten kun aloin jo päästä jyvälle siitä, miten kyydissä kuuluu olla. Vaikka kuvat ehkä kertookin toista, osasin kyllä loppuvaiheissa ihan istuakin! :D

Kyllä riitti vatsalihaksille töitä tänään 😅 @justlike_k lainas mulle taas hevosta, ja katos vaan kun tuli taas alkeisratsastajafiilis.. Meno parani kuitenkin loppua kohti ihmeellisestä räpellyksestä siihen pisteeseen, että vaikka meno tuntui ihan kauhealta heilumiselta, näytti se ulospäin ilmeisesti ihan hyvältä. On se vaan outoa kun on vieras, iso heppa ja koulupenkki, mutta samalla myös äärettömän hyödyllistä! Kiitos Ronjalle hepan lainasta ja ohjeistuksesta, joskus taas uudestaan 😎 Ja kyllä, laadun tarjoaa Facebook🙈 #horse #häst #pferde #hevonen #dressage #canter #galopp #gallop #lainaratsu #jalustinnet #playssonnet

Käyttäjän @melkeinmestari jakama julkaisu 25. 02ta 2017 klo 8.51 PST

Koska ihana ystäväni movie maker ei taas suostunut yhteistyöhön, en saanut koottua Ronjan ottamia videopätkiä yhdeksi koosteeksi. Tässä kuitenkin yksi video noista laukoista, jonka tosiaan laitoin blogin instagram-tilille (@melkeinmestari) jo viikko sitten.

Loppuraveissa alkoi sitten mennä jo oikeasti omastakin mielestä ihan hyvin, ja oli se kyllä työn ja tuskan takana! Oli kyllä ihana kiivetä Pontella menon jälkeen sen oman ponskin selkään kun tiesi miten kaikki toimii ja maahankaan ei ollut niin älyttömän pitkä matka! Vierailla hevosilla menemisen tärkeyttä ei kuitenkaan voi painottaa yhtään liikaa, kun siinä aina huomaa hyvin mitä siellä selässä oikeasti osaa tehdä ja mitkä jutut onnistuu sitten vain tietynlaisten kaviokkaiden kanssa. Ottaa vaan vähän kunnon päälle mennä yhtäkkiä noin erilaisen hevosen kyytiin keikkumaan, mutta siinä ei auta kuin purra hammasta ja käyttää vatsalihaksia, ellei sitten halua pudota sieltä yläilmoista maneesin hiekkaa maistelemaan.

Menettekö te usein eri hevosilla, vai onko teillä se yksi ja sama jolla yleensä menette?