Kouluvalmennuskuulumisia

Huomasin juuri, että mulla oli jäänyt julkaisematta pari viikkoa sitten otettuja ratsastuskuvia. Ihana Suvi kävi melkoisen lyhyellä varoitusajalla kuvailemassa meidän itsenäisiä sileäntreenejä, ja tuolle päivälle sattui vielä melko kiva sää, joten kuvista tuli ihan ekstrakivoja! Pitkään aikaan ei olekaan tullut saatua sellaisia oikeasti kivoja ratsastuskuvia joissa ei ole mitään hirveän häiritsevää, kuten esimerkiksi Suomelle tyypillinen harmaa tausta tai joku mun kameran temppuilujen aiheuttama tarkennusvirhe kriittisellä kohdalla. Pitäisi varmaan oikeasti hankkia se uusi kamera.. 

En nyt kuollaksenikaan tietysti muista, mitä kaikkea tehtiin juuri tuona päivänä jona nämä kuvat on otettu, mutta eipä sillä lienekään niin paljoa väliä. Käytiin nimittäin eilen taas kouluvalmennuksessa, koska mitäs sitä muutakaan hevosihminen 18-vuotissyntymäpäivänään tekisi. Myffi on ollut nyt melko kiva ratsastaa, kun se hierottiin viikko sitten ja olen jumppaillut sitä nyt aika paljon liinassa joustochambonien avulla. Kunnostauduinpa tuossa alkuviikosta menemään pitkästä aikaa ilman satulaakin, ja sainkin Myffin oikein kivaksi kun pääsin vaikuttamaan siihen vielä tavallista paremmin ja sain omaa istuntaakin paremmaksi. Niinpä eilisessä valmennuksessa ratsastin itse koko 45min, eikä Katja käynyt alkuun selässä pehmittelemässä. En oikeasti edes muista, milloin viimeksi olisin ratsastanut koko kouluvalmennuksen itse, kun yleensä pelataan aina varman päälle ja Katja käy verkkailemassa ja herättelemässä ponin mulle valmiiksi. Nyt sille ei kuitenkaan ollut tarvetta, joten sain hikoilla koko valmennuksen ajan satulassa tunkkaisessa maneesissa, vieläpä ilman juomataukoja, kun unohdin juomapullon talliin. 

Alkuverkoissa ei ollut mitään ihmeellistä, ja M oli aika kiva heti alusta alkaen. Se ei ollut mitenkään mahdottoman vaikea pehmittää, vaan sain sen laskemaan nenää yllättävän nopeasti. Ratsastin toissapäivänä pitkästä aikaa kannuksilla, ja M liikkui silloin niin reippaasti eteen, että hieman toivoin sen liikkuvan valmennuksessa samalla tavalla, vaikka minulla ei kannuksia ollutkaan. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan M hyödynsi tilaisuuden ja löntysteli menemään kuin mikäkin laama. Tarvittiin siis melkoisesti pohkeita ja pari napakkaa napautusta raipalla, että neiti jaksoi nostella jalkojaan ja liikkua omalla moottorilla eteen. 

Alkuverkkojen jälkeen treenattiin HeC:2 2000 -kouluohjelmaa, sillä saatetaan käydä kotitallin 1-tason kisoissa räpeltämässä läpi pari koulurataa viikon päästä lauantaina, jos vaan saan aikatauluja soviteltua. Mun pitäisi nimittäin lähteä samana päivänä Vuohimäelle leiriohjaajaksi, niin voi olla, ettei ehditä ainakaan kahta rataa kisaamaan, ellen sitten saa lupaa saapua paikalle Savonlinnaan hieman myöhemmin. Käytiin kuitenkin rataa jo varalta läpi, jotta se on sitten varmasti muistissa jos kisoihin lähdetään. Muutamalla ensimmäisellä kerralla tuli pieniä mokia, kun lähdin keventämään liian aikaisin, en saanut Myffiä suoraan peruutuksesta raville ja unohdin radan kesken kaiken. Onneksi oltiin vasta valmennuksessa eikä kisaradalla, ja saatiin otettua nuo väärin tai huonosti menneet kohdat uusiksi. Kun sitten ratsastin koko radan kerran läpi, jouduin naputtelemaan pohkeilla vähän liiankin tiuhaan, kun M päätti, että kulmat laukassa on sille ihan mahdoton tehtävä, samoin kuin kokorataleikkaat, joilla ravisiirtymän tulisi tulla vasta kirjaimen kohdalla eikä kolmea laukka-askelta aiemmin.  

Kokonaisuutena rata oli kuulemma siisti, mutta mulle se oli hirveän työläs. Mun on pakko lähteä tässä joku päivä ostamaan lyhyemmät kannukset, jotta voin huoletta käyttää niitä ihan vaikka jokapäiväisessä käytössä ilman, että Myffi suuttuu. Se ei nimittäin oikein tykkää noista mun nykyisistä kannuksista, kun ne on hieman pidemmät kuin mitä olisin halunnut. Mun piti kuitenkin silloin viime syksynä hankkia vain nopeasti jotkin mahdollisimman lyhyet kannukset ennen koulukisoja, ja nuo sattui olemaan lyhimmät, mitä Hankkijalla tuolloin oli tarjolla. Kuollaksenikaan en nyt muista niiden tarkkaa pituutta, mutta sen kyllä tiedän, että lyhyempiäkin löytyy. Sellaiset pääsee siis ehdottomasti ostoslistalle, sillä en tosiaan halua mennä kisoihin tuomarien eteen laiskalla ponilla, ilman raippaa tai kannuksia, äheltämään hiki hatussa läpi kouluohjelmaa, johon kuuluu juurikin raville lähtö suoraan peruutuksesta, sekä askeleenpidennykset lävistäjillä. 

Pakko muuten mainita, että näistä kuvista näkee nyt tosi hyvin sen, miten tuo meidän nykyinen penkki vaikeuttaa mun omaa tekemistä tuolla selässä. Olen nyt monesti hoitanut laukkatyöskentelyt ilman jalustimia, sillä jalustimet jalassa penkki ohjaa mun jalkoja vähän väärään suuntaan, kun tuohan on kuitenkin estepainotteinen yleispenkki. En saa jalkoja kunnolla pitkäksi, enkä täten saa painoa jalalle halutulla tavalla. Nyt kun olen kuitenkin oppinut ratsastamaan Myffin takajalkoja alle, alkaa mun oma istunta heittää vaikkei mulla olisikaan jalustimia jalassa. Koulupenkille on siis huutava tarve, ja sen metsästäminen alkaa varmasti heti, kun palaan Savonlinnasta kotiin. Oikeastaan olen jo etsinyt netistä sopivat satulat, eli prosessi on oikeastaan jo alkanut, ja se on se varsinainen sovittelu ja mallailu, joka alkaa sitten vasta Vuohimäeltä kotiuduttuani.

Mutta joo. Totesin ilokseni tuossa yksi päivä, että jos me hommataan koulusatula, niin sittenhän meidän pitää hommata myös kouluhuopia. Mulla ei ole sellaisia yhtään, kun meidän aiemmat penkit on molemmat olleet yleispenkkejä. Mutta sattuikin sitten sopivasti, että käytiin eilen pyörähtämässä satamassa kansainvälisillä markkinoilla, ja siinä matkalla jotenkin eksyttiin Hankkijalle (tää on ihan äitin vika, kun meni kysymään, että olisko siellä Hankkijalla jotain, mitä ehkä haluaisin synttärilahjaksi. Hei, ainahan sieltä jotain löytyy!). Ja niinhän siinä kävi, että mukaan tarttui ihana, tummansininen B//Vertigon BX-malliston kouluhuopa, jollaista ihastelin Ronjan & Ponten luona joskus keväällä käydessäni. Nyt vaan harmittaa, etten voi käyttää tuota huopaa, ennen kuin meillä on jokin koulupenkki sovitettavana! Ahdistusta aiheuttaa myös se, että jos tuo meidän nykyinen penkki nyt lähtee myyntiin eikä estepenkkiä hommata ainakaan vielä hetkeen, tuo meidän nykyinen, kuvissa näkyvä ihana Vertigon huopa jää käyttämättä. Siitä en kyllä taistelutta luovu, vaan se saa sitten seistä vaikka tyhjänpanttina kaapissa siihen asti, että saadaan siihen sopiva penkki (jos saadaan). Mutta onneksi voin lohduttautua sillä, että yksi kouluhuopa ei riitä mihinkään, joten joka tapauksessa jossain vaiheessa on käytävä uudestaan Hankkijalla hamstraamassa mukaan toinen huopa tulevaan penkkiin. Itse asiassa tiedän jo tasan tarkkaan, mikä huopa sieltä seuraavaksi lähtee matkaan, mutta ihan vielä en sitä lähde kotiin hakemaan kun sitä penkkiäkään ei tosiaan vielä ole.. :D

Hyvää juhannusta kaikille!

Onko teillä juhannussuunnitelmia?