Myffi osaa, minä en

kaikki postauksen kuvat julkaisematta jääneitä kuvia kesäkuulta

Perjantaina mulla loppui työt Vuohimäellä, ja pääsin lähes kahden viikon tauon jälkeen taas kotiin ja tallille Myffin luo. Voin kirjoitella Vuohimäen hommista erillistä postausta, jos teitä kiinnostaa niistä kuulla, mutta nyt keskitytään ihan vaan Myffiin ja sen kuulumisiin. Mulla onkin taas aika lailla kerrottavaa, kun kahden viikon aikana ehtii aina tapahtua ihan hirveän paljon. 

Kun lähdin Vuohimäelle, kävin lähtöaamuna kävelyttämässä Myffiä noin vartin verran. Alunperin olin ajatellut juoksuttaa sen nopeasti ennen kotitallin koulukisojen alkua, mutta kisat alkoivatkin tuntia aikaisemmin kuin luulin, joten ei sitten oltaisi mahduttu oikein minnekään kun sekä maneesi että kenttä oli varattu kilpailijoille. Onneksi Myffille ei ollut tiedossa ratsutuksia heti seuraaville päiville, vaan se sai lomailla seuraavat neljä päivää tekemättä mitään. Vasta keskiviikkona Ronja kävi ratsastamassa ja vähän ehkä rauhoittelemassa lomalla virtaa kerännyttä ponia (en tiedä, kuinka energinen poni Ronjalla silloin oli alla - kuvien ja videoiden perusteella meno näytti aika rauhalliselta, mutta eihän siitä Myffistä koskaan tiedä). Torstaina M sai taas vaan olla, ja perjantaina ja lauantaina meidän valmentaja kävi ratsastamassa neidin läpi. Sama jatkui seuraavan - eli tämän - viikon tiistaina ja torstaina, ja sain jokaisen ratsutuksen jälkeen viestillä kuulumisia ja raporttia siitä, millainen M oli treenissä ollut. M oli kuulemma ollut tosi kiva joka kerralla, ja parantunut kerta kerralta. Tämä on tietysti kiva kuulla, kun Myffin kanssa tämä nopea kehitys ei tosiaan ole mikään itsestäänselvyys. Jotenkin se rauhoitti omaakin mieltä, kun kuuli, että M liikkuu hyvin ja mielellään eikä paina menemään kirahvina suuttuneena siitä, että sen hyvin alkanut loma katkaistiin lyhyeen.

Palasin tosiaan itse kotiin perjantaina, mutten silloin jaksanut enää ratsastaa, kun olin kuitenkin tehnyt Vuohimäellä vielä puolikkaan työpäivän siihen alle, ja sieltä päästyäni käynyt vetäisemässä ihanan pizzan Caperossa ennen kotimatkaa. En kuitenkaan antanut Myffin vain seistä tarhassa paisumassa, sillä se oli kehittänyt itselleen pienoisen heinämahan tässä kevyemmän jaksonsa aikana. Ei sillä, kyllä sillä sellainen oli jo aiemminkin, mutta äidin kuvapäivittelyt sai mut järkyttymään ponin pyöreydestä, kun olin Opera Gameseissa katsellut sporttisia estehevosia ja -poneja, ja kuvien perusteella kotona odotteli tuollainen pikku pullukka. Kävelytin Myffiä tiellä puolisen tuntia, kun meidän kenttä oli torstain sateiden jäljeltä ihan hirveässä kunnossa. Tiellä käveleminen olikin tosi hauskaa, kun tien viereen on tässä parin viikon aikana rakennettu pieni laidun, jolla oli perjantai-iltana kolme hevosta. Nuo kolme juoksivat meidän vierellä koko sen puolituntisen mitä me siinä tietä edes takas käveltiin, ja välillä ne innostivat Myffinkin ottamaan pari raviaskelta ja hieman vinkumaan kuin villihevonen konsanaan. Tekisi melkein mieli laittaa Myffikin pariksi päiväksi tuolle laitsalle hieman riehumaan, mutta se ei kuitenkaan jaksaisi kavereiden tapaan juosta ees taas aidan viertä aina, kun joku kävelee tiellä ohi, vaan se keskittyisi kuitenkin vain syömiseen, ihan niin kuin nytkin. Mun on kyllä pakko saada se jollain konstilla pois tuosta vapaan heinän tarhasta, tai se vaan jatkaa paisumistaan..

Eilen kiipesin sitten pitkästä aikaa itse ponin kyytiin, ja ai kamala kun olin taas ihan hukassa! En päässyt Vuohimäelläkään kertaakaan hevosen selkään, kun pitkät työpäivät vei voimat ihan kiitettävän hyvin, ja lisäksi tallilla oli koko ajan hirveä hulina, kun ensimmäisellä viikolla valmisteltiin Opera Gameseja, ja toisella viikolla yritettiin pysyä 14 jatkoleiriläisen perässä. Olin oikeasti ihan hukassa oman hevoseni satulassa, ja se jos mikä on outo tunne. Myffi tuntui ihan hirveän pieneltä, kun olin Vuohimäellä tottunut touhuamaan paria ponia lukuunottamatta ihan hevoskokoisten hevosten kanssa. Sama juttu muuten kottikärryjen kanssa; kaksi viikkoa Vuohimäen isoja kottikärryjä työnneltyäni järkytyin kotona siitä, miten pieniä meidän tallin kottarit on! :D

Koon lisäksi mun piti totutella uudestaan Myffin askeleisiin. Tässä kahden viikon aikana ehti nimittäin käydä sellainen mielenkiintoinen juttu, että valmentajan säännöllisten ratsutusten ansiosta Myffi suoristui ihan älyttömästi, eikä olekaan enää niin toispuoleinen kuin aiemmin! Nyt kun en kahteen viikkoon ollut itse täällä ratsastamassa sitä vinoksi, ehti ratsutuksilla olla jotain pidempikestoistakin vaikutusta, joka mun pitäisi nyt jollain tapaa ylläpitää. En halua mennä takaisin siihen, ettei mikään onnistu oikeaan kierrokseen, ja sitten taas vasemmalle onnistuu lähes kaikki. Taukoa edeltävällä ratsastuskerralla (jolta nämä postauksen kuvatkin muuten ovat) M oli ihan super molempiin suuntiin, eli jotain tuli tehtyä itse oikein jo silloin. Nyt sitten kun itse on ollut sen kaksi viikkoa ratsastamatta ja Myffi sen sijaan on laitettu toimimaan oikein, on ihan oikeasti vaarana se, että pilaan tuon tasapainon minkä M on nyt kroppaansa saanut, ja vetäisen sen taas toispuoleiseksi. Eipä se, miten päin oikeasti kuuluisi liikkua kyllä varmasti ole kahdessa viikossa poninkaan selkärankaan juurtunut, joten se varmasti lipsahtaa takaisin vanhoille raiteille ihan pienestäkin virheestä. Nyt mun pitää vaan olla tosi varovainen, etten päästä tällaista vahinkoa tapahtumaan. Tästä olisi nimittäin tosi hyvä jatkaa, kun M nyt kerrankin liikkuu tasapainoisesti ihan alusta asti, ja vieläpä itse.

Lienee sanomattakin selvää, ettei ratsastus mennyt eilen ihan yhtä hyvin kuin normaalisti. Vasemmalle tuli tosi kivoja pätkiä, ja oikeallekin niitä välähteli aina silloin tällöin, mutta sitten mulle tuli itselleni joku aivopieru ja päästin paketin leviämään. Ratsastin ehkä 40 minuuttia, sillä en halunnut a) pilata Myffin hyvää virettä ainakaan heti ekana päivänä ja b) tehdä mitään liian pikkutarkkaa ja hermoja kiristävää, että voitaisiin vähän nauttiakin treeneistä ja tehdä jotain, mikä on molempien mielestä hauskaa ja kivaa. Niinpä ratsastin kaikki askellajit läpi isolla ympyrällä, asettelin, taivuttelin ja tein hieman lisäyksiä ja kokoamisia, ja kun M tuntui hyvältä, hyppäsin pari kertaa pienen puomi-ristikkoyhdistelmän, jonka joku oli jättänyt kentän reunaan. Puomin ja ristikon väli oli meille hieman turhan pitkä, joten meno oli hieman räpeltämistä, mutta M kyllä tykkäsi kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään. Ilmeisesti se näkyi myös ulospäin, kun torstaina valmentajaltani saamassani raporttiviestissä hänkin jo mainitsi, että Myffillä on hirveä hinku hyppäämään. Pitänee suunnitella jotkin kunnon estehyppelyt tulevalle viikolle, ja voisin yrittää taas raahata jonkun nostelemaan puomeja ja napsimaan kuvia meidän epätoivoisesta räpellyksestä. Sain Opera Gameseista hirveästi motivaatiota treenata esteitä, mutta kyllä taas eilen huomasi, että kahden viikon tauko ratsastuksesta tekee ihmeitä estesilmälle. Olin taas vaihteeksi ihan hukassa, ja meni hetki, että pääsin takaisin kärryille siitä, miten siellä satulassa on tarkoitus istua ja milloin kannattaa pitää ne pohkeet kiinni hevosen kyljissä.

Nyt me tarvitaan vaan treeniä, treeniä ja hieman lisää treeniä. Asiaa vaikeuttaa hieman se, että mulla on loppukesän kuviot vielä hieman auki, enkä välttämättä saa mahdutettua valmennuksia - ainakaan säännöllisiä sellaisia - kalenteriin juuri ollenkaan. Yksi valmennus tullaan ainakin ottamaan, kun olen tällä hetkellä valmentajani kotona vahtimassa hänen koiraansa hänen ollessaan poissa yhden yön, ja saan tästä korvaukseksi yhden valmennuksen tai ratsutuksen. Muista tunneista en sitten tiedäkään, kun ylppäreihinkin pitäisi lukea ja tosiaan en ole varma, onko meillä vielä tulossa jotain reissuja jonnekin ennen koulujen alkua. 23.7 meidän kotitallilla olisi taas järjestetty Ville Vaurion valmennukset, mutta en ilmoittautunut niihin ollenkaan, kun en tiennyt, olenko silloin edes paikkakunnalla vaiko en. Nyt näyttää siltä, että en ole tuolloin lähdössä minnekään, eli ihan hyvin olisin voinutkin vaikka osallistua, mutta ryhmät on jo täynnä kun kysyntä valmennuksiin on niin kova. No, ehkä sitten ensi kerralla! Ehkä tässä välissä voisin yrittää kaupata sitä autoa ja hommata sitä koulusatulaa, niin voisi hieman helpottua tuo ratsastus ennen kuin päästään taas säännöllisesti valmentautumaan!

Käyttekö te kesäisinkin säännöllisesti ratsastamassa?