Kouluponi vai esteratsu?

kaikki kuvat (c) Ronja

Mulle on pitkästä aikaa iskenyt kunnon into hyppäämistä kohtaan. Viime kesällä ja alkusyksystä hypättiin tosi satunnaisesti, koska mulla oli tosi epävarma olo aina hypätessä. Multa puuttui kokonaan luotto niin omaan kuin Myffinkin tekemiseen, ja uskon sen johtuvan siitä, että sileänratsastuksessakin oli tuolloin vielä suuria puutteita. Myffi on aina ollut todella vino, eikä se ole lähtenyt suoristumaan kuin vasta ihan vähän aikaa sitten. Vinoutensa takia se tykkää laskeutua esteiltä vasemmalle laukalle, ja koska se ei osaa/kykene tehdä väistöjä ratsastaja selässä muuten kuin puomin tai esteen päällä (eikä aina silloinkaan, jos sen tuo tehtävälle yhtään huonosti) laukan vaihtaminen tapahtuu aina ravin kautta, eikä nuo siirtymät ole kovin tasapainoisia. Vaikka siirtymät on yhä hätiköityjä ja melko epätasapainoisia, ollaan noin muuten saatu tässä reilun puolen vuoden aikana sileälle melko kiva pohja josta on hyvä lähteä kehittämään myös esteratsastusta näin pitkästä aikaa. Oma mieli ei ihan vielä anna lähteä hyppäämään niitä 80cm ratoja mitä mentiin vuosi sitten valmennuksissa viikoittain, mutta yllättävän hyvin ollaan kuitenkin päästy hyppäämisen makuun viimeisen puolentoista viikon aikana!

Otettiin ekat hypyt pitkästä aikaa viime viikon keskiviikkona, kun Ronja oli taas meitä kuvaamassa. Käytiin aamulla Savelassa Ponten luona jossa yllytin Ronjan hyppäämään, joten tottakai siitä innostuneena meidänkin piti Myffin kanssa hyödyntää kentälle valmiiksi kasatut esteet. Lähdettiin liikenteeseen sillä samalla koulusatulalla mitä ollaan tässä viimeisen kuukauden ajan lainattu, joten mulla oli hieman epävarma olo kun satulan tarjoama tuki oli niin erilainen kuin aiemmin omalla satulalla hypätessä. 

Hypättiin ihan vaan pieniä, max.  60cm ristikoita ja pystyjä, mutta pakko kyllä myöntää että nuo pystyt hieman jännitti tuossakin korkeudessa! Ristikoita voisin hypätä ihan millä korkeudella vaan, koska ne näyttää niin paljon armeliaammilta. Pystyt on pieninäkin jotenkin tosi ahdistavia (ei nyt minään kavaletteina tietenkään), kun ne on enemmän oikeiden esteiden näköisiä ja ne ei ohjaa hevosta samalla tavalla kuin ristikot. Ronja sai kuitenkin huutamalla komennettua mut ratsastamaan siten, että selvittiin Myffin kanssa molemmat esteistä kommelluksitta - tai ainakin lähes. Pari kertaa jäin nyppimään kun en uskaltanut venyttää askelta ennen estettä, ja otettiin pari sukellushyppyä ihan puhtaasti mun mokasta johtuen. Myffi kuitenkin hyppäsi kaiken enempiä epäröimättä ja hirveällä innolla, ja selvästi nautti kun pääsi pitkästä aikaa esteiden pariin, ja vieläpä ulkona isolla kentällä!

jos muistan oikein, tätä hyppyä edelsi kuskin kauhistunut kiljaisu :D

Tämän viikon maanantaina treenattiin itseksemme vastalaukkaa ja vaihtoja ensin ihan puomin avulla, mutta lopuksi kävin vielä hyppäämässä pari kertaa pienen ristikon ja treenaamassa täten vaihtoa esteen päällä. Yllätyin siitä, miten hyvin M jo meni vastalaukkaa oikealle! Maneesin ympäri laukkaaminen ei ollut sille homma eikä mikään, vaikka aiemmin se on pudottanut vastalaukan raville heti ensimmäisessä kaarteessa. Vasemmalle olikin sitten vaikeampaa, kun oikea laukka on muutenkin Myffillä vasenta heikompi. Siinäkin saatiin kuitenkin hyviä pätkiä, enkä viitsinyt Myffiä ihan loppuun asti tuolla väsyttää kun tiedän sen olevan sille vaikeaa. Pikku hiljaa se kuitenkin lähtee paranemaan kun säännöllisesti harjoittelee! Nytkin vastalaukka vasemmalle on jo paljon helpompaa kuin esimerkiksi joulun aikaan.

Vaihtotreenit menikin sitten vähän penkin alle, kun M oli jo hieman väsynyt vastalaukoista eikä siksi malttanut kuunnella. Helpompaan suuntaan (oikealta vasemmalle) vaihdot tuli pari kertaa tosi hyvin, mutta toiseen suuntaan ei kertaakaan onnistuneesti. Pari kertaa etujalat vaihtoi mutta takaset ei, mutta muuten oltiinkin sitten koko ajan joko väärässä laukassa tai ravilla. Siksi kävin lopuksi kentällä hyppäämässä pienen ristikon ja treenaamassa vaihtoja isomman hypyn turvin, jotta vaihdosta tulisi hevosellekin selkeämpi ja sillä olisi enemmän aikaa miettiä jalkojen asettelua. Näin saatiinkin vasemmalle tosi hyvät vaihdot joka kerta, ja oikeallekin pari kertaa tosi hyvä, tosin hieman vasenta raaempi vaihto. 

Tiistaina hypättiin valmennuksessa vähän vakavammin, kun ratsutus ei onnistunut valmentajan sairastumisen takia. Päästiin siis vähän extempore-estevalmennukseen, mutta eipä se mitään! Mentiin pitkästä aikaa rataa, ensin ihan miniristikoina ja siitä pikku hiljaa nostaen n. 60cm korkeuteen asti. Yllätyksekseni ratsastin tosi hyvin, enkä jäänyt nyppimään kuin ehkä kerran. Yllätyin tosissani siitä, miten paljon helpommin näin paikat ja miten uskalsin lähteä pidentämään askelta ennen estettä sen sijaan, että palaisin vanhoihin tapoihini ja nyppisin sitä pois. M oli tosi täpinöissään kun pääsi pitkästä aikaa radalle, ja ottikin kerran esteen jälkeen astetta rajummat lähdöt :D Sain sen kuitenkin hyvin hallintaan ennen seuraavaa estettä, eikä taidettu koko valmennuksessa pudottaa kuin yksi puomi (se, jolle jäin nyppimään). Jotain tässä sileänjakson aikana on kyllä tapahtunut, niin omassa päässä kuin hevosen ratsastettavuudessakin. Aiemmin pieniä ongelmia aiheuttaneesta kieltelystä ei ole merkkiäkään, vaan M hyppää kaikki portit ja muut erikoisemmat esteet ongelmitta. Toivottavasti meno jatkuisi tällaisena!

Ehdin jo lupautua uudelleen hyppäämään sunnuntaina, kun tallin omistaja tarvitsee ratsukoita hyppäämään videolle koulujuttuaan varten. Tehtävät on kuulemma max. 70cm ja hyvin simppeleitä, eli meille varmaan aika täydellisiä. Myffin jalka, joka vuosi sitten lämpeni jokaisen hyppykerran jälkeen) on pysynyt tosi hyvänä, eikä ole ollut lämmin yhdenkään hyppykerran jälkeen. Olenkin kylmännyt sitä ahkerasti, joten ihan hyvä että lämpöily on pysynyt poissa. Ehkä jalka on nyt jo parantunut kunnolla kun mentiin pidemmän aikaa vaan sileällä, ja kestää nyt taas hyppäämistäkin lämpöilemättä! :)

Meidän pitää nyt varmaan harkita uudelleen tätä meidän painottumista. Aiemmin tänä vuonna olin ihan valmis koulimaan Myffistä kouluponin, mutta nyt tuntuu siltä että lähdenkin tekemään siitä alkuperäisen suunnitelman mukaan monitoimipollea - sekä kouluponia että varteenotettavaa esteratsua. Mennään 18.5 äidin kanssa Hipposportille hakemaan etsimään koulusatulaa, mutta todennäköisesti toppautan kuitenkin meidän vanhan satulan käyttökuntoon ja katson, jos siitä saataisiin meille vielä satula esteille ja maastoiluun. Nyt sormet ristiin, että tämän kuun lopussa meillä on edes jokin oma satula!