Aloitus

Nyt sain vihdoin ja viimein tämänkin blogin julkaisukelpoiseen kuntoon ja pääsen taas bloggaamaan hevosblogin parissa! Tällä kertaa bloggaaminen tulee kuitenkin olemaan paljon monipuolisempaa, sillä enää ei tarvitse miettiä saako ponista julkaista kuvia vai ei, ei tarvitse malttamattomana odottaa viikkoa ennenkuin pääsee seuraavan kerran ratsastamaan eikä tarvitse mennä kenenkään muun suunnitelmien mukaan kuin omien! Nyt ollaan nimittäin päästy siihen pisteeseen että minulla on vihdoin ja viimein oma hevonen, joka tekee bloggaamisesta miljoona kertaa helpompaa.

Koska en yksinkertaisesti osaa tehdä hyviä aloituspostauksia, aloitan suoraan kertomalla ensimmäisiä ajatuksia ja kokemuksia tältä ajalta minkä Myffi on meillä ehtinyt viettää. Tietoja meistä löytyy siis meidän sivuilta, joihin löytyy linkit tuolta vasemmasta laidasta.

Myffi tuli meille reilu viikko sitten, 9.6.2015. Ollaan vielä todellakin alkutaipaleella, ja tässä reilun viikon aikana on tullut koettua jo vaikka mitä. Myffillä on hieman hammaspiikkejä, ja alussa se taisi fuskata niiden häiritsevän enemmän mitä ne oikeasti häiritsevätkään, ihan vaan luistaakseen hommista kun se oli kuitenkin ehtinyt lomailla jo viikon laitumella heinää mutustellen ennen meille tuloa. Nyt kun raspausta ei olla vielä saatu järjestettyä, olen kuitenkin alkanut ottaa jo ihan kunnon treenejä niin että poni hikoaa ihan kunnolla, sillä Myffillä riittää energiaa ja intoa kunhan sitä hieman patistelee liikkeelle. 

Tämän reilun viikon aikana on tullut esille muutamia sellaisia asioita, joita ei ehkä ihan suoraan ostotilanteessa meille muistettu mainita. Hyvänä esimerkkinä vetopaniikki, jonka Myffi saa heti kun käytävällä seistessä narut kiristyy ja niskaan alkaa kertyä painetta. Kahdet päitset se on jo saanut rikki siinä tempoessaan ja kolmansien rikkoutuminen oli todella lähellä, mutta onneksi ne sentään säilyivät ja toiset rikki menneet sai korjattua ihan kotikonstein.

Maastovarmuus oli myös toinen ns. isompi asia mikä taisi myyjillä jäädä mainitsematta. He kyllä sanoivat ettei junat tai rekat aiheuta minkään laista ongelmaa, ja että jonkin sortin jänistä oli Myffi säikähtänyt laitumelta tullessaan, mutta poni pysyi kuulemma kuitenkin käsissä säikähtäessäänkin. Näin ei vaan ollut viime viikonloppuna kun kävin loppukäynneillä hiekkatiellä, joka menee laitumien ohi metsänrajaan. Siellä metsänrajassa Myffi näki jotain mitä se sitten säikähti ihan kunnolla, ja kun sain ponin käännettyä, mentiinkin täyttä laukkaa lähes tallille asti. Sellainen 200m matka tultiin ihan täysillä, ja onneksi laitumella olleet hevoset eivät pillastuneet ja tulleet aidoista läpi. Myffi yritti vielä selvästi saada minut alas selästä, sillä loppuvaiheessa se otti pari pomppua ja veti pään alas, ja onneksi en tippunut sillä alla oli nokkosia ja vadelmapensaita. Ei olisi tullut kovin nättiä jälkeä.. Tästä huolimatta kentällä on mennyt tosi kivasti, Myffi on ollut todella kiva ratsastaa, mitä nyt välillä vähän alkaa ennakoimaan ja kaahottelemaan ja menee vähän oman pään mukaan ;) Ja karsinan ovesta olisi Myffin mielestä niiiin kiva tulla aina samaa matkaa minun kanssa hakemaan lisää harjoja, ja kun siitä ei sitten pääse läpi niin alkaa töniminen ja kuopiminen. Nämä on kyllä tapoja jotka varmasti saadaan kitkettyä ajan myötä pois, mutta tällä hetkellä hieman turhauttaa kun aina se on tönimässä ja tunkemassa läpi ovesta..

Näistä pienistä virheistä huolimatta Myffi on kuitenkin ollut todella ihana, ja olen iloinen että juuri siitä tuli ensimmäinen hevoseni. Myffi on vielä nuori, vasta kuusivuotias, joten meillä on vielä pitkä yhteinen taival edessä. 

kesäfiiliksissä