Hei me lennetään!

Nyt tulee pitkä postaus - varautukaa!

Tiistaina päästiin viimein Myffin kanssa estevalmennukseen, jota itse odotin hieman pelonsekaisin tuntein. Vähän arvelutti että miten se valmennus tulee sujumaan kun muut ryhmäläiset on näissä estevalmennuksissa jo useammin käynyt ja itse ollaan vasta aloiteltu nämä kunnolliset estetreenit. Kokonaisuudessaan meni ihan hyvin, mutta sitten siellä oli niitä pieniä pätkiä milloin ei mennytkään ihan niin hyvin..

kuvaajaa en saanut, joten käytän kuvituskuvina taas jotain vanhoja kesällä otettuja kuvia :)

Menin tallille hieman ennen neljää, ja lähdin lähes suoraan hakemaan Myffiä laitumelta. Olin varannut kunnolla aikaa hevosen hakemiseen, sillä Myffi on ottanut tavaksi lähteä karkuun heti kun se näkee minun lähestyvän päitsien kanssa, ja se kävelee aina sinne samaan nurkkaan jossa se sitten seisoo hievahtamatta siihen asti että pääsen lähelle. Sitten se joko tulee nätisti luokse ja antaa ottaa kiinni, tai olevinaan näkee jotain ja lähtee täyttä laukkaa portille, jonne matkaa on siis varmaan 150 metriä. Odotin siis jälleen eräänlaista jahtausleikkiä, mutta yllätyksekseni sainkin Myffin lähes heti kiinni ja päästiin portistakin enempiä pysähtelemättä. Matka laitumelta talliin vei kyllä taas jonkin verran aikaa kun ei Myffillä oikein jaksanut kiinnostus riittää, mutta talliin päästiin ja varusteetkin saatiin ihan aikataulussa niskaan.

Suunnittelin käyväni pellolla verryttelemässä, mutta Myffille tuli kauhea ongelma tallipihassa eikä se liikkunut kuin taaksepäin. Niinpä pyörittiin hetki siinä pihassa ja mentiin kentälle heti kun edellinen ratsukko lopetteli estevalmennustaan. Minun ja Myffin lisäksi samassa valmennuksessa oli kaksi ratsukkoa, jotka tulivat melko pian meidän jälkeen kentälle ja siinä vaiheessa Myffi rauhoittui ja keskittyi taas ratsastajaan eikä hötkyillyt.

pari kuvaa noin viikon takaa: tässä Myffi on jo tulossa kohti kunnes Johnny juoksee täysillä kohti ja innostaa Myffinkin juoksentelemaan. J havainnollistaa hienosti allaolevassa kuvassa millaisella kiireellä voi juosta ihmistä pakoon. molemmat kuvat (c) Milla Funke

Alkuverryttelyt saatiin hoitaa itsenäisesti, ja ratsastin paljon siirtymisiä ravista käyntiin ja takaisin raviin. Koska minulla ei ole itselläni tällä hetkellä esteraippaa olin alkuun liikkeellä kokonaan ilman raippaa, mutta jouduin kyllä puomitehtäville siirryttäessä pyytämään valmentajalta raipan kun Myffistä ei irronnut liikettä sitten millään. Ravi oli hieman tahmeaa, ja eteenpäin pyytäessä se muuttui vain kiireisemmäksi eikä niinkään reippaammaksi. Niinpä siirtymiset olivat hyvä harjoitus tähän ongelmaan, ja vaikka raippaa ei vielä tuolloin käytössä ollutkaan liikkui Myffi vahvoilla pohkeilla ihan siedettävästi.

Itsenäisten alkuverkkojen jälkeen siirryttiin pääty-ympyrälle ratsastamaan ravipuomeja. Tässä vaiheessa Myffiltä oli kokonaan veto pois, ja raippa oli ihan välttämätön. Alkuun Myffiä ei kyllä raippakaan saanut liikkumaan, mutta pikkuhiljaa se siitä vertyi ja sitä liikettä alkoi löytymään. Tehtävä helpottui huomattavasti raipan myötä, sillä tehtävänä oli mennä ympyrällä olevat ravipuomit ensin keskeltä, sitten sisäreunasta hitaassa ravissa, sitten taas keskeltä normaalissa ravissa ja viimeisenä ulkoreunasta normaalia isommassa ravissa. Isoa ravia ei ilman raippaa saatu millään, mutta raipan myötä alkoi tosiaan liikettä löytymään ja päästiin puomitehtävästä ilman suurempia kolisteluita.

Mentiin myös yksittäistä maapuomia laukassa ympyrällä, ja treenattiin näin paikan katsomista. Myffi otti puomille paikat tosi hyvin, mutta itse huomasin kevyen istunnan ylläpitämisen olevan melkoisen hankalaa silloin kun ei ratsasteta puomin yli. Uskon kuitenkin että tuo Myffin tahmeus vaikutti siihen kevyen istunnan ylläpitoon, sillä aiemmin en ole tähän ongelmaan törmännyt vaikka maanantainakin kevyessä istunnassa kenttää ympäri laukkasin. Tosin tiistaina tässä laukkapuomille siirtyessä mulla oli jo jalat ihan maitohapoilla kun Myffi oli hieman temppuillut ja peruutellut siinä ennen puomille menoa ja oli muutenkin ollut todella hidas koko alkutunnin, joten silläkin on tietysti vaikutusta asiaan.

Laukkapuomien jälkeen siirryttiinkin meille ihan uuteen juttuun jota on ollut tarkoitus treenata mutta yksin sitä ei viitsi lähteä kokeilemaan - nimittäin jumppasarjalle. Toisella pitkällä sivulla meillä oli jumppasarja, joka koostui ensin viidestä puomista. Myffi oli tässä vaiheessa ihan kauhuissaan, eikä jostain syystä suostunut menemään ensimmäisenkään puomin yli. Tulin sitten pari kertaa alkuun ravissa ja kannustin ihan reippaasti ensimmäisestä puomista yli, jolloin mentiin kyllä kaikista yli kunnialla, tosin hieman puomeja kolistellen. Pikkuhiljaa saatiin homma sujumaan laukassakin, ja siitä alkoi sitten jumppasarjan hyppääminen. Ensin kolme keskimmäistä puomia nostettiin ristikoiksi, jolloin meidän piti taas ottaa pari kertaa ravissa kun ne puomit muuttui taas ihan kauheiksi. Kun tästä selvittiin myös laukassa, nousi esteet pikkuhiljaa korkeammiksi siten, että keskellä oli pysty ja sen ympärillä ristikot, ja ulkolaidoilla yhä edelleen ensimmäiseksi ylitettävänä puomit. Myffi meni yllättävän hyvin alkujännityksestä huolimatta, ja koska sillä ei varmaan ole kauheasti jumppasarjaa vielä koskaan treenattu, pitää kyllä antaa Myffille pointsit tuosta rohkeudesta!

Vaihdettiin jumppasarjalla suuntaa, mutta hypättiin siinä välissä toiselle pitkälle sivulle sijoitetut pienet pystyt muutamaan otteeseen laukkaa lyhentäen. Myffi lähti lähes jokaiseen hyppyyn melko kaukaa, koska itse en vaan nähnyt missään sopivaa paikkaa ja unohdin muutenkin ratsastaa sille toiselle pystylle kun ensimmäiseen taas keskityin ihan täysillä. 60cm korkeudessa ei ollut mitään ongelmaa, ja tässä välissä hypättiin taas jumppista toiseen suuntaan siten, että päästettiin toisella kädellä ohjista irti. Tämä vähän arvelutti itseäni alkutunnin ongelmien kanssa, mutta loppujenlopuksi jumppis sujui miltei paremmin ilman sitä toista kättä siellä ohjassa, koska kannustin tällöin pohkeilla paljon paremmin enkä vaan jäänyt matkustelemaan ja nauttimaan menosta. Jumppis meni näin siis todella hyvin, ja tämän jälkeen nostettiin pystyjen korkeutta ja jatkettiin askeleenlyhennysharjoitusta. Tässä vaiheessa Myffillekin iski energiapiikki ja se alkoi toden teolla innostua hyppäämisestä, ja silloin varsinkin hypyt lähti muutamaan otteeseen todella kaukaa. Kun ensimmäinen pysty sitten oli yhä siinä 60cm korkeudessa ja toiselta löytyikin korkeutta se meidän tämänhetkinen ennätys eli 80cm, alkoi hypyissä olemaan sellainen ilmavarakin kaukaa lähdön lisäksi että itselleni tuli hieman vaikeuksia pysyä kyydissä. Aloin huomaamattani ennakoimaan näitä Myffin kaukaa lähteviä hyppyjä 80cm pystylle, ja niinhän siinä sitten kävi että unohdin ratsastaa ja seuraavalla kierroksella löysin itseni maasta hiekkaa maistelemasta. Mikään makuelämys se ei tosiaan ollut, joten nousin takaisin satulaan ja otin uuden yrityksen, tosin este laskettiin 60cm korkeuteen. Myffi kielsi sillekin kuitekin kahdesti, joten siitä piti tehdä ristikko ja tulla se ympyrällä ennenkuin päästiin puhtaasti yli. Sitten tultiin vielä kerran linjana, eikä enää ollut mitään ongelmaa havaittavissa.

Se putoaminen oli oikeasti ihan puhtaasti mun oma moka. Jostain syystä en vaan ratsastanut kahta viimeistä askelta ennen estettä, ja eihän se hevonen tietenkään silloin tiedä mitä sen pitää tehdä! Niinpä Myffi iski liinat kiinni ja pysähtyi juuri esteen eteen niin, että sen pää painui alas ja puomit tulivat kolisten mukana. Itse lensin tietenkin kaulalle ja siitä turvalleni maahan, ja Myffi vielä heilautti päätään (varmaan ravistaakseen mut pois niskasta) siten, että se tönäisi minut kauemmas ja ns. työnsi minua eteenpäin hiekassa. Voitte siis uskoa että olin vähän hiekkainen tämän valmennuksen jälkeen! Tältä olisi vältytty jos olisin ratsastanut, mutta minkäs sille nyt jälkeenpäin voi. Olen itse asiassa miettinyt jo muutaman viikon miten en ole vielä Myffiltä onnistunut tippumaan, se kun on kuitenkin possuillut aika lailla. Tulipahan tämäkin nyt koettua, ja ensi kerralla sitten paremmin, toivottavasti. Ja jos ei, toivottavasti on edes kuvaaja mukana että saadaan taltioitua näitä hiekanmaisteluita videolle.

joku läheltä piti-tilanne kesän aikana.. en sentään tässä tippunut!

Ja nyt kun ollaan vielä aiheessa, sain viimein ne videot edelliseltä hyppykerralta (huimat kaksi videonpätkää siis) kaivettua tuolta koneen syövereistä, ja laitoin ne nyt peräkkäin ja julkaisen ne nyt tämän postauksen yhteydessä. Paljoahan tästä nyt ei näe, mutta jotain käsitystä tämä ehkä siitä meidän menosta teille antaa! Pyrin nyt saamaan enemmän videomateriaalia meidän touhuiluista, koska niitä on kiva sitten itsekin jälkeenpäin katsella kun kehityksen huomaa videolta paremmin kuin kuvista :)

Linkki videoon