Ei mennyt ihan niinkuin Strömsössä..

Eiliset kisat meni vähän penkin alle. En ole itse ollenkaan tyytyväinen suoritukseen, ja tiedän että erilaisissa olosuhteissa oltaisiin pystytty paljon parempaan. Tämä oli kuitenkin vasta ensimmäinen kerta koulukisoissa meille kummallekin, joten ei tältä paljoa voinut odottaakaan. Silti uskalsin ennen kisoja luottaa siihen, ettei Myffi kotikentällä ala yhtäkkiä pelkäämään kentän reunoilla olevia tukkeja tai havuja, kun ne ovat kuitenkin olleet siinä viikkokausia ja pitkään ollaan niihin tutustuttu ja opeteltu menemään rauhassa ohi. Mutta eihän noista hevosista koskaan tiedä.

Meidän startti oli kolmen maissa, ja saavuttiin Aliinan kanssa tallille puoli kahden aikoihin. Käytiin ilmoittautumassa ja haettiin M heti sisälle, ja puunattiin se ihan kunnolla kisakuntoon. Selviteltiin harja ja häntäkin ihan ShowSheenillä, vaikkei tällaisissa tallin omissa pikkukisoissa varmaan noinkaan paljoa olisi tarvinnut valmistella. Tulevaisuuden varalta kuitenkin oli hyvä tehdä hevosesta edustuskelpoinen, katsoa miten paljon vaivannäköä ja aikaa se vaatii ja mitä voisi sitten vielä tehdä toisin. Suojia ei laitettu tällä kertaa jalkaan, sillä kenelläkään muullakaan ei ollut ja koulukisoissahan ei tietääkseni suojia saa ollakaan.

Verkkaan päästiin melkein heti kun oltiin valmiita, mutta M oli ihan possu. Jo tallissa se kuopi heti kun harjaaminen loppui, talloi varpaille satulaa laittaessa ja teki ihan kaikkensa ärsyttääkseen. Pihalla se sitten peruutteli muita päin ja steppaili paikoillaan, ja kentällä verkassa alkoi sitten ne isommat ongelmat. Kolme neljästä kentän sivusta oli Myffin mielestä ihan kauheita, ja vain pellon puoleinen pääty oli neidin mielestä turvallinen. M säikkyi muunmuassa estetolppaa, traktorinrengasta joka on ollut tuolla samalla paikalla varmaan siitä asti kun M minulle tuli, ja varsinkin tuomarinpöytä kentän päässä oli ihan kauhea. Sitä tuijoteltiin pitkään, ja minun piti tulla ihan alas selästä näyttämään ettei se pöytä oikeasti ole niin kamala. M oli kuitenkin tosi pörheänä koko verkan ajan, eikä me oikeastaan saatu edes verkkailtua kunnolla kun M oli koko ajan jännityksestä jäykkänä ja sen silmät suurinpiirtein pyöri päässä.

Kisasuoritus tuntui itselle selkään ihan kauhealta fiaskolta. Olin vasta edellispäivänä pidentänyt jalustimet tarpeeksi pitkiksi, ja minusta tuntui radalla koko ajan siltä ettei ne jalustimet pysy jalassa. M ei tuntunut taipuvan sitten millään, ja itsestäni tuntui vielä etten pysynyt satulassa ollenkaan - varsinkaan harjoitusravissa. Kaikki meidän tiet oli Myffin jännittyneisyyden takia vähän hutaistuja eikä läheskään yhtä hyviä kuin omissa treeneissä kotona, ja kesken radan mulle iski epätoivo ja teki jo mieli keskeyttää. Myffi ehti vieläpä pysähdyksen aikana tekemään läjän siihen kentälle, joka videolla kuuluneiden äänien perusteella aiheutti pientä huvittuneisuutta joissakin yleisössä olleissa ihmisissä. Näin jälkeenpäin tuo ärsyttää ihan kauheasti, koska vaikka yleisö tietenkin arvostelee aina oman hevostietämyksensä mukaan jokaisen ratsukon ratsastusta, ei tuollaisen pikkujutun pitäisi hevosihmisten keskuudessa olla kovinkaan hauskaa vaan ihan normaali, jokapäiväinen juttu. Toisaalta, onhan tuo tosiaan ihan pikkujuttu eikä siitä kannata itsekään ärsyyntyä, mutta siinä kaikkien epäonnistumisien jälkeen tuo vain lisäsi sitä ärtyneisyyttä. Jatkoin kuitenkin loppuun asti, koska tuo possu ei saa päästä niskan päälle tällaisissa asioissa. Radasta saatiin prosentteja sitten vaivaiset 52,75%, joka ei tietenkään ole niin huono kuin se olisi voinut olla, muttei silti yhtään sinne päinkään mitä kuvittelin meidän saavan. Rehellisesti sanoen kotitreenien perusteella ajattelin pääseväni lähemmäs kuuttakymmentä, mutta tuo jännittyneisyys, siitä johtunut possuilu kesken radan ja kaikki muut häiriötekijät verottivat prosentteja melko roimasti.

Tuomareiden kommenteista mulla onkin sitten vaikka kuinka paljon sanottavaa. Monessa kohdassa huomautettiin huolimattomista teistä, mutta se meni ihan täysin Myffin possuilun piikkiin. Onneksi positiivisia kommenttejakin löytyi, muunmuassa peruutus osoittautui olleen ratamme selvästi muita parempi osuus, ja siitä saatiin täysi 7,0. Muut pisteet olivat sitten siellä 5,0 ja 6,5 välillä, lukuunottamatta yhtä 2,0 joka saatiin siis siitä laukannostosta joka meni pieleen kun M säikähti havukasaa ja traktorinrengasta. Yleisvaikutelmassa mainittiin kuitenkin onneksi hyvä perusistunta, joka oli itselleni positiivinen yllätys sillä uskoin näyttäneeni ihan jauhosäkiltä siellä selässä pomppiessani. Tuomari oli kuitenkin mukava ja otti huomioon Myffin jännittyneisyyden, ja kirjoittikin loppuun näin:

"Jännittyneestä hevosesta huolimatta hyvä, tasainen suoritus. Treenaa laukannostoja :)"

Tuo laukannostohuomautus on ainoa mikä häiritsee, koska sitä treenasin eniten koko ohjelmasta ja ne sujui treeneissä meillä tosi hyvin. Jännittyneisyys verotti sitäkin, mutta enää en mahda sille mitään, ensi kerralla sitten paremmin.

Suorituksen jälkeen juteltiin hetki tallinomistajan kanssa tallipihassa, ja todettiin Myffin olevan hieman ylienerginen. Sen kanssa pitäisi saada tehtyä kahdenkymmenen minuutin tehoverkka ennen minkäänlaista kisasuoritusta, että se tottelisi kuuliaisesti eikä keksisi pelätä mitään tuttuja juttuja kentän laidalla. Koska olin jo vakuuttunut siitä ettei me päästä sijoille, suuntasin pellolle ratsastamaan ihan kunnolla ja otinkin paljon laukkaa ja reipasta ravia isoilla ympyröillä ja kulutin sitä energiaa ihan kunnolla. Oletin että perjantain peltoreissu olisi saanut Myffiltä ylimääräiset energiat pois, mutta niin ei sitten käynytkään.

Pellolla Myffi meni tosi hienosti kun käskin sitä ihan kunnolla eteen, ja tykkään näistä kuvistakin ihan tajuttomasti vaikka kameran asetukset olivatkin jossain vaiheessa päässeet hieman muuttumaan ja osa kuvista oli hieman epätarkkoja. Pitäisi nyt jatkossa käydä enemmän pellolla, kun siellä on tilaa ratsastella suurempia ympyröitä eikä ole aita vastassa. Tilakaan ei lopu ihan heti vaikka olisi pari muutakin ratsukkoa yhtäaikaa ratsastelemassa. Kunhan tuo pelto nyt tulee kunnolla ratsastuskäyttöön suunnataan me Myffin kanssa sinne varmaan joka toinen päivä, koska siellä ponista irtoaa ihan erilaista liikettä kuin kentällä kun tilaa on riittävästi. Sanoinkin Aliinalle peltoratsastuksen jälkeen, että nyt me vasta oltaisiin kunnolla valmiita menemään kentälle tekemään se kisasuoritus.

Ekat kisat on nyt kuitenkin ohi, ja tästä on toivottavasti suunta vain ylöspäin! Ensi kerralla paremmin, ja saa nähdä jos päästäisiin vaikka käymään kisapaikoilla seurahevosen roolissa tutustumassa siihen kisavilinään vaikkei itse kisattaisikaan. Koppiin menemistäkin ruetaan treenaamaan, ja kyllä tämän perusteella ruetaan käymään taas ahkerammin valmennuksissakin! Paljon kehitettävää löytyy, ja todennäköisesti valloitetaan kisakenttiä seuraavan kerran vasta ensi vuoden puolella. Jos silloin vaikka päästäisiin sen meidän oman lajin pariin ja aloittelemaan se kisaaminen silläkin saralla..