Back to work

uuden loimen sovittelua, Myffistä tuli pötkylä ♥

Myffi sai maanantaina kengän takaisin jalkaan, ja samalla se sai etusiin pohjalliset ja takasiin tilsakumit. Pienen säätämisen kauttahan tuo kengitys meni, kun alunperin oltiin sovittu kengitys sunnuntaille ja ehdittiin jo rauhoittaa hevonen ennenkuin saatiin tietää ettei kengittäjä tulekaan kuin vasta maanantaina. Saatiin kuitenkin loppujen lopuksi kaikki tarpeellinen jalkaan vaikken itse päässytkään kengitykseen mukaan, ja eilen päästiin vihdoin ja viimein puuhastelemaan kentälle. Nämä lumimyräkät sattui kyllä juuri oikeaan aikaan, sillä kentälle oli tullut ihanan paksu lumikerros joka teki pohjasta käyttökelpoisen. Huonot pohjat onkin viimeinen asia mitä nyt tarvitaan kun Myffi on kuitenkin pari viikkoa kerännyt energiaa.

nyt ei pitäis kivien haitata!

Ulkona oli koko illan ihan kamala tuuli, ja koska lunta tuli vasten kasvoja ajattelin säästää itseni loukkaantumisilta ja työskennellä tänään maastakäsin. Myffi oli rauhallisempi kuin ajattelin, mutta tallissa se oli melkoinen maanvaiva kun se kuopi innostuksissaan ihan koko ajan. Sain kuitenkin laitettua sille suojat jalkaan ja suitset päähän, ja heitin varmuuden vuoksi vielä päitset suitsien päälle että saan varmasti napattua jostain kiinni jos se täpinöissään säikkyy taluttaessa jotain pieniä vihreitä miehiä. Myffi käveli kuitenkin oikein nätisti, ja malttoi kentällä jopa odottaa että vaihdoin ketjuriimunnarun liinaan ja asettelin juoksutusraipan ja liinan hyvin käteen. Juoksuttaessakin se kulki tosi nätisti, ravi oli melko vauhdikasta ensimmäisen kymmenen minuutin ajan ja muutaman kerran se hieman haparoi askeliaan kun jalat kulki liian kovaa eikä pää tainnut kestää perässä. Pikkuhiljaa vauhti alkoi tasoittua, ja hetkittäin ravi oli jo niin hidasta että raipan heilautus oli tarpeen. Muutamilla ensimmäisillä kerroilla neiti otti heiluvasta raipasta vähän nokkiinsa ja alkoi vinkuen potkimaan liinaa liikkuen samalla pukitellen eteenpäin. Laukkaa pyytäessäni alkoi taas se rallittelu, ja sittenhän se keksi että yksinkertaisesti toiseen suuntaan kääntymällä se vauhtia ylläpitävä raippa lopettaa sen viuhtomisen. Ja niinhän siinä sitten muutaman kerran kävikin että neiti otti oman suunnan ja homma levisi käsiin. Muutaman possuilun jälkeen aloin tarkoituksella pitää raippaa lähempänä ponin takamusta vaikka se laukkasikin ihan nätisti, ja heti kun se livisti ympyrältä heilautin raipalla ihan kunnolla. Neiti otti opikseen ja pysyi melko kiltisti ympyrällä tämän jälkeen, ja vauhtia tuli kyllä lisää aina heti kun raippa hiemankin heilahti. Taisi se jotain oppia, ja loppuravit menikin tosi letkeästi kaula pitkänä ravaillen. Tasainen tempo pysyi koko ajan ja Myffi jolkotteli niin rauhallisesti ja temppuilematta että jos lunta ei olisi tullut taivaan täydeltä olisin varmasti kaivanut puhelimen taskusta ja kuvannut pienen videopätkän. Ehkä sitten ensi kerralla.

"ei kai se keppi tuu tänne huitomaan..?"

Tämä päivä menee varmaan vielä juoksutellessa, sillä tuossa lumimyräkässä pimeällä ei kauheasti tee mieli säpsyllä hevosella ratsastella. Heti kun säät paranee aion kyllä kiivetä taas pitkästä aikaa satulaan, sillä tämä kahden viikon tauko on ollut ihan kauhea! Tämä on jo toinen loma joka meni hevosen paranteluun, mutta onneksi se nyt saatiin kuntoon ja päästiin takaisin normaaliin rytmiin. Jospa me kohta päästäisiin pitkästä aikaa jopa hyppäämään..