Pitkästä aikaa [video]

Pakkaset on nyt viimein lauhtuneet, ja täällä mennään jo melkein nollalukemissa. Lumi on nuoskaista ja märkää, mutta onneksi Myffillä on nyt ne tilsakumit ja pohjalliset jalassa niin ei lumi tartu! Kyllä tämä nollakeli on parempi kuin ne 20 asteen pakkaset, sillä nyt pääsee ratsastamaankin joka päivä eikä tarvitse vuorautua toppavaatteisiin että tarkenee. Myffilläkin on ollut riemu katossa kun viimein elämään tuli muutakin sisältöä kuin satunnaista kentällä pyörimistä ja tallin ja tarhan välillä ravaamista. Tuo ilakointi ei kyllä aina ole omistajan mieleen, varsinkin jos se ilmenee pystyynhyppimisenä ja puremisena kun toinen ei innostuksissaan malta oikein odottaa tai totella käskyjä.

Lauantaina Myffillä oli juurikin tällainen rakettipakettipäivä, matka tarhasta talliin meni ihan hyvin mutta siitä se sitten lähti. Käytävällä kuovittiin, näykittiin ja purtiin, ja matka tallista kentälle keskeytettiin oviaukkoon kun neiti hyppi tasajalkaa ja oli ryntäämässä ohi välittämättä minusta ollenkaan. Kentän sijaan neiti pääsi arestiin omaan karsinaan, vaikka energistä hevostahan ei tietenkään kannata pitää neljän seinän sisällä kun se ei siitä ainakaan rauhoitu. Tuollaisessa tilanteessa ei tosin saa antaa hevoselle periksi ja antaa sen juosta ihan miten sattuu ilman mitään rangaistusta, ja koska nyt yritetään opettaa Myffille ettei tuollainen käytös johda muuhun kuin rangaistukseen, käänsin sen suosiolla käytävällä ympäri ja jätin sisälle miettimään tekosiaan. Liukkaalla pihalla ei viitsi alkaa riehumaan, ja osaan kyllä jo lukea Myffiä sen verran hyvin että tiedän milloin se aikoo kävellä neljällä ja milloin kahdella jalalla.

Tänään mentiin onneksi hieman rauhallisemmissa merkeissä talutuksen osalta. Vein Myffin suoraan tarhasta kentälle, jossa laitoin sille suojat jalkaan ja otin loimen pois. Sitten neiti sai taas purkaa pöllöenergiansa riekkumalla, juoksemalla ja pomppimalla sydämensä kyllyydestä, ja kyllähän se spurttailikin melkoista vauhtia pitkin poikin kenttää. Neiti pärskähteli ihan innoissaan, vinkui ja pukitteli, ja puolen tunnin juoksentelun jälkeen se alkoi viimein rauhoittua. 

Myffille tuli riehumisesta niin kova jano, että se mutusteli lunta aina kun silmä vältti. Kannoin sille pari sankollista vettä juotavaksi kentälle, ja vein loput tarhaan odottamaan. Laitoin Myffille suitset päähän ja kävin ratsastamassa muutaman kierroksen ilman satulaa, ihan vaan käynnissä hyvänä loppuverryttelynä. M oli taas hieman jännittynyt kun pellolla meni hevonen, mutta enää se ei tuntunut samanlaiselta räjähtävältä pommilta kuin viikko sitten. Selvästi nämä vapaat vaikuttaa Myffiin negatiivisesti, sillä se kerää energiaa niin helposti että kaikkein paras olisi jos se pääsisi liikkumaan joka päivä säännöllisesti. Onneksi nämä pakkaset nyt loppuivat, niin arki helpottuu ja niin hevosen kuin omistajankin elämään tulee taas sitä kauan kaivattua säännöllisyyttä!

|| Lisäsin tähän mukaan vielä parin viikon takaisen videopätkän irtojuoksutuksesta, kun sitä toivoitte! Tämän julkaisu on unohtunut ihan kokonaan, mutta tähän väliin se sopii mainiosti! :) Video on kuvattu pimeällä ja puhelimella, joten laatu ei ole mikään päätä huimaava, mutta kelvannee silti.