Muutaman päivän tapahtumia

kaikki kuvat eiliseltä

Viime päivinä on tapahtunut ihan älyttömästi kaikkea, mutta jostain syystä en vain saanut aikaiseksi tulla purkamaan ajatuksia aiemmin. Eilen Iida tuli kuitenkin mukaan tallille auttelemaan esteiden kanssa, ja samalla sain taas läjän uusia ratsastuskuvia - kiitos siis Iidalle! Näiden kuvien innoittamana kokoan tähän yhteen ja samaan postaukseen nyt kaikki tapahtumat lauantaista lähtien - koettakaa kestää kärryillä!

Lauantaina haettiin meille sovitukseen Kiefferin Garmisch -penkki, joka on siis estepainotteinen yleissatula. Ehdin jo perjantaina kiintyä siihen Mustangiin niin paljon, etten uskonut Kiefferin päätyvän meille omaksi. Ajattelin jo että turhaan me sitä edes kokeillaan kun Mustang tuntui niin kivalta, mutta päätin silti sovittaa koska niin valmentajamme kuin satulansovittajamme ehdottivat ensimmäisenä Kiefferin penkkiä, ja uskoivat sen olevan sopivin Myffin selkään. Minulla on paha tapa tehdä päätöksiä ennen kuin olen tietoinen asian kaikista puolista, ja niinpä olin jo mielessäni päättänyt että otetaan se Mustangin penkki, ja sitten vaan opettelen istumaan siellä vaikka se vähän vaikeaa onkin. Kun sitten menin kentälle ja aloitin alkuverryttelyt, totesin että Kiefferillä on paljon parempi ratsastaa. Keventäminen oli helpompaa, harjoitusravissa istumisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, ja kaiken lisäksi satula ohjasi jalkaa parempaan asentoon. Olin kuitenkin vieläkin hieman skeptinen, ja Mustang kummitteli vielä mielessä. Päätin kuitenkin antaa Kiefferille vielä yhden mahdollisuuden, ja kyhäsin kentälle 60cm pystyn. Ajattelin kokeilla miten Kieffer tukee hypyissä, kun Mustang toimi siinä hommassa niin kivasti. En uskonut tuon penkin tukevan ollenkaan, mutta mites kävikään. Hyppääminen osoittautui tuolla penkillä älyttömän paljon helpommaksi, ja satulan antama tuki oli ihan mieletön! Loppuverkkojen aikana päätinkin lähteä seuraavana päivänä valmennukseen Kiefferillä, sillä siinä oli yksinkertaisesti paljon parempi istua. 

Valmennus oli siis sunnuntaina kahdeltatoista, ja oltiin Julskun kanssa tallilla yhdentoista aikoihin. Viikonloppu oli täällä päin melko sateinen, joten kentän pohja oli todella märkä ja mutainen, ja toinen pääty oli kokonaanlammikoiden valtaama. Kun sitten mentiin kentälle, taivas päätti revetä ja heittää kaikki vedet meidän niskaan - great. Valmennus menikin sitten melko vetisissä tunnelmissa, kun Myffi vielä oikein roiski vettä lätäköistä juostessaan.

Aloiteltiin valmennus verkkaamalla ympyröillä ja volteilla, työstäen hevosia pehmeämmiksi niskasta. Myffi ei taas oikein tajunnut että volteilla piti taipua, joten Katja tuli pari kertaa näyttämään Myffille maastakäsin minne sitä kaulaa piti taivuttaa. Ympyröillä M meni ihan kivasti, ja pienen treenin jälkeen myös volteilla työskentely alkoi sujua paremmin. Sain kuitenkin itse noottia käsistäni, kun ne eivät vaan kestä paikallaan eikä mulla täten ole tasaista tuntumaa suuhun. Ohjeeksi sain nostaa ulkokättä ylemmäs, jolloin Myffikin huomioi sen olemassaolon sen tuntuessa suussa hieman voimakkaammin. Näin ollen Myffi alkaa tukeutua molemmille ohjille, ja kun itse pidän kyynärpäät kyljissä, käsien pitäisi pikku hiljaa alkaa kestää paikoillaan. No, hieman hakemistahan siinä aluksi oli, mutta kyllä se siitä lähti luonnistumaan! Myffi tosin tulkitsi vahvemman ulko-ohjatuen ensin pidätteenä, mutta melko nopeasti se tajusi sen merkityksen. Varsinkin laukkaverkassa kädet kestivät todella hyvin paikoillaan, kun meno oli hieman tasaisempaa. Jouduin tekemään Myffillä pari lisäystä suorilla urilla ennen ympyrälle jäämistä, sillä neiti oli hieman hidas pohkeelle. Muuten laukkaverkka meni ihan hyvin, lukuunottamatta Myffin pientä pomppukohtausta. Se jäi taas tapansa mukaan kulmaan pomppimaan kun komensin sitä hieman reippaammin eteen, ja raipasta se heitti peräpään ilmaan. Sain sen kuitenkin nopeasti eteen, ja tilanne oli hallussa melko nopeasti. Tuo on ihan älyttömän ärsyttävä tapa, mutta onneksi tiedän miten tuollaiset tilanteet saadaan ratkaistua.

Välikäyntien jälkeen siirryttiin lävistäjille tekemään raviväistöjä. Aloitettiin väistämällä ihan pieni matka, ja pikku hiljaa pidennettiin matkaa siten, että pian tultiin lähes koko lävistäjän matka väistättäen. Ajattelin Myffin possuilevan ihan älyttömästi koska sää ei ollut sillekään mieluinen, mutta yllättäen se väistikin todella kivasti ja hienosti liikkuen. Katja sanoikin, että jos minulla ei ole innostusta lähteä koulukisoihin, hän voi käydä näyttämässä neitiä muutaman kerran kouluaitojen sisäpuolella. Minullehan tämä sopisi vallan mainiosti, sillä itselläni ei ole minkäänlaista kiinnostusta kouluratsastuksessa kilpailemiseen, mutta Myffillä on silti melko hienot liikkeet joilla varmasti pärjäisi kisoissa hyvin, jos sen vaan osaisi esittää oikein. 

Väistöt sujuivat niin hyvin, että saatiin tehtäväksi tehdä lävistäjällä avotaivutusta. Me ei olla kauheasti vielä avoja treenattu, mutta yllättävän hyvin ne sitten lopulta onnistuivat. Koen itse helpoimmaksi aloittaa avot pienellä voltilla, josta saa hyvän asetuksen tehtävään. Näiden pienin volttien avulla saatiinkin tosi kivoja pätkiä, mutta ihan koko lävistäjän pituutta ei silti menty avossa. Ollaan kuitenkin treenattu näitä vasta niin vähän aikaa, etten vielä vaadi ihan älyttömän paljon. Mieluummin monta lyhyttä ja hyvää pätkää, kuin muutama pidempi ja huonompi!

Väistöjä tehtiin sitten vielä uudemman kerran, mutta tällä kertaa laukassa. Ei haettu mitään isoa väistöä, vaan ihan pientä, väistön tapaista liikettä. Myffi oli ensin hieman hämillään, mutta hoksasi idean melko nopeasti. Sitten neiti kuitenkin tajusi myös sen, että raville pudottamalla ei tarvitse väistää ja tehdä vaikeaa, uutta tehtävää vaikka kuski niin vaatiikin. Niinpä siirryttiin lävistäjältä suoralle uralle, ja väistätettiin siinä muutaman kerran. Näin laukan ylläpitäminen oli helpompaa, sillä suunta ei muuttunut pitkän sivun päädyssä. Saatiin laukassakin muutama kiva väistöpätkä, mutta paljoa ei tässäkään vaadittu kun ensimmäistä kertaa tätä kokeiltiin.

Lopuksi mentiin vielä keskiympyrälle hakemaan rentoa laukkaa. Myffi alkoi taas punkea ulkopohjetta vasten, ja meinasikin livistää ympyrältä useampaan otteeseen. Loppuraveissa haettiin hevosia enemmän eteen-alas, ja ratsasteltiin paljon ympyröitä liioitellen asetuksia. Myffi asettui paljon paremmin lopputunnista, eli se selvästi hoksasi taas asetusten idean. Erittäin hyödyllinen valmennus siis monin puolin!

Seuraava valmennus sovittiin torstaille. Silloin pitäisi olla hieman parempi sää, joten ratsastuksen pitäisi sujua hieman paremmin. Juteltiin myös läpiratsastuksista, ja sovittiin että Katja ratsastaa Myffillä pari kertaa tässä kesän aikana, jotta hän pääsee tsekkaamaan selästä käsin meidän kahden kuukauden valmennustauon ja satulattoman kauden vaikutukset. Katsottiin myös satulan istuvuus, ja Katja kehotti ottamaan tuon kun se istui niin hyvin - nyt meillä on siis viimein oma penkki! Juteltiin myös tulevista kisoista, ja Katja käski minun osallistua kuudenkympin lisäksi myös kasikymppiin, koska kotikisat on kuitenkin parhaita paikkoja treenata kisatilanteita. Epäröin hieman tuota kasikymppiin menoa, mutta päätin sitten repäistä ja osallistua. Mitä väliä vaikka tiputettaisiin jokainen puomi, koska voittamaan ei todellakaan olla menossa! Sen sijaan kuudenkympin luokkaan ajattelin asettaa tavoitteeksi sijoittumisen, mutta pitää nyt katsoa kuinka paljon porukkaa siihen osallistuu. Kisat saattavat siirtyä myöhemmäksi, sillä tulevana viikonloppuna on juhannus jolloin läheskään kaikki halukkaat eivät pääse osallistumaan. Toivon kyllä että kisat siirtyisivät, jotta ehdittäisiin vielä treenaamaan pari kertaa!

Maanantaina menin nopeasti sileällä, mutta kauheaa intoa kunnon treenaamiseen ei ollut kun kaikki kamat kypärää myöten olivat vielä ihan märkiä sunnuntain valmennuksen jäljiltä. Eilen sitten mentiinkin ihan kunnolla, ja treenattiin kisoja varten. Rakennettiin Iidan kanssa kentälle kolme estettä, joista yhden alla oli Myffin kovasti pelkäämä musta putkilo. Oltaisiin rakennettu enemmänkin esteitä niin että oltaisiin saatu aikaan kunnon rata, mutta meidän piti jättää toinen pitkä sivu vapaaksi jotta toinen ratsukko sai sinne ravipuomit. Tolppiakaan ei ollut tarpeeksi, sillä todella monesta oli irronnut kannattimia. Toivottavasti noita korjataan kisoihin mennessä..

Alkuverkka oli ihan normaali, tein ympyröitä ravissa ja laukassa ja otin taas pari lisäystä pitkille sivuille. Hyppäämisen aloitin lävistäjälle sijoitetulta 60cm pystyltä, jolle en millään nähnyt paikkaa oikein millään kertaa. Molemmista suunnista tullessa lähdettiin hyppyyn joko liian läheltä tai liian kaukaa. Este nousi muutaman yrityksen jälkeen 80cm korkuiseksi, sillä ajattelin Myffin olevan hieman huolellisempi jos korkeutta löytyisi hieman lisää. Paikat löytyi nyt hieman paremmin, mutta puomi tuli matkaan vähän turhan usein.

Melko nopeasti siirryttiin 60cm putkiloesteelle, sillä tiesin sen olevan Myffille jännä ja halusin ottaa sille mahdollisimman paljon hyppyjä. Ensimmäisillä kerroilla Myffi kyttäsi sitä jo kaukaa, ja yli mentiin taas melkoisella ilmavaralla. Pikku hiljaa se alkoi kuitenkin rentoutua, kun se tajusi ettei putkilo suinkaan aio syödä sitä. Paikat osui kohdilleen melko hyvin, mutta pari kertaa tultiin tosi lähelle ja olin ihan varma että kielletään. Joka kerta kuitenkin päästiin yli, joten ehkä tuo putkilopelko alkaa viimein selättyä!

Putkiloesteen jälkeen siirryttiin okserille, jolla oli korkeutta noin 80cm. Ensimmäinen hyppy oli taas ihan kauhean iso, mutta onneksi seuraavat kerrat tultiin rauhallisemmin. Paikat oli taas hieman hakusessa, sillä lähestyminen oli pitkä ja suora. Sellaiset ovat minulle kaikkein vaikeimpia, joten niitä on ihan hyvä treenata. Kerran taas melkein kiellettiin, mutta sain kuin sainkin neidin esteestä yli. Myffi ottaa yleensä oksereille tosi kivoja hyppyjä, joten niitä on itsestäkin kiva treenata. 

Korotettiin putkiloeste vielä 80cm korkeuteen, ja tulin sitä muutaman kerran ennen kuin aloin tulemaan kaikkia kolmea peräkkäin. Putkilo ja okseri olivat molemmat 80cm korkuisia, ja lävistäjällä oleva pysty oli 60cm koska 80cm kannattimet hajosivat kesken kaiken. Aloitettiin "rata" putkilolla, jonka jälkeen laukattiin kentän ympäri ja tultiin okseri. Okserin jälkeen käännyttiin lävistäjälle, jossa tultiin pysty ja pyrittiin vaihtamaan laukka. Myffin kanssa on radoilla juuri se ongelma, ettei se osaa vielä vaihtaa laukkaa askeleella kuin korkeintaan vahingossa. Vastalaukalla se ei mielellään hyppää, joten toivotaan että kisoissa se ei ala vaihtelemaan laukkaa omin päin, niin kuin se joskus esteen jälkeen tekee.

Rata meni ihan hyvin, mutta monta kertaa tultiin taas tosi lähelle. Aloin jo turhautua kun paikkoja ei vaan löytynyt, ja lopetinkin kerran kesken kaiken ja aloitin ihan alusta. Viimeisellä yrityksellä löytyi suht hyvät paikat, hypyt olivat hyviä ja puomitkin kestivät kannattimillaan. Siihen oli hyvä lopettaa, ja Myffi olikin jo ihan hikinen! Valittiin näköjään todella hyvä päivä hyppäämiselle, sillä täällä mitattiin eilen koko maan lämpöennätys, 26,5 astetta. Voitte kuvitella miten kuuma oli turvaliivi päällä hypätessä, ja kaiken lisäksi oltiin vielä pyörillä tallilla!

hieman mielenkiintoisempi hyppy

Näitä kuvia katsellessa huomasin, että pidän käsiä hypätessä ihan älyttömän ylhäällä! Toki hypätessä on hyvä myödätä, mutta estettä lähestyessäkin kädet on kolme kertaa korkeammalla kuin pitäisi. En sitten tiedä onko siitä jotain haittaa, mutta ehkä yritän kitkeä tuota tapaa pois. Muuten olen melko tyytyväinen esteistuntaani, varsinkin tuolla uudella penkillä kun se tukee niin kivasti. Pitää kuitenkin varata kesäksi estevalmennus, ja katsoa siellä mitä Katja tuumaa mun istunnasta.

Videopostauksesta vielä sen verran, että siitä tuli niin pitkä, etten ole vielä saanut ladattua sitä youtubeen. Yritän saada sen julki vielä tämän viikon aikana, mutta en voi luvata mitään. Eilisen hyppelyistäkin on muutama videopätkä, ja kokoan ne myöhemmin julkaistavaksi koosteeksi jos suinkin ehdin. Nyt tässä postauksessa on kuitenkin jo niin paljon asiaa, että lopettelen tältä erää tähän. Palaillaan loppuviikosta valmennuspostauksen merkeissä!

Mitä teidän hevosrintamalle kuuluu? :)