Viime viikon tapahtumia

Kuten varmaan huomaatte, blogi on ollut hiljaa lähes viikon. En tiedä miksi, mutta jostain syystä en vaan ole saanut aikaiseksi kirjoittaa tätä postausta loppuun. Monta kertaa olen aloittanut, kirjoittanut noin puoliväliin saakka, pitänyt pienen tauon, unohtunut tekemään jotain muuta ja lopulta vaan luovuttanut. Seuraavana päivänä päätän kirjoittaa postauksen loppuun, mutta edellispäivänä kirjoitettu teksti ei enää kuulostakaan järkevältä. Niinpä koko luonnos maalautuu hetken mielijohteesta siniseksi ja katoaa, ja sama epätoivoinen postauksentekoyritys alkaa alusta. 

Syy ei voi olla se, ettei mulla muka olisi kerrottavaa. Sitä kyllä riittää, sillä viime viikolla käytiin kahdessa valmennuksessa ja juteltiin viimein eläinlääkärin kanssa Myffin vatsaongelmista ja irvistelystä, samalla kun hoidettiin hampaat ja rokotukset kuntoon. Kuvien puutekaan ei liene käypä syy, sillä perjantaina napsin taas muutamat laitsakuvat postauksia kuvittamaan. Olen pakkomielteisesti päättänyt pysyä lupauksessani hankkia jokaiseen postaukseen uusia kuvia, joten siltä kannalta katsottuna kuvien puute kyllä hidastaa postaustahtia. Uusia ratsastuskuvia en ole hetkeen saanut, mutta asian pitäisi korjautua tällä viikolla. Nämä laidunkuvat on tosiaan perjantaista saakka pyörineet koneella julkaisua odotellen, mutta jostain syystä en vaan saanut rakennettua näiden ympärille järkevää tekstiä viime viikon tapahtumista. Nyt yritän kuitenkin kasata jonkin näköisen koosteen kasaan, jottei postaustauko venähdä ihan älyttömäksi.

En nyt pureudu tähän valmennukseen niin pikkutarkasti kuin yleensä, sillä ratsastuskuvia ei tosiaan ole enkä usko tekstinkään vastaavan normaalia laatuaan. Pohjustan kuitenkin sen verran, että viime maanantaille kaavailtu kouluvalmennus siirtyi keskiviikolle kauheiden sateiden takia. Pohja ei siis ollut parhaimmillaan, mutta jostain syystä meidän kouluvalkut menee aina sadesäillä paremmin kuin aurinkoisina päivinä ;) Myffillä oli alla kaksi vapaata ja yksi pikainen, hieman valkkuun valmisteleva mutta todella kevyt ratsastus, joten lienee sanomattakin selvää että virtaa riitti. Koko alkuverkkojen ajan sain pidätellä sitä ihan urakalla, mutta mieluummin näin päin! Laukassa se oli niin täpinöissään että se heitti yhden pukinkin, jolla se melkein pudotti minut satulasta isoon vesilätäkköön. Pienen kurinpalautuksen jälkeen se laukkasi kuitenkin tosi kivasti omalla moottorilla eteenpäin, ja sain ratsastettua sen matalampaan muotoon jo ennen varsinaisten hommien aloittamista - jes!

Päivän teemana oli kokoaminen, ja sitä lähdettiin treenaamaan kolmikaarisella. Ratsastettiin ensin suoristuskohtiin muutaman askeleen käyntisiirtymät, jotka muutettiin pian ravivolteiksi. Näin saatiin taivuteltua hepat kivasti molempiin suuntiin, ja voi vitsi miten hienosti Myffi taipui! Yleensä se aina jäpittää vastaan ihan viimeiseen saakka, mutta nyt se antoi periksi lähes heti ensimmäisellä voltilla ja taipui niin nätisti ettei ole tosikaan! Harmittaa niin paljon kun kukaan ei ollut kuvaamassa, sillä olin itsekin ihan yhtä hymyä siellä selässä. Mitään eroa suuntien tai puolien välillä ei ollut, vaan M taipui nätisti kummallakin voltilla eikä kumpikaan suunta tuntunut ylitsepääsemättömän vaikealta.

Tultiin tätä samaa tehtävää myös laukassa, ja siinä mulla pääsi kyllä vatsalihakset hommiin kun voltin jälkeen piti siirtyä käyntiin ja nostaa siitä uusi laukka. Meidän voltit meni kyllä ihan hyvin laukassakin, mutta käyntisiirtymistä oli pehmeys kaukana. M alkoi myös väsyä kokoamisista niin paljon, ettei se olisi enää halunnut nostaa uutta laukkaa käyntisiirtymän jälkeen. Muutaman toiston jälkeen otettiin hetki laukkaa keskiympyrällä hieman pidemmässä muodossa, ja tämän jälkeen vaihdettiin suuntaa. Myffi kuitenkin selvästi luuli että hommat loppui siihen, joten toiseen suuntaan mun piti ratsastaa vielä vähän enemmän että sain neidin edes liikkumaan eteenpäin. Nyt muutama voltti meni hieman plörinäksi kun M ei enää jaksanut koota itseään vaan päätti sen sijaan pudottaa raville, joten lopeteltiin onnistuneiden volttien jälkeen ja laukattiin vielä hetki keskiympyrällä toiseen suuntaan. Loppuraveissa M asettui tosi kivasti, ja itselläkin oli tosi kiva fiilis tunnista!

Juteltiin vielä valmennuksen jälkeen hetki Myffin yleiskunnosta ja siinä tapahtuneesta muutoksesta. Myffi on kuulemma kuin eri hevonen nyt kun sopiva satula on löytynyt, ja olen kyllä tosi iloinen että se myös näkyy ulospäin! Selkäänhän se tietysti tuntuu nyt ihan erilaiselta, kun sen ei tarvitse varoa liikkeitään epäsopivan penkin takia. On kuitenkin tosi kiva että sen hyvän olon näkee myös maastakäsin. Itsehän en oikein voi vertailla sitä miltä meno näytti vanhalla satulalla ja miltä nyt tällä uudella, kun en kauheasti voi omaa ratsastustani katsoa muualta kuin videopätkiltä joita ei ihan joka ratsastuskerralta saakaan.

Katja sanoi myös, että tämä säännöllisempi valmentautuminen alkaa taas näkyä ja että ollaan taas kehitytty ihan huimasti. Tuo on aina kiva kuulla, sillä itse sitä kehitystä ei aina välttämättä huomaa. Myffi on tällä hetkellä tosi kivassa kunnossakin, mutta se ei saisi nyt päästä laihtumaan enää yhtään. Myffihän laihtui ihan älyttömästi viime talvena kaviopaiseen ja kovien pakkasten aikaan, kun se periaatteessa seisoi kolme viikkoa tallissa kun muuta ei voinut tehdä (tässä postauksessa lisää aiheesta). Tuolloin lisättiin väkirehun määrää ja otettiin proteinpelletti taas mukaan ruokintaan, jotta saataisiin kasvatettua lihaksia kylkiluiden peitoksi. Mitään selvää muutosta ei kuitenkaan tapahtunut koko kevään aikana, eikä M ole nyt laitumella ollessaankaan lihonut yhtään. Niinpä ruoka-annosta suurennettiin taas hieman, ja nyt se saa kerran päivässä litran peacemakeria ja 0,6l protskua (ennen 0,6 molempia). En tiedä mistä tuo lihomattomuus johtuu, mutta pieni epäily on että ruoka-aineet ei yksinkertaisesti imeydy ja siihen varmasti liittyy tuo vatsan löysyyskin tavalla tai toisella.

Perjantaina saatiin sitten eläinlääkäri kylään, ja jouduin nousemaan ihan tuskaisen aikaisin (6.45) jotta ehdin kahdeksaksi tallille. Minähän en todellakaan ole aamuihmnen, ja kesäloma on taas pilannut mun unirytmin ja heittänyt sen ihan päälaelleen. Yleensä menen nukkumaan kahden jälkeen ja nousen aikaisintaan puoli yhdeltätoista, joten tuo kahdeksaksi tallille selviytyminen oli kyllä melkoinen ihme. Jotenkin sinne kuitenkin selvisin, ja Myffikin antoi onneksi helposti kiinni - mikäs olisikaan ollut kivempi tapa aloittaa päivä kuin jahtaamalla hevosta tunnin verran laitumelta puoli kahdeksan aikaan aamulla?

Harjailin neidin nopeasti ennen ellin tuloa, ja hänen saavuttuaan päästiinkin aloittamaan lähes saman tien. Ensimmäisenä neitiin iskettiin rauhoittavat, ja samalla laitettiin influenssarokote. Myffin vaipuessa humalatilaan juteltiin vähän siitä irvistelystä mistä Katja kehotti kysymään, mutta ilmeisesti se ei ole mitään vakavaa. Kuulemma siitä ei kannata huolestua ellei M ala puremaan puuta, sillä silloin on mahdollista että se tökkää itseään jollain puunsäleellä tms. huuleen, ja irvistely voisi johtua siitä. Vielä ei kuitenkaan tarvitse huolestua, ja M ei kuulemma ole ensimmäinen tamma jonka on nähty tekevän noin.

Nostin vielä esille sen vatsan löysyyden, mutta mitään uusia vinkkejä ei oikeastaan tullut. Kuivaheinälle vaihtaminen olisi yksi mahdollisuus, joten pitää katsoa onko M koko loppu laidunkauden ajan laitumella vai siirretäänkö se pihaan pelkälle kuivaheinälle. Minusta kuitenkin vähän tuntuu että nykyinen kuivaheinä ei ole Myffille sopivaa kun sen vatsa on talvisinkin hieman löysällä, joten saa nähdä millainen ratkaisu keksitään.

Viimeiseksi ell vielä raspasi kännipäisen Myffin. Suusta löytyi melko paljon piikkejä, joten tuli ihan oikeaan aikaan tämä hammashuolto. Viimeksi M raspattiin aika tasan vuosi sitten, ja nyt pitää vähän katsoa että pidetäänkö raspausväli vuodessa vai ruetaanko kenties tsekkaamaan purukalusto useammin. Nuo piikit ei kuitenkaan ollut niin pahat kuin viimeksi, jolloin syöminenkin näytti vähän vaikealta ja pidätteet tuntui varmasti Myffistä tosi ikäviltä. Tätäkin katsotaan tilanteen mukaan sitten ensi talvena.

M sai jäädä selvittelemään päätään talliin, ja kävin vielä meidän koiran kanssa toisella eläinlääkärillä ennen kuin tulin takaisin tallille. M oli kolmen tunnin aikana saanut päänsä selväksi ja riehui tallissa ihan malttamattomana, ja laitumelle mennessä se lähes tulkoon ravasi vieressä kun se oli niin innoissaan. Irti päästyään se lähti täyttä laukkaa laitumen toiseen päähän ja takaisin, ja kyllä harmitti ettei ollut kameraa vielä tuolloin mukana!

Eilisestä valmennuksesta kirjoittelen ihan oman postauksen tässä lähipäivinä. Yritän nyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä ulkoasullekin jotain, koska sekin alkaa jo vähän kyllästyttää. Ratsastuskuvia pitäisi tosiaan olla lähiaikoina tiedossa, ja viikonloppuna olisi tarkoitus suunnata raveihin shoppailemaan ja kuvailemaan. Voisin vaikka kuvailla teille videopostauksen tässä joku päivä, jos teitä kiinnostaisi sellaista katsella? :)

Miten teidän heinäkuu on lähtenyt käyntiin?