Maalta kaupunkiin

Nyt on muutto takana ja elämä uudella tallilla pyörähti käyntiin. Muuttopäivä oli tosi pitkä ja kiireinen, joten vaikka parhaani yritin, en silti saanut kauhean montaa videopätkää teille kuvattua jotta olisin saanut videopostauksen kasaan. Olen kuitenkin kuvaillut pieniä pätkiä milloin mistäkin pitkin viikkoa, ja voisin jatkaa kuvailemista vaikka viikon loppuun saakka ja tehdä teille pienen koosteen muuttoviikosta, jos kiinnostaa? Saatan jopa kuvailla viikonloppuna ihan kunnon videopostauksen jos vaan suinkin jaksan ja muistan. Tuntuu että tästä muutosta on nyt tullut stressattua niin paljon ettei aivot enää oikein sisäistä mitään muuta kuin heppajuttuja, mutta onneksi kohta alkaa viikonloppu ja saa vähän levätä ja nukkua univelkoja pois. Alkuviikosta ei nimittäin tullut kauheasti nukuttua kun pyörittelin mielessä kaikkia näitä muuttoon ja kuljetukseen liittyviä juttuja, ja tietysti tuo kolmekuinen kissanrääpälekin on osallistunut valvottamiseen raapimalla seiniä ja leikkimällä rikkalapiolla..

Muuttopäivä alkoi herätyksellä 6.45. Päätin nukkua puoli tuntia pidempään kuin yleensä ihan tasapainottaakseni tuota unirytmiä hieman ja varmistaakseni etten nukahda tunnille, kun illalla oli vähän vaikea nukahtaa. Siitä kiiruhdin sitten kahdeksaksi kouluun, ja siellä puoliksi nukuin kahteen asti (voin sen kertoa ettei jäänyt varsinkaan matikantunnista oikein mitään mieleen..). Kahdelta loppui koulu ja päästiin asiaan, ja suunnattiin ensimmäisenä ostamaan Myffille koppiin heinäverkkoa. Tavoitteena oli tosiaan saada neiti lastattua ilman rauhoittavaa, ja jos se onnistuisi, olisi heinäverkko ihan paikallaan siellä stressiä lievittämässä. Rahulasta sitä ei kuitenkaan löytynyt, joten suunnattiin nopeasti tallille jossa juoksutin Myffiä n. 20 minuuttia saadakseni siltä enimmät energiat pois. Annoin sille juoksutuksen jälkeen vähän ruokaa, jottei se jäisi ihan ruuatta jos se vaikka pitäisi rauhoittaa. Heitin sen nopeasti takaisin tarhaan, ja lähdettiin Hankkijalle heinäverkkometsälle. Sieltä löytyi juuri sopivasti meidän väreihin sopiva kirkkaanpunainen heinäverkko, ja sitten käytiin nopeasti kotona pyörähtämässä ja suunnattiin neljäksi Rouhialaan hakemaan traikkua. Puoli viideltä oltiin taas tallilla, ja hain Myffin sisään harjattavaksi. Pakkailin vielä viimeisiä kamoja autoon, täytin heinäverkon ja annoin Myffille vähän heinää mutusteltavaksi, ja viiden maissa laitoin kuljetussuojat jalkaan ja suitset ja päitset päähän. Katja tuli n. 17.15, ja käytiin sotasuunnitelma läpi ennen hevosen hakua. Kiinnitettiin koppiin liinat auttamaan lastauksessa, ja kun kopin etuosaan oli aseteltu kivasti näkyville kaikki mahdolliset herkut ja muut houkuttimet, oli aika hakea neiti ja aloittaa lastaaminen.

instagram / @melkeinmestari

Lastatessa toimittiin niin, että Katja talutti Myffiä koppiin ja minä pidin huolen ettei M lähtenyt luikertelemaan sivulle tai jäänyt junnaamaan sillalle. Alkuun M jumitti siihen samaan kohtaan kuin aina ennenkin, eli sillan ja itse kopin rajalle. Otettiin siis liinat avuksi, ja yllätyksekseni M ei alkanut skitsoilemaan takajalkojen takaa menevästä liinasta vaan oikeasti tajusi mitä varten ne siellä olivat. Pikku hiljaa se ujuttautui sisälle koppiin, ja vaikka pari kertaa se tajusi mihin se oli huijattu ja lähti ryminällä peruuttamaan ulos, meni se ihan nätisti aina takaisin siihen samalle kohdalle mille oli edelliskerralla uskaltanut mennä. Lopulta se käveli ihan vahingossa sisälle koppiin, eikä lähtenyt rynnimään ulos vaikka takapuomin sulkemisessa menikin hetki. M jäi tyytyväisenä mutustelemaan ruokiaan, eikä näyttänyt stressaantuvan kopissa olosta yhtään. Olin ihan yllättynyt miten helposti se kävikään, sillä olin varautunut ainakin tunnin vääntämiseen ja suostutteluun jotta neiti saadaan kyytiin! Parempi näin, totta kai!

..tai sitten ei. Koska meillä ei asiat koskaan mene ihan suunnitellusti, tuli tähänkin tietysti yksi pieni mutka matkaan - takapuomi jäi liian löysälle. Sitä sitten alettiin korjaamaan, ja M näki (tai varmaan tunsi peräpäässään) tilaisuutensa tulleen. Sillä sekunnilla kun takapuomi irtosi toisesta päästä, M kiskaisi itsensä irti edessä olevasta narusta ja rynni ulos. Siinä kun kaikki vähän suu auki mietti että mitäköhän kettua tuossa juuri tapahtui, M katseli hetken ympärilleen (varmaan totesi ettei maisemat olekaan vielä muuttuneet vaikka kopissa kävikin), kääntyi, ja lähti hitaasti löntystämään poispäin pitkin tallin sivutietä, ja kyllä, irti. Nappasin nopeasti Myffin tutun, pinkin ruokasankon mukaan ja lähdin perään, ilman narua jottei M välttämättä tajuaisi joutuvansa kiinni. Neiti suuntasi onneksi vain pellolle, jossa se veti hienoa liitoravia kuljetussuojat jalassa. Pieni ruokasankon ravistus onneksi riitti kiinnittämään neidin huomion, ja se ravasi heti sankon huomattuaan suoraan mun luokse ja tunki pään sankoon. Onnea on ruualle perso hevonen! Olin ihan ihmeissäni miten helposti se antoi kiinni vaikka sillä olisikin ollut koko maailma (lue: Tuukkala) auki sen pienen nenän edessä. Annoin sen syödä samalla kun vein sen takaisin tielle jossa Katja otti sen taas narun päähän, ja heitin sankon takaisin koppiin odottelemaan. Ajattelin ettei M varmasti mene takaisin koppiin kun se kerran keksi että sieltä pääsee uloskin ihan vaan peruuttamalla, mutta kaikkien (oikeasti kaikkien) yllätykseksi se käveli suorilla sisään, eikä liinalla tarvinnut edes kauheasti painostaa takaa! Nyt iskettiin takapuomi heti kerralla tarpeeksi tiukalle, ja sen jälkeen M sai kauheasti kehuja ja herkkuja, luonnollisesti. Tyypilliseen tapaansa se päätti lisätä hommiin vähän omia mausteitaan, ja aiheuttaa mulle vähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä. Onneksi mitään katastrofaalisempaa ei kuitenkaan sattunut, vaan kaikki meni suht hallitusti, jopa se pieni karkureissu kun se ei kuitenkaan paria minuuttia kauempaa irti viihtynyt. Ja hei, ei muuten onneksi tarvittu edes varalle hankittua rauhoittavaa, jes!

Matka meni hyvin, eikä M onneksi ole mahdoton kuljetettava vaan seisoo kopissa ihan nätisti. Vähän se tömistelee jos tie on kovin kuoppainen tai joudutaan pysymään pitkään paikallaan, mutta pääasiassa se kulkee kopissa tosi nätisti, ja ilmeisesti heinä ja porkkanat oli matkan aikana kelvannut. Perillä purettiin neiti tallinomistajan avustuksella, ja M yllätti mut vielä kerran tulemalla kopista kaikessa rauhassa ulos. Otettiin kuljetussuojat heti pois ja kävelytin neitiä kymmenisen minuuttia, tutustuttaen sitä pihaan ja tallitiehen. Sitten mentiin tutustumaan uuteen karsinaan, ja annoin sille vähän lisää ruokaa, heinäverkon ja vettä eteen. Tuolla uudella tallilla on juoma-automaatit, mutten ole vielä ihan satavarma osaako Myffi sellaisia käyttää vai ei. Niinpä laitoin varalta vesisankon, jottei se nääntyisi janoon yön aikana jos juoma-automaatti olisi sille liian monimutkainen tai pelottava laite.

Pääsin kotiin joskus yhdeksän aikaan, sillä innostuin purkamaan lähes kaikki meidän kamoista ja siinähän vierähtikin muutama tunti. Tallilla olo oli vielä ihan virkeä, mutta kotona suihkun ja syömisen jälkeen olin niin väsynyt etten oikein jaksanut keskittyä läksyihin ja nukahdin heti kun sammutin valot. Selvästi oli vähän univelkaa alkuviikolta, ja kyllä tuntui jaloissakin että on päivän ravannut milloin missäkin, niin hevosen kanssa kuin ilmankin.

M löysi heti ruokaluukun

Eilen olikin sitten ihan erilainen fiilis tallille lähtiessä. Nyt pitää muistaa lähteä pyöräilemään ihan vastakkaiseen suuntaan, toiselle puolelle kaupunkia. Tuntuu oudolta kun tallimatkaan menee puolen tunnin sijaan melko tarkalleen yhdeksän minuuttia, eikä tallille päästyä ole vielä kauhean kuuma ja tuskainen olo pyöräilyn jäljiltä. Kävin näyttämässä Myffille kentän ja maneesin hakiessani sen tarhasta, ja se suhtautui molempiin melko hyvin. Kentällä se oli ihan täpinöissään kun tilaa olikin vähän reilummin, ja onhan tuo noin 4 kertaa edellistä suurempi kenttä melko luksusta. Maneesiin mennessä liukuovet ei aiheuttaneet neidille minkäänlaista halvausta vaikka siihen varauduinkin, ja sisällekin se tuli ihan nätisti vaikkei valot olleetkaan päällä. Vähän se siellä ihmetteli että missä se nyt on ja mihin kaikki kaverit hävisi, mutta peilitkään ei näyttäneet olevan minkäänlainen ongelma vaan kaikki oli neidille ihan fine. 

Kävin sitten ratsastamassa kentällä hieman vajaan puolisen tuntia, ja ensimmäisen kymmenen minuuttia kävelin kenttää ympäri niin maasta kuin selästäkin käsin tutustuttaen neitiä pelottaviin kakkasankoihin ja kentällä oleviin esteisiin ja kouluaitoihin. Sitten ratsastin askellajit läpi, ja hyödynsin ison kentän tekemällä vähän omia kiemuroita, isoja ympyröitä ja ottamalla vähän laukkaa kevyessä istunnassa. M oli ihan täpinöissään, eikä säikkynyt vaikka pihaan tulikin autoja jotka parkkeerasivat ihan kentän viereen. Ratsastuksen jälkeen olin tosi ylpeä Myffistä, vaikka se olikin hieman jäykkä kun vähän kuitenkin jännitti uusi paikka. On se vaan ihana, vaikka välillä vähän hermoja raastaakin! ♥

 Myffistä tuli cityheppa

 

Mulla on itselläni nyt tallin vaihdon myötä ihan erilainen into treenaamista kohtaan, ja nyt kun saisin ne saappaat niin päästäisiin toden teolla hommiin. Siihen asti fiilistellään isoa kenttää ja maneesia, treenataan niin hyvin kuin lenkkareilla ratsastaessa vaan pystyy, ja tutustutaan uuteen talliin ja uusiin hevosiin omistajineen. Muuttopäivän iltana kotiin päästyäni koko päivän kruunasi valkulta tullut viesti, jossa ensin varmisti että oltiin päästy turvallisesti uuteen kotiin ja sen jälkeen sanoi että M on tosi kiva hevonen nyt kun se luottaa ihmisiin, ja että olen edennyt sen kanssa ihan oikein. Tuo oikeasti paransi muutenkin onnistunutta päivää, sillä aina välillä meinaa mennä usko tähän tekemiseen tuon hönön kanssa puuhastellessa. Ihanaa siis kuulla tällaista palautetta ihan odottamatta, ja nyt valmentautumisen jatkamista ei varsinkaan jaksaisi odotella..

Nyt viikonloppuna olisi tarkoitus saada ratsastuskuvia, joten palailen varmaan niiden merkeissä ensi viikon alussa. Yritän nyt panostaa tähän bloggaamiseenkin hieman enemmän ja välttää näitä viikon postaustaukoja, mutta kouluhommien kanssa on nyt vähän kiire ja ne viekin ihan kiitettävän osan mun vapaa-ajasta, hevosen ohella tietysti. Mitään muuta en siis lupaa kuin sen että lupaan yrittää! 

Jos kenties kaipailette uutta lukemista, täällä blogissakin muutamaan otteeseen mainittu ystäväni Iida avasi eilen bloginsa pienen kesätauon jälkeen. Jos siis kiinnostaa, käy kurkkaamassa Iidan blogi tästä! :)