No jos nyt vielä

Me lähdetään sittenkin vielä yksiin estekisoihin. Kekkolassa, eli samassa paikassa jossa koulukisatkin silloin viime kuussa järjestettiin, pidetään 18.11 iltakisat joihin me mennään hyppäämään 50-60cm ja 70-80cm luokat. Myffin jalka on ollut ihan normaali, ja omaan silmään näyttää siltä että päivittäisellä kylmäämisellä patti on lähtenyt hieman laskemaankin. Tuntuu siis hieman tyhmältä jättää tällainen tilaisuus käyttämättä, kun ne Rellun kisat jää jo blogiexpon takia väliin. Kekkolassa on kuitenkin paljon paremmat luokatkin kun Rellulla, kun noissa on tuo 10cm ero ja joukossa on hieman isompaa ja pienempää estettä sekaisin. Sopii siis hyvin meille, kun ei olla vielä hirveästi noita 80cm ratoja kuitenkaan menty!

Mun koko viikonloppu meni melko pitkälti tallilla, kun perjantaina kiiruhdin suoraan koulusta tallille ratsastamaan, ja sen jälkeen kävin kotona pyörähtämässä ja jatkoin matkaa tallin pikkujouluihin. Lauantaiaamuna mulla oli kouluvalmennus, ja eilen treenattiin estevalmennuksessa kisoja ajatellen. Kauhean rentouttava viikonloppu ei siis ollut, kun molemmat valmennukset oli niin aamusta ettei ehtinyt nukkua kauhean pitkään. Kuvia mulla ei ole kummastakaan valmennuksesta, mutta mulla onkin jäänyt käyttämättä näitä syksyisiä ratsastuskuvia jostain syyskuun puoliväliltä. Näillä mennään vielä tämä kerta, ja ensi kerralle saan todennäköisesti jo jonkinlaista uutta kuvamateriaalia kun meillä on taas pienet kuvaukset Suvin kanssa mielessä, vähän joulukalenteria ajatellen.. ;)

kaikki postauksen kuvat (c) Suvi Nieminen

Kouluvalmennuksessa mentiin väistöjä, mutta hieman eri tavalla kuin yleensä. Väistätettiin pitkillä sivuilla takapäätä uran sisäpuolelle ihan vaan muutaman askeleen ajaksi, sitten suoristettiin ja otettiin hetken päästä uudestaan. Meillä molemmilla meni hetki löytää se kultainen keskitie, mutta sen jälkeen homma alkoikin sujua tosi kivasti! Vasempaan kierrokseen meni taas paljon paremmin, mutta ei se oikeakaan mikään hirveän huono ollut. 

Eilisessä estevalmennuksessa mentiinkin sitten kunnon ratatreeniä kisoja ajatellen. Mun piti herätä vieläkin aikaisemmin kuin lauantaina vaikka valmennus oli samaan aikaan, mutta mulla oli kymmenen esteen rata rakennettavana ja siinä vierähtikin sellainen tunti vaikka kuinka yritin olla nopea. Tuli siinä esteitä rakennellessa opittua ihan kantapään kautta että pakkasella metallitolppia kannellessa kannattaa olla hanskat kädessä - oli nimittäin kädet pikkuisen jäässä kun niitä kantelin! Illalla kotona huomasin että etenkin oikea käsi punoitti hieman tuosta peukalon alta ja iho oli melko kuivana, eli ilmeisesti paleltui sitten astetta pahemmin kuin odotin. No jaa, näitä sattuu!

Rata oli melko simppeli, eikä siinä ollut pienen jumppiksen lisäksi mitään erikoisempaa. Rata oli siis B-merkin esterata, ja hypättiin sitä niin 60-70cm kuin 80cm korkuisenakin. Tuon ratapiirroksen estekorkeudet ei siis pidä paikkaansa meidän kohdalla, mutta en jaksanut pidempään etsiä toista kuvaa. Kasin kohdalla meillä ei ollut mitään 'kapeaa väliä', vaan mentiin vaan noiden esteiden välistä. Lisäksi meillä loppui tolpat kesken, joten este numero 5 oli meillä okserin sijaan pysty. Muuten tuo kuva pitää paikkansa.

Yllätyin vähän itsekin miten hyvin tuo valmennus meni. Aluksi M oli vähän pöhelö, kun se ihan yhtäkkiä alkoi tuijottelemaan ovipäätyä ja ottikin kerran ihan kunnon lähdöt säikähtäessään itse aiheuttamaansa ääntä. Siinä mentiin varmasti todella hallitun näköisesti puoliväliin maneesia, kun M pinkoi pukitellen minkä jaloistaan pääsi ja itse roikuin kyydissä jalustimien varassa seisten. Tilanne saatiin kuitenkin hallintaan, ja kun M sitten alkoi keskittyä ulkomaailman sijaan hyppäämiseen alkoi homma sujua. Tuolle innarille menemisestä piti taas vähän keskustella, mutta tosi hienosti se sitten lopusti siitäkin suoriutui.

Aloitettiin radat hyppäämällä 1-4 esteet 60-70cm korkuisena, paitsi innari jäi tietysti tuohon 40cm korkeuteen. Tosi vakuuttavasti otettiin ykköselle kielto, koska en ratsastanut ollenkaan (heh). Tyssättiin tosi koomisesti hitaasta laukasta siihen esteen eteen, mutta seuraavalla kerralla oltiin molemmat vähän enemmän hereillä ja mentiin yli. Kakkonen meni ihan ok, kerran tuli sillekin kielto mutta se korjautui nopeasti. Kolmonen tuli tosi hyvin, ja laukka vaihtui sillä kuin itsestään joten tie neloselle oli helppo. Ei tultu tuota lyhyttä rataa kuin ihan kerran pari, ja siirryttiin sitten ihan täysmittaisen radan hyppäämiseen.

Radat oli ihan superhyviä, varmasti parhaita mitä ollaan koskaan menty. 1-4 meni ihan ongelmitta, kun niitä mentiin tosiaan jo aiemmin. Tie vitoselle oli todella sujuva, ja sielläkin laukka vaihtui useimmilla kerroilla itsestään joten käännös oli helppo tehdä. Kutonen meni hyvin vaikka ajattelin Myffin kyttäävän sitä, sillä aurinko teki varjon juuri esteen puoliväliin. Yli mentiin kuitenkin todella kivasti, ja päästiin jatkamaan sujuvasti seiskalle. Jännitin itse vähän etukäteen näitä oksereita kun niille tulee aina tosi isot hypyt, etenkin jos tulee turhan pohjaan. Seiska meni kuitenkin tosi hyvin, ja vaikka kerran unohdinkin tien ysille (piti kiertää tuolta 8 kohdalta, lähdin kääntämään juuri toiseen suuntaan. Tajusin kyllä virheen melko nopeasti), sujui sekin ihan kivasti ja sille tuli myös kivat hypyt. Suunta muuttui taas itsestään, kympissä ei ollut mitään ongelmaa ja 11 selvittiin myös vaikka itse taas varmistelin vähän liikaa.

80cm korkuisena meni ehkä vielä paremmin, ja koko rata oli todella sujuva tuonne viimeiselle esteelle asti. Siellä varmistelin ihan liikaa kun tiesin jo etukäteen ettei me sinne kauhean isolla laukalla mahduta, ja tultiin sitten ihan tositosi pohjaan ja hypättiin lähinnä ylöspäin. Onnistuin roikkumaan kyydissä, mutta puomi ei kestänyt kannattimilla. Siitä tuli siis eilisen ainoa pudotus, mutta ihan oikeutetusti kyllä kun toin Myffin niin huonoon paikkaan. Otettiin sille pari korjaushyppyä, jotka meni ihan jees. Parempiakin olisi voinut olla, mutta ei viitsitty jäädä sitä jankkaamaan kun oltiin jo hypätty niin paljon että mentiin vähän yliajallekin. Kaiken kaikkiaan Myffi oli ihan super, ja ällistyin siitä miten se oikeasti pinkoi menemään tuhatta ja sataa aina suunnanmuutosten jälkeen, ihan pyytämättä! Hyvä vaan, sillä tiukat kaarteet syö laukkaa todella herkästi. Ihan kiva siis että hevonen tajuaa itse kuroa menetetyn ajan kiinni, eikä jää himmailemaan ja odottelemaan lisäohjeita.

Nyt tuntuu taas siltä että voidaan jopa napata sieltä kisoista ruusuke mukaan. Esteet on niin paljon enemmän meidän laji, että uskallan jopa uskoa tuohon mahdollisuuteen. Mietin tuossa yksi päivä sitä, miten erilainen M oli vanhalla tallilla koulu- ja estekisoissa. Koulukisoissa se kyttäili kaikkea, mutta heti kun laitettiin esteitä eteen, kaikki muu kajareista pelottavaan sohvaan unohtui ja M keskittyi vain ja ainoastaan esteiden ylittämiseen. Toivottavasti sama käy tälläkin kertaa, sillä viimeksi M oli todella jännittynyt kouluratojen ajan. Nyt paikka on kuitenkin jo entuudestaan tuttu, ja toivon mukaan esteet ei ole kauhean koristeltuja ettei M ala niitä pelkäämään. Vaikka tietysti päättäväisellä ratsastuksella pääsee yli mistä vaan, ja tulipahan nyt eilisessä valmennuksessa nähtyä että M hyppää nuo 80cm okserit vaikka paikoiltaan. Katja sanoikin valmennuksen lopussa, että mieluummin hyppäät vaikka tarkoituksella väärän esteen ja otat hylyn kuin kiellät järjestyksessä seuraavalle. Tuota kieltelyä ei nimittäin kannata opettaa, siitä ei kannata tehdä hevoselle vaihtoehtoa jolla se oppii välttelemään hyppäämistä kun on helpompiakin tapoja. Ja kun kuitenkin mennään vielä vähän koulutusmielessä tuonne kisaamaan, niin ei se sijoittuminen niin tärkeää ole. Mutta olisihan se tietysti kiva kun olisi jotain kotiinviemisiä, edes siitä pienemmästä luokasta kun siinä saa ruusukkeen jo puhtaan radan ratsastamalla! Jos otetaan tavoitteeksi yksi ruusuke, ja katsotaan mitä käy.. :)

Vieläkö teillä on monet kisat jäljellä tällä kaudella?