#16 Millaista kehitystä on tapahtunut 1,5 vuodessa? 2/2

maaliskuu 2016

syyskuu 2016

Tässä luukussa vertaillaan keskenään tänä vuonna otettuja kuvia, ja katsotaan miten selvästi tämä meidän kehitys missäkin asiassa näkyy. Ratsastettavuuden kehitystä tarkasteltiin jo luukussa 6, ja nyt katsotaan kehitystä vielä hieman erilaisilta kannoilta :)

Noissa ylhäällä olevissa kuvissa näkyy aika selvästi tämä muutos mikä esteillä on tapahtunut. Viime keväänä pitkät hyppytauot ja huonot pohjat sun muut ongelmat johti siihen, että hypättiin lähinnä tuollaisia pieniä ristikoita, ja ihan maksimissaan jotain kuudenkympin pystyjä. Keväällä se 60cm tuntui hirveän isolta, ja ratoja ei menty kun ei ollut kalustoa, tilaa tai apukäsiä. Myöhemmin keväällä mentiin valmennuksissa jotain yhdeksääkymppiä, ja siihen piti kyllä tsempata jo aika paljon että uskalsin itse edes ratsastaa Myffiä siihen esteelle. Silloin meno oli vähän sellaista, että esteelle kääntämisen jälkeen lähinnä vaan toivoin askelten sattuvan kohdilleen, en niinkään tehnyt mitään sovitellakseni niitä siihen etäisyyteen sen paremmin. 

Kesällä alettiin hyppäämään useammin, noin kerta viikkoon suht säännöllisesti. Estekorkeudet alkoi pikku hiljaa nousta, sillä hypättyäni keväällä 60cm ilman satulaa, aloin uskomaan että ehkä siellä sitten satulan kanssakin pysyy ihan hyvin. Kesällä mentiin omissa treeneissä max. metriä, mutta sille otettiin ihan vaan muutama hyppy ja siinä se. 60cm alkoi kuitenkin tuntua jo pieneltä, ja tallinvaihdon ja sitä myötä säännöllisen valmentautumisen alkaessa tuo 60cm on alkanut tuntua ihan maahankaivetulta. Nyt mennään valmennuksissa 80cm ratoja, joskus hieman korkeampaa. Nykyään ratsastan jokaisen askeleen ennen estettä, ja esteen jälkeenkin paketti pysyy kasassa vähän paremmin kuin aiemmin. Ainoa asia mikä tällä hetkellä jännittää esteillä on oksereiden hyppääminen osana rataa siten, että niille on pitkä lähestyminen eivätkä ne ole esim. osa linjaa. Pystyt menee ihan hyvin vaikka millaisella lähestymisellä, mutta okserille pitää olla sen verran reilumpi laukka että sitä varten pitää aina vähän tsempata. En nimittäin hirveän mielelläni tippuisi sinne puomien sekaan siksi, että M kieltää siihen okserin eteen. Meillä on nyt syksyltä vähän historiaa ja kokemusta tästä asiasta, niin sen takia sitä on sitten kai ruennut jännittämään. Onneksi M hyppää 80cm vaikka paikaltaan, ja silloin pitää vaan itse roikkua jotenkin mukana!

tammikuu 2016

marraskuu 2016

Tiivistettynä luukussa 6 esille tuotuja asioita: huopa ja housut on molemmissa kuvissa samat, mutta satula ja suitset on vaihdettu ja M liikkuu niin paljon paremmin ettei tätä meinaa itsekään uskoa. Hevosen harjakin lyheni, ja sen myötä tuli hieman lisää uskottavuutta tähän menoon. Ylemmässä kuvassa askellus on jäykkää ja kaula ihan tikkusuora, hevosen ilmekin ihan kyllästynyt ja ratsastajan istunta vähän miten sattuu tuolla satulan takakaarella. Alemmassa kuvassa mulla on rento ja suht pehmeä hevonen, joka kuuntelee apuja ja askeleista löytyy jonkinlaista lennokkuuttakin. Omat kädet on laskeutunut tuonne harjan tasolle, mutta se johtuu ihan siitä että niin mun on helpompi auttaa Myffiä tuohon rennompaan muotoon. Sitten kun se on kivasti siellä alhaalla, alan nostamaan omia käsiä sitä mukaa kun M vaan sallii nostamatta itse omaa päätään. Oma istunta on muuten paljon parempi, toki ylemmässä kuvassa mulla ei ole jalustimia mutta silti. Kaiken kaikkiaan ihan järkyttävän suuri ero, etenkin hevosessa! Ratsastaja ei ole muuttunut oikein mitenkään, pituuttakaan ei ole tullut yhtään lisää :D

huhtikuu 2016 | (c) Suvi Nieminen

syyskuu 2016 | (c) Suvi Nieminen

No sitten. Ylemmässä kuvassa on joo karvanlähtöaika meneillään, mutta ei herranjestas tuota eroa tuossa karvan laadussa. Massaa on tullut hyvällä tavalla lisää, ja takajalat näyttää selvästi lihaksekkaammilta. Harja on tietysti ihan erilainen, vaikka tämä jälkimmäinen kuva onkin otettu ennen sitä reipasta lyhennystä. Joka tapauksessa, jos ei olisi oma niin en uskoisi että näissä kuvissa on sama hevonen! Värikin näyttää ihan erilaiselta, vaikka sama kuvaaja on ottanut molemmat kuvat samalla kameralla.. Kummallista, mutta onneksi sentään positiivista muutosta!

kesäkuu 2016

marraskuu 2016

(molemmat kuvat otettu tarhasta/laitumelta hakiessa)

Yksi vuoden suurimmista muuttujista on Myffin luonne. Kesällä meillä oli kauhea ongelma, kun M ei tahtonut antaa laitumelta kiinni sitten millään. Se vaan luimi ja juoksi karkuun, vaikka mulla olikin herkkuja ja sankoja sun muita mukana. M oli todella hapan, ja luimi oikeastaan kaikille hevosille Ceriä lukuunottamatta. Sen lempipuuhaa oli tunkea turpa tahallaan liian lähelle jotain toista hevosta, ja sitten rueta huutamaan kun toinen ärähtää takaisin. Sanoinkin kesällä monesti että Myffi on vähän sellainen ämmä, että sitä pitää osata käsitellä juuri oikein jottei saa kokea tamman raivoa nahoissaan. 

Nykyinen Myffi tulee tarhassa vastaan ihan vaan huutamalla tai vähän kielellä naksauttamalla. Se tunnistaa jo meidän auton, ja jos hidastetaan sen tarhan kohdalla ja avataan ikkunaa, se taapertaa heinäkasalta portille odottelemaan sisälle pääsyä. Heinäkasalla M on vieläkin melkoinen ämmä, mutta muualla se osaa käyttäytyä tosi paljon nätimmin. Se ei luimi maneesissa sen ohi meneville hevosille, ja vaikka se onkin yhä edelleen todella kiinnostunut kaikesta mahdollisesta, osaa se jo vetää turpansa ajoissa pois kaltereiden välistä ennen kuin naapurikarsinan hevonen alkaa ärsyttämään liikaa. (eri asia onkin sitten se, että viitsiikö se tehdä niin :D)

miun pikkunen ♥

Kaiken kaikkiaan ihan huima muutos, josta on kyllä kiittäminen niin monia eri tekijöitä; uutta satulaa, uutta tallia, vanhempia jotka suostui kun kysyin jos voitaisiin vaihtaa tallia, ja erityisesti Katjaa, joka on valmentanut meitä nyt vuoden verran ja on saanut aikaan ihan huiman muutoksen hyvällä ohjeistuksellaan. Tietysti pitää myös kiittää kavereita, jotka jaksaa aina silloin tällöin seistä tunnin siellä kentän tai maneesin laidalla kamera kädessä kuvaamassa matskua tänne blogiin, ja totta kai Myffiä joka jaksaa työskennellä mun kanssa - ei sillä että Myffillä olisi vaihtoehtoja, mutta voisihan se halutessaan heittäytyä patalaiskaksi nahjukseksi, joka ei liikkuisi karsinasta kuin tarhaan ja takaisin. Joka tapauksessa tämä vuosi on ollut kehityksen kannalta ihan huippu, ja innolla odotan millaista muutosta on luvassa ensi vuonna!