#4 10 vinkkiä helpottamaan tallielämää

1. Ennen suitsien laittoa lämmitä kuolaimet hanan alla lämpimässä vedessä. Lämmität samalla omia käsiäsi, ja säästät niitä kylmän raudan aiheuttamalta palelemiselta. Aikaakaan ei kulu läheskään yhtä paljoa, kun kuolaimet lämpenee kuuman veden alla noin kymmenessä sekunnissa läpikotaisin.

2. Jos hevosesi syö ruuassaan jauheita, lorauta mukaan tilkka vettä. Ei niin paljoa että ruuat turpoaisi (ellei se ole tarkoitus), sillä hevosen hampaiden kannalta on parempi antaa sen pureskella ruokaansa mahdollisimman paljon, ja kova ruoka edesauttaa tätä huimasti. Itse lorautan joukkoon ehkä desin vettä, ja sekoitan jauheet kunnolla väkkäreiden sekaan siten, että vesi saa ne tarttumaan pellettien pintaan. Näin heppa saa takuuvarmasti kaikki ne aineet joita ruokaan lisäät, eikä rahaa mene hukkaan kun jauheet löytyykin seuraavana päivänä syömättöminä sankon pohjalta.

3. Pinteleiden kääriminen on kaikkien mielestä rasittavaa, ja hoksasinkin siihenkin pari kikkaa:

1. Kun ostat uudet tarrapintelit, ne pitää "kääntää", eli rullata auki ja takaisin kasaan siten, että tarra on kääreen sisällä jotta ne menee oikein päin jalkaan. En tiedä miksen ole aiemmin tätä tajunnut, mutta niitä uusia pinteleitähän ei tarvitse rullata ensin kokonaan auki ja sitten uudelleen kasaan, vaan uuden kääreen voi tehdä samalla kun purkaa vanhaa. Yksinkertaisesti; avaa tarra, taita se ns. "yläkautta" yli ja ala kieputtaa uutta pinteliä. Säästää melkosesti hermoja, kun se pitkä pinteli ei ehdi välissä ottaa osumaa maahan vaan pysyy loppuun asti siistillä kerällä.
2. Tämä toinen vinkki on samantapainen, mutta eri tilanteeseen. Samana päivänä kun keksin tuon ylemmän kikan, keksin myös sen että jos aikaa vaan on yhtään ylimääräistä, voi pintelit kääriä kerälle suoraan jalasta. Tämä toki edellyttää, että hevosesi suostuu seisomaan muutaman minuutin paikoillaan, mutta jos sille on jo saatu pintelit jalkaan niin en uskoisi tämän olevan ongelma, kun se on silloin aiemminkin malttanut seistä. Tämä hoituu ihan samalla tekniikalla kuin tuo ylempikin, mutta se loppupinteli on kerän sijaan jalan ympärillä. Tämä helpottaa elämää kummasti, vaikka se kyykkiminen vähän tuntuukin selässä ja jaloissa. On kuitenkin huomattavasti mukavampi hoitaa tuo pinteleiden kääriminen noin kuin siten, että edessä on neljä avonaista pinteliä solmussa ja mutkalla ja muutenkin  ihan miten sattuu, ja varmasti kaikkiin ehtii tarttua jos jonkinlaista purua ja heinää siinä kääriessä vaikkeivat ne maahan osuisikaan.

kasaan kääriminen onnistuu siis ihan samalla tavalla kuin jalkaan kääriminenkin, mutta vaan toisin päin!

 4. Käytännön juttuja: älä missään nimessä jätä harjapakkia auki, jos kannat heiniä hevoselle kulkien sen ohi!

5. Älä myöskään pidä fleeceä silloin kun kannat heiniä sylissä - tulet katumaan jos näin teet. Käytä heinäkassia, tai heitä siksi aikaa päälle joku liukaspintainen takki johon heinä ei tartu yhtä jämäkästi kuin fleeceen. Sama vinkki pätee myös karvanlähtöaikaan hevosta harjatessa.

6. Eikö hevosellasi ole tilsakumeja? Tarttuuko pihalta ikävästi lunta kavionpohjaan? Eikö sinulla ole kaviokoukkua? Tässäpä hyvä vinkki kaikille teille, joilla on raippa mukana - hakatkaa tilsat irti raipalla! Tätä olen itse tehnyt jo monta vuotta, jos tilsoja on päässyt muodostumaan. En tykkää kantaa kaviokoukkua taskussa, sillä pelkään että jos tipun, se pahimmassa tapauksessa murtaa kylkiluun jos se jää huonosti alle, kun takin taskut on juuri siinä alempien kylkiluiden kohdalla. Kannattaa siis hakata hokit irti sillä raipan päällä josta itse pidät kiinni, sillä se on jämäkämpi ja joku mahdollinen metallituppi toimii paremmin kuin se toinen pää. Kaikista toimivimpia on kyllä sellaiset raipat, joissa sitä metallipäätä ei ole ollenkaan. Niissä on nimittäin pyöristetty varsi, joka uppoaa tilsoihin helpommin kun se on kapeampi. 

7. Meidän tallilla on tapana, että yksäreiden omistajat laittavat hevostensa ruuat valmiiksi sankoihin tietylle pöydälle, josta sitten aamu- ja iltatallin tekijät jakaa ne hevosille. Mulla oli pitkään valkoiset sankot, joissa luki mustalla tussilla Myffin nimi. Tallilla oli kuitenkin miljoona muutakin valkoista sankoa, joista suurimmassa osassa luki juurikin mustalla tussilla hevosen nimi. Kun meidän sankot sitten alkoi eksymään muille hevosille ja niissä oli useampaan otteeseen jonkin ihan toisen hevosen ruuat, kävin ostamassa meille harmaat sankot joihin kirjoitin Myffin nimen valkoisella tussilla. Eipä ole muuten sen jälkeen ollut sankot muiden käytössä, kun vahinkoonkaan ei voi enää vedota kun ne on ihan eri väriset kuin valtaosa muista sankoista. Kannattaa siis ehdottomasti hankkia joukosta erottuvat sankot, ja merkitä nimi isolla ja vaikka joka puolelle sankoa, ettei ne vahingossakaan kulkeudu muiden käyttöön. Eihän siinä mitään jos kyse on vaikka vesiastiasta, mutta Myffi alkoi jättää ruokia syömättä kun joku oli laittanut samaan sankoon edeltävänä päivänä oman hevosensa ruuat joihin kuului valkosipulia, ja pesusta huolimatta haju ei irronnut sankosta. Sitä paitsi joukosta erottuvat sankot myös löytää helposti, eikä tarvitse käydä läpi kaikkia viittäkymmentä sankoa etsien juuri niitä omia monien samanlaisten joukosta.

tämä sanko ei ole muuten eksynyt muiden käyttöön kertaakaan! Miksiköhän..? :D

8. Vastaklipattu hevonen, fleeceviltti ja ilman satulaa ratsastaminen eivät ole hyvä yhdistelmä, sillä fleeceviltti sähköistää lyhyen karvan joka muuten pistelee sitten tosi mukavasti reisiä ja pohkeita kun yrität ratsastaa. Fleeceviltit on muutenkin vähän hankalia klipattujen hevosten kanssa, kun ne sähköistyy ihan hetkessä jos ne yhtään hankautuu hevosta vasten.

9. Etenkin näin talvisaikaan varavaatteet on tallilla tosi kova juttu. Mulla on tallilla fleecetakki, sadetakki, toppaliivi ja kahdet kengät, plus tietysti villasukat, jonkinlainen pipo tai panta ja läjä hanskoja. Nämä helpottaa elämää ihan älyttömästi, jos vaikka sukat kastuu tai kotoa otetut hanskat on liian kylmät. Varavaatteet mahdostaa mulle myös sen, että voin mennä tallille suoraan koulusta jos on kiire ratsastamaan ennen tuntien alkua. Silloin ei tarvitse ottaa kouluun mukaan muuta kuin housut, kun kaikkea muuta löytyy sitten tallilta. Jättäisin kyllä tallillekin yhdet vararatsastushousut jos mulla vaan olisi useammat kuin yhdet talvipöksyt. 

10. Lumisateessa kuvatessa hyvä vinkki on vetäistä kameran objektiivin päälle suuri minigrip -pussi, johon olet tietysti tehnyt putken mentävän reiän pohjaan. Jos kuvausolosuhteet vaan sallivat, voi aurinkosuojan vielä kiinnittää objektiiviin ja vetäistä pussin siihen päälle, ja laittaa virityksen vaikka ponkkarilla tai kuminauhalla kiinni. Eipä muuten objektiivi kastu, ja linssikin säästyy aurinkosuojan ansiosta suuremmalta kastumiselta. Tuollainen vahvempi minigrip-pussi suojaa paremmin kuin sellainen kaupan hedelmätiskeiltä saatava, joka päästää vettä läpi kastuessaan tarpeeksi. Itse en ole tätä vielä kokeillut kun en ole hirveästi lumisateessa kuvannut, mutta käydessäni raviradalla tuossa kuukausi sitten tutustumassa paikkoihin näin tällaisen viritelmän olevan käytössä ihan ravien virallisilla kuvaajillakin, ja hyvin toimi kuulemani perusteella! Kannattaa siis kokeilla, jos on tällaisia kuvauskeikkoja tulossa.

Oliko vinkeistä hyötyä?