Käytiinpä sitten klinikalla..

kaikki kuvat (c) Suvi Nieminen

Eilen käytiin tosiaan klinikalla tutkituttamassa lähes koko poni. Kuvia otettiin vasemmasta säärestä, kintereestä, kaularangasta ja selästä, eli aika lailla kaikkialta missä nyt on havaittu jonkinlaista ongelmaa. Vatsan tähystys ei onnistunut täällä, vaan sen asian kanssa pitää lähteä jonnekin muuanne jos se vielä vaivaa. Toistaiseksi mennään kuitenkin sen kanssa vielä ihan tarkkailulinjalla. 

Klinikkareissu alkoi tosi hyvin kun M meni koppiin ihan heittämällä. Ensimmäisellä yrittämällä se oli kyydissä eikä hirveästi vastustellut tai yrittänyt rynniä sieltä ulos. M oli kaikenkaikkiaan vielä kotona melko rauhallinen, mutta sitten klinikan pihalla alkoikin se jännä osuus kun vieressä rakennettiin uutta areenaa ja työmaalta kuului kummallisia ääniä. Siinä sitten vähän keskusteltiin että kävelläänkö vai ravataanko siinä narun päässä, ja aina kun pysähdyttiin alkoi neidillä hirveä päänviskomisvimma eikä se vaan yksinkertaisesti malttanut seistä paikoillaan. Pikkuisen selvästi näkyy nämä viikon vapaat, mutta minkäs teet kun eläinlääkäri määrää käyntivapaalle..

Kun sitten viimein päästiin tutkimuksiin, aloitettiin samalla tavalla kuin viimeksikin eli kävelytin ja juoksutin Myffin pihalla. Ell teki taivutuskokeet ja katsoi miten takaset reagoi, ja tuloksena oli vain pientä vasemman takasen laahausta. Mitään hälyttävää ei siis löytynyt, ja jännevian mahdollisuus suljettiin jo pois. Kuvauksissakaan mitään jännevikaan viittaavaa ei löytynyt, ja turvoteksellekaan ei löytynyt mitään suurempaa syytä. Patin luuliika on lähtenyt pienentymään ja sen pinnalla ollut luutulehdus on parantunut hyvin, mutta patti on yhä saman kokoinen kuin aiemminkin. Patin kohdalla on nyt ihonalaisturvotusta, ja koska patin haava on nyt auki, hoidetaan jalkaa jonkin aikaa penetrolilla. 

Kaula ja selkä kuvattiin tosiaan myös sen mahdollisen rakennevian varalta. Kummastakaan ei kuitenkaan löytynyt yhtään mitään, ja siinä kokeiltiin porkkanavenytyksiäkin ja nekin meni ihan yhtä hyvin kumpaankin suuntaan. Nyt multa on siis ihan totaalisesti ideat loppu sen suhteen, että mikä ihme tuota toispuoleisuutta voi aiheuttaa. En usko että oma voimanpuute voi siihen tuolla lailla vaikuttaa, kun sekä valmentaja että hieroja huomaa saman vian ja hierojahan ei tosiaan Myffillä tietysti edes ratsasta. Ainoa syy minkä noita eläinlääkärin antamia papereita lukiessa tuolle toispuoleisuudelle keksin on Myffin oma lihasvoiman puute, sillä papereissa mainittiin vasemman lautasen olevan hieman lihasköyhempi. Jonkinlaisella logiikalla tuo toispuoleisuus asettuessa voisi kai johtua siitä että Myffin vasen puoli olisi oikeaa heikompi, kun oikealle asettuessa se tietysti joutuu venyttämään lihaksiaan vasemmalta. En kuitenkaan uskalla lähteä vetelemään mitään omia johtopäätöksiä, vaan juttelen asiasta valmentajan ja hierojan kanssa tässä lähiaikoina. Pääpointtina nyt kuitenkin se, että kuvista ei löytynyt mitään normaalista poikkeavaa mikä on kai ihan hyvä juttu.

Periaatteessa klinikalta tuli siis ihan hyviä uutisia, mutta jostain syystä mun olo ei nyt juurikaan helpottunut kun en saanut mitään selvää syytä noille ongelmille. Siitä olen kuitenkin iloinen että jalat on kunnossa ja jännevammaa ei ole! Pitää myös olla ylpeä ponista kun se meni koppiin ensimmäisellä yrityksellä niin kotona kuin klinikan pihassakin. Ehkä nämä meidän lastausongelmat on nyt takana päin.. 

Nyt päästään reilun viikon tauon jälkeen takaisin normitreeniin, mutta viikonlopun rataharkkoihin ei joka tapauksessa osallistuta kun se jalka on nyt kuitenkin turvotellut vielä tämän viikon puolella. Tänään mennään kuitenkin maneesiin vähän purkamaan tuota poniin kerääntynyttä virtaa, jota tallentui maanantaina kameralle ihan olan takaa! Suvi kävi taas ottamassa meistä kuvia, ja tällä kertaa painotettiin yhteiskuvia niinkuin taisin jo jossain postauksessa mainitakin. Blogin instagramista (@melkeinmestari) näitä kuvia onkin saattanut jo nähdä, ja lisää tulee heti kun saan kaikki loputkin kuvat itselleni. M oli kuitenkin ihan töttöröö koko kuvausten ajan, ja asiaa ei auttanut se että lähdettiin tutusta ja turvallisesta tallipihasta maastoreiteille kuvailemaan. M oli ihan ihmeissään ohi suhahtelevista hiihtäjistä, mutta karkuun juoksemisen sijaan se alkoi höristä niille :D Keksipä M heittäytyä piehtaroimaankin yhteensä kolme kertaa, josta minä tietysti hirveän vaivan harjaamisen kanssa nähneenä olin erittäin kiitollinen. Kaiken lisäksi M heitti aina kyllästyessään vähän karateloikkia sinne tänne ja oli ihan duracellpupuna siinä narun päässä. Oma varustus oli niinkin hyvä kuin tasapohjaiset talvikengät ja ei hanskoja, mutta hengissä selvittiin! Ensi kerralla on kyllä pakko liikuttaa ponski kunnolla kuvausta edeltävänä päivänä, etenkin jos ideana on ottaa yhteiskuvia, kun nyt tuntuu vähän siltä että poni on joka kuvassa puoli metriä ilmassa jossain ihmeellisessä karateasennossa, kieli ulkona ja silmät hullun lailla kiiltäen :D Onneksi joukkoon oli ainakin mallikansion perusteella eksynyt julkaisukelpoisiakin kuvia, vaikka niitä on kyllä varmasti suhteessa vähemmän niihin kummallisiin piehtarointi- ja karatepomppukuviin verrattuna.

mitäköhän ohi menneet hiihtäjät tuumasi tästä näystä.. :D

♥

 Löytyikö näistä muutamista kuvista suosikkeja? :)