Koulurataharjoitus 25.3

kyllä on pehmoset varusteet ponilla nyt

Tämä postaus oli tarkoitus julkaista jo eilen, mutta huomasin ladanneeni youtubeen väärän videon (lauantain kouluradan sijaan latasin uudelleen jonkin vanhan kouluvalmennuskoosteen), joten julkaisu venyi nyt tänne maanantaille. Mutta eipä se mitään! Joka tapauksessa, oltiin siis lauantaina oman tallin koulurataharkoissa räpeltämässä läpi HeC:1, eli ihan tosi helppo ohjelma missä tulee melko hyvät pisteet ihan vaan oikeita teitä oikeissa askellajeissa seuraamalla. Hepan muodolla ei ole noin helpossa luokassa juuri mitään väliä, joten tuo oli meille hyvä 'kisakauden aloitus' kun ollaan vasta harjoittelemassa sitä muodossa pysymistä. Nythän Myffi siis laskeutuu jo tosi kivasti ja helposti siihen kivaan, pyöreään muotoon, mutta heti kun siltä vaatii ympyrällä menon lisäksi jotain muuta, kuten esimerkiksi suoraan uraa pitkin menemistä tai askeleen pidennystä, se jännittyy ja nostaa tosi herkästi nenän ylös. Lisäksi se jännittyy ylimääräisistä pömpeleistä ja ihmismassoista tosi paljon, joten siksi pysyttiin ihan vaan helpossa c:ssä eikä lähdetty kokeilemaan esim. b:tä, vaikka muuten olisikin ehkä rahkeet riittänyt siihenkin.

Vertailun vuoksi vielä pieni kertaus meidän ensimmäisestä yrityksestä tällä radalla syksyllä 2015. Blogia pidemmän aikaa seuranneet varmasti tietää, etten ollut sitten millään tapaa tyytyväinen tuohon rataan. Prosentteja tuli vain vähän reilu 52, ja pisteet oli pääosin 5,5 tai 6, vaikka mukaan mahtui yksi 7 ja yksi 2 epäonnistuneesta laukannostosta. Video kyseisestä radasta oli pakko jättää tästä postauksesta pois, sillä mun silmät oikeasti vuosi verta kun katsoin sitä. Eihän me oikeasti osattu mitään! Myffi oli jäykkä kuin rautakanki, itse en osannut edes istua oikein ja kädet oli kovat kuin mitkä. Mun tekee mieli vajota maanrakoon, ihan vaan siksi että olen joskus oikeasti ratsastanut niin huonosti. Säilytän videon kyllä itselläni, mutta muille en nyt viisastuneena enää sitä viitsi näyttää. Tai no, en ainakaan tällä hetkellä. Ehkä vielä joskus kun sille osaa jo nauraa.

videota ette saa, mutta kuvan kyllä. Tosi rennolla hevosella kisattiin syksyllä 2015 :D

Lauantaiaamuna me ei lähdetty radalle ihan parhaista mahdollisista lähtöasetelmista. En ehtinyt ratsastaa perjantaina, kun unohdin vyön kotiin eikä mun ratsastushousut olisi pysynyt muuten päällä kun niiden vyötärö on vähän venynyt. Niinpä päädyin vain juoksuttamaan Myffiä noin puoli tuntia, ja testailin samalla sitä Helsingin heppamessuilta ostettua juoksutusvyötä. M ei oikein välittänyt sivuohjista ja peruutteli ensin hirveästi, mutta melko nopeasti se tottui ja alkoi myödätä niskasta niiden ohjaamaan suuntaan. Puolivälissä juoksutusta otin sivuohjat kuitenkin irti, sillä en halunnut Myffin olevan seuraavana päivänä ihan jumissa kun se oli kuitenkin hieman jännittynyt uudesta juoksutusviritelmästä. Illalla mulle tuli ihan järkyttävä kurkkukipu, kiitos liian vähissä vaatteissa pyöräilyn. Tässä tuli taas ihan täydellinen esimerkki sille, miksi vihaan kevättä yli kaiken! Jos laittaa paksumpaa takkia päälle kun lähtee liikkumaan, on heti ihan läkähdyksissä. Kevyempi takki ei kuitenkaan ole tarpeeksi, ja siinä sitä on sitten heti kurkku kipeänä. 

Lauantaiaamu valkeni kurkkukipuisissa fiiliksissä, mutta sain itseni kuitenkin ylös sängystä. Tallilla olin hyvissä ajoin, ja ehdin seuraamaan pari rataa ja kävelemään noin 20min alkukäynnit ennen verkkaa. Maneesissa olikin sitten vähän kaikenlaista säätöä, kun Myffi ei suostunut menemään tuomaripäätyyn sitten ollenkaan. Se alkoi harittaa vastaan kentän puolivälissä, ja jokaisella ohituskerralla se hyppäsi viisi metriä sivuun ihan kauhistuneena. Onneksi tallinomistaja oli samaan aikaan siivoilemassa rataa ja talutti meidät pari kertaa pöydän ohi, ja vielä suuremmaksi onneksi Katja tuli katsomaan meidän suoritusta ja tuli neuvomaan verkkaan! Kyllä se poni sitten lopulta ohitti sen tuomaripöydän ihan suhteellisen läheltä, mutta jokaisella ohituskerralla se hyppäsi hieman uran sisäpuolelle. Se 30cm väistö on kuitenkin parempi kuin viiden metrin loikka ja kulmien oikominen, joten annoin sen Myffille anteeksi. Ei siltäkään voi kuitenkaan liikaa vaatia tuollaisissa tilanteissa, kun tämä oli sen kolmas kerta kouluaitojen sisällä. Sitä paitsi kyseessä ei ollut edes oikeat kisat vaan hyvänmielen ratatreenit joissa tärkeintä oli kokemuksen kartuttaminen, joten sitä suuremmalla syyllä en lähtenyt stressaamaan tällaisista pienistä jutuista vaan keskityin vaan kokonaisuuteen.

Olin keskittynyt koko lauantaiaamun siihen, että nielen ja puhun sellaisella tavalla joka tuntuu kurkussa mahdollisimman vähän. Niinpä jännitys iski oikeastaan vasta sitten, kun hälinä ympärillä hälveni ja käveltiin Myffin kanssa ympyrää meidän vuoroa odotellen. Saatiinkin pyöriä siinä hyvä tovi, sillä rataharkoissa jokaiselle oli järjestetty 10 minuuttia suoritusaikaa. Tuomarilta sai nimittäin radan loputtua suullista kommenttia, ja radan osia sai ratsastaa uudestaan jos varsinaisessa suorituksessa ne menivät pieleen. Kun sitten pääsin radalle, ravasin hetken keskihalkaisijaa pitkin ja varmistin ponin kulkevan mahdollisimman suoraan, ja aloin sitten ratsastaa ympyröitä tarkoituksena pehmitellä sitä edestä. 

Rata ei tuntunut selkään itsestä taaskaan yhtään hyvältä. Keskityin vaan pitämään tahdin mahdollisimman tasaisena ja ponin uralla, enkä niinkään välittänyt muodosta muualla kuin voltilla. Alkutervehdykseen mentiin vähän kiemurrellen, mutta siitä tuli silti tasan 6. Kommenttina oli "hieman levoton edestä", mikä on kyllä ihan aiheellinen kommentti. En ymmärrä mikä päähänpisto Myffillä on heilutella päätä aina kisapäivinä! Se alkaa aina jo tallissa, ja se varmaan keksii sen aistiessaan että tänään tapahtuu jotain normaalista poikkeavaa. Se on todella häiritsevää, ja saa mut näyttämään siltä että ratsastan tosi kovalla kädellä vaikka näin ei ole. Lauantaina olin tästä erityisen tarkka, sillä viimeksi saatiin papereihin merkintä liian kovasta kädestä johtuvasta pään viskomisesta mikä, yllätys yllätys, ei silloinkaan oikeasti johtunut liian kovasta kädestä. 

Ensimmäinen kokorataleikkaa oli ihan ok ja siitä tuli tasan 6. Yllätyin hieman kommentista "saisi olla rennompi edestä", sillä hevosen muodolla ei pitäisi olla juuri mitään väliä. Kolmikaarisesta tuli myös tasan 6, vaikka arvioinkin etäisyydet hieman väärin ja viimeisestä kaaresta tuli selkeästi muita suurempi. Askeleen pidennys keventämättä sai pisteitä 6,5, ja pysähdys joka - herranjestas, meni tasan - toi meille 7 pistettä vaikka peruutusten jälkeen ei päästykään suoraan raviin. Seuraava kokorataleikkaa oli taas 6, sillä Myffi ei vaan lähtenyt vaikka kuinka pyysin ja vaikka mulla oli raippakin (sai olla, tarkistin). Laukoista tuli 6,5 lukuunottamatta kokorataleikkaata jolla M punki ihan älyttömän paljon oikealle, ja raippakättä vaihtaessani se vaihtoi laukan. Olin vähän että mitäs hittoa, kun ei se koskaan aiemmin ole sileällä vaihtanut vaikka olisi tarkoituksella pyytänyt. Nyt kun ollaan treenattu laukanvaihtoja valmennuksissa, on ponille vissiin jäänyt nuo vaihtoliikkeet vähän liiankin tuoreeseen muistiin. Tämä tempaus tietysti rokotti pisteet tasan neloseen, jes. Seuraavasta nostosta saatiin 6 ja ympyrästä 6,5, suunnanmuutoksesta taas 6 - ei sentään vaihtanut enää siinä laukkaa. Voltista saatiin 5,5 ja kommentti "älä ylitaivuta" joka ärsyttää ihan sikana. Joo, siinä on perää, mutta ollaan tässä puolitoista vuotta suostuteltu Myffiä taipumaan oikealle ja sitten kun se viimein alkaa taipua, se taipuu liikaa. Jos vaan voisin, liittäisin tähän sellaisen apinaemojin jolla on kädet silmillä. Joka tapauksessa, lopputervehdyksestä tuli 7 ja se olikin paljon suorempi kuin alkutervehdys. Uusittiin vielä alkutervehdys ja se epäonnistunut suunnanmuutos laukassa, mutta enempää en jäänyt korjailemaan vaikken ollutkaan hirveän tyytyväinen. En vaan jaksanut, sillä kurkkukipu oli oikeasti sietämätön. 

mulla ei nyt oo mitään uusia kuvia, joten näillä mennään vielä. lähiaikoina pitäisi kuitenkin tulla uusia kuvia (+ ehkä videota), joten kohta korjautuu tämäkin asia :)

Mulla oli rataharkkoihin tasan yksi tavoite - saada korkeammat prosentit kuin edelliseltä kerralta. Paperissa ei kuitenkaan lukenut prosentteja, mutta laskin ne sitten itse kotona ja ilmeisesti saatiin 61,25% - eli melkein 10% parempi tulos! Välttelin tosi pitkään ratavideon katsomista, mutta kun sitten rohkenin sen katsomaan, ei se tosiaan näyttänyt niin pahalta kuin tuntui. Ehkä meillä meni siis ihan hyvin, vaikka se tuntuikin selkään hirveältä räpellykseltä :)