Pitkästä aikaa taas edistystä

Blogin puolella on ollut viime aikoina melko hiljaista, ja tällaisena tämä meno tulee nyt jonkin aikaa pysymäänkin. Syynä on ihan puhtaasti se, että mulla ei vaan riitä aika näin lähellä koeviikkoa enää kouluhommien ja hevosen lisäksi aktiiviselle bloggaamiselle. Olen myös kaavaillut blogille hieman suurempia muutoksia, esimerkiksi sen nimenvaihdoksen josta puhuin ja johon pyysin teiltä vinkkejä edellisessä postauksessa. Olen päässyt jo siihen pisteeseen, että olen rajannut nimivaihtoehdot muutamaan vaihtoehtoon ja nyt pähkäilen enää niiden välillä ja koetan valita niistä sitä parasta, sitä joka kuvaisi meitä kaikista parhaiten. Kun tämä päätös on tehty, laitan uuden bannerin tilaukseen ja todennäköisesti suljen blogin muutamaksi päiväksi jotta pääsen väkertämään ulkoasua uuteen uskoon - jos jaksan. Yritän saada sitä ennen teille julki vielä videot vajaan parin viikon takaisesta estevalmennuksesta, josta kokosin videokoosteen vielä samana iltana mutta menin sitten unohtamaan sen koneen syövereihin. Mulla on ollut niin paljon ajateltavaa ja tekemistä kouluhommien kanssa etten vaan yksinkertaisesti aina muista avata blogia ja kirjoittaa postausta viime aikojen kuulumisista. Tehtävänä on ollut muunmuassa esitelmät niin musiikin ja ruotsin kursseille, ruotsin sanakokeisiin valmistautumista, historianläksyjä joita meille ei yleensä tule _koskaan_, Seitsemän veljeksen lukemista ja sen pohjalta ryhmätyön suunnittelua äikänkurssille ja vielä vaikka mitä muuta. Lisäksi olen pohtinut pääni puhki abivaatetilauksen ja ylioppilaslakin suunnittelun kanssa, sillä en vaan osaa päättää hupparin ja housujen värejä tai lakin mahdollisia koristeita ja muita kustomointeja. Lisäksi on pitänyt suunnitella tulevaa Helsingin heppamessureissua, valmennuksia ja Myffin liikutuksia koulupäiville, ja lähestyvä koeviikko tosiaan alkaa pikku hiljaa aiheuttaa hengenahdistusta. Ymmärtänette siis, miksi blogissa on ollut hieman hiljaisempaa.

linssilude

Nyt päätin nipistää aikaa yöunista (ei koskaan hyvä vaihtoehto mutta menkööt nyt tämän kerran. Pahoittelen tönkköä ja sekavaa tekstiä jo etukäteen) ja kirjoittaa teille meidän huimasta, muutamassa päivässä tapahtuneesta edistyksestä. Nyt ei puhuta mistään pienestä 'hei tää poni ei enää visko päätä' -kehityksestä, vaan aika isosta edistysaskeleesta meidän matkalla kohti kouluratoja. Kaikki alkoi viime hieronnasta, jossa Myffille kokeiltiin kraniosakraalihoitoa niin kuin joskus aiemmin mainitsinkin. M on ollut tuon käsittelyn jälkeen ihan älyttömän kiva, pehmeä ja vastaanottavainen molempiin suuntiin. Kyllä, myös oikealle! Se vastaan jäpittäminen on jäänyt pois lähes kokonaan, ja se kuuntelee pohkeita paljon paremmin. Tiedän, ettei kraniosakraalihoito itsessään välttämättä ole se juttu joka ratkaisi meidän ongelmat, mutta tuon käsittelyn jälkeen tämä muutos on tapahtunut ihan älyttömän nopeasti.

Lauantaiaamun kouluvalmennuksessa päästiin kunnon rääkkiin, kun Katja laittoi meille tehtäväksi nelikaarisen kiemurauran, jolla oli irtopuomit reunimmaisilla kaarilla ja keskellä kolme ravipuomia.  Koska tämä ei ollut vielä tarpeeksi haastavaa, tultiin tehtävää parin lämittelykierroksen jälkeen siten, että lisättiin joka kaarelle vielä voltti. Tehtävä tultiin tosiaan ravissa, ja otin ihan omasta päätöksestä jalustimet pois kun ne tuntuivat häiritsevän omaa keskittymistä. Kun raviin löytyi tasainen tahti ja sain oman kropan toimimaan halutulla tavalla, Myffistä tuli ihan älyttömän ihana ratsastaa! Se taipui volteilla hyvin, ja etenkin vasempaan kierrokseen tehdyillä volteilla sisäohja sai roikkua löysänä ja poni meni silti kivassa, pyöreässä muodossa niskasta joustaen eikä yrittänyt livistää voltilta mihinkään. Puomeilla vauhti tuppasi alkuun vähän kiihtymään, joten tehtiin pari kertaa puomien ylitykset ihan käynnissä ja johan alkoi poni taas kuuntelemaan. Kaiken kaikkiaan tunnista jäi tosi hyvä fiilis, ja olin tosi tyytyväinen niin poniin kuin itseenikin, kun nyt oikeasti löysin meistä molemmista ne napit joiden avulla saavutetaan se hyvä, pyöreä ja rento muoto!

Valmennuksen jälkeen M on ollut ihan super. Sunnuntaina sillä oli vapaa, mutta maanantaina ja tiistaina se oli ihan tajuttoman hyvä! Myffillä alkaa nyt selvästi olla vähän kiiman oireita, sillä se on vähän kärttyisä karsinassa, etenkin satuloidessa, ja osoittaa selvästi mielipiteensä raipasta ja napakoista pohjeavuista alkuverkkojen aikana. Verkkojen jälkeen se on kuitenkin aina jaksanut tsempata tosi hyvin, ja alkanut myödätä niskasta tosi pienillä avuilla. Olen työstänyt sitä hyvää muotoa nyt ihan urakalla omissakin treeneissä, ja olen lisännyt mukaan väistöjä ja temponmuutoksia ettei selkä nyt vaan pääse menemään jumiin. Olen myös vaatinut kivan muodon lisäksi samanaikaisesti hieman aktiivisuutta takaosaan, ja vaikka Myffille onkin tosi vaikeaa tajuta ettei aktiivinen takaosa tarkoita vauhdin kiihtymistä, on tämäkin alkanut lonnistua kerta kerralta paremmin. Laukassa tässä on vielä tosi paljon enemmän hiottavaa kuin ravissa, mutta pääasia että poni yrittää parhaansa joka askellajissa kun sitä pyytää niin tekemään.

Tähän väliin pakko mainita - vaikkei liitykään aiheeseen -, että kävin reilu viikko sitten kampaajalla ja mun hiukset lyheni noin 15cm siitä, mitä ne vielä näissä kuvissa oli. Vaikka en todellakaan ikävöi sitä, miten painavat ja helposti takkuuntuvat nämä tuossa pituudessa olivat (+ miten kauheassa kunnossa latvat oli), on mulla kuitenkin ikävä sitä, että sain kiharrettua hiukset kunnolla pelkästään leteillä. Jostain syystä tuo letittämällä kihartaminen ei toimi näillä lyhyemmillä hiuksilla samalla tavalla, mutta lohduttaudun sillä, että kuukauden päästä nämä on varmaan taas tuossa samassa pituudessa (ja paksuudessa) kuin ennen kampaajakäyntiä. En tiedä, onko paksut ja pitkät hiukset oikeasti tosi ihanat vai tosi kamalat, kun ne painaa ihan älyttömästi ja hiostaa kesällä niskaa tosi paljon, mutta toisaalta ne näyttää myös tosi kivalta tosi vähällä vaivalla. Näidenkin kuvien kiharat on tehty ihan vaan pitämällä hiuksia yhdellä letillä yön yli :)

Eilen meillä oli taas valmennus, ja koululinjalla mentiin yhä edelleen. Ajateltiin jättää hyppäämistä nyt hieman vähemmälle, sillä Myffin jalka on nyt ollut lämmin ihan poikkeuksetta jokaisen estevalmennuksen jälkeen. Kokonaan ei hyppäämistä jätetä pois, mutta vähennetään sitä hieman ja pidetään treenit hieman kevyempinä. Eilen kuitenkin jatkettiin samalla tehtävällä kuin lauantaina, ja ainoa ero oli se, ettei mukana ollut puomeja. M oli ihan kiva alusta asti, mutta se selvästi häiriintyi kolmesta muusta maneesissa olleesta ratsukosta eikä keskittynyt hommiin ihan sataprosenttisesti. Kun sitten valmennuksen puolivälin paikkeilla jäätiin yksin maneesiin, alkoi homma luistaa ihan toisella tavalla ja saatiin taas se sama fiilis kuin lauantainakin. Tehtiin nelikaarisen lisäksi volttikahdeksikkoa, jolla tehtiin nopea laukanvaihto ravin kautta aina ympyrää vaihtaessa. Avainsana oli tietysti kokoaminen, jotta ravisiirtymä olisi mahdollisimman siisti ja siitä olisi hyvä jatkaa uuteen laukannostoon. Yllätyksekseni M suostui kokoamaan itseään melko reilustikin, eikä alkanut jurputtaa vastaan kun sen piti vähän koota pakettia ja kuunnella apuja tarkkaavaisemmin. Saatiin muutama tosi hyvä, nopea vaihto, mutta koskaan M ei edes yrittänyt lähteä oikomaan ja vaihtamaan suoraan toiselle laukka-askeleelle. Eipä sillä, että sen olisi tarvinnut niin tehdä, mutta jos se olisi sen hoksannut, se olisi päässyt itse paljon helpommalla. 

Lopuksi tehtiin vielä vähän nelikaarista, ja ai että kun mulla oli hieno poni alla! Taipuminen sujui molempiin suuntiin kuin vettä vaan kun kuski vaan muisti ratsastaa, ja tahti pysyi tasaisena ja kivana koko nelikaarisen ajan. M oli ihan superkiva, liikkui tosi kivassa muodossa ja kantoi itsensä paremmin kuin koskaan aiemmin. Arvata saattaa, että olin ihan superiloinen ja tyytyväinen poniin (ja itseeni, taas), etenkin kun Katjakin sanoi että nyt tämä meidän työn tulos alkaa viimein näkymään ja että edistys on ollut taas ihan huimaa. Mikään ei lämmitä mieltä paremmin kuin se, kun kuulee että on tehnyt jotain oikein ihan pitkälläkin tähtäimellä!

Tänään Myffi pääsee jumppailemaan liinassa puomien kanssa, ja huomenna yritän ehtiä vetäistä jonkinlaisen koulutreenin hyppytunnin aikana. Lauantaina ja sunnuntaina olen itse Helsingissä messuilla, joten M pääsee treenaamaan vieraiden ratsuttajien kanssa. Ronja tulee lauantaina liikuttamaan ponin, tällä kertaa ensimmäistä kertaa kokonaan itse ihan alusta asti, ja sunnuntaina Katja tulee läpiratsastamaan ponin ja virittelemään sitä seuraavaan viikkoon, jolloin tiedossa onkin ainakin yksi kouluvalmennus ja lauantaina sitten kouluratsastuksen rataharjoitukset omalla kotitallilla. Startataan ratana todennäköisesti se sama HeC joka mentiin silloin ekana yhteisenä syksynä Tuukkalassa, ja joka meni silloin ihan penkin alle. Ehkäpä päästään nyt korjaamaan meidän virheet, ja saadaan siitäkin radasta hyvä fiilis! Toivon mukaan saan jonkun videoimaan meidän suorituksen, niin on sitten jotain mitä verrata siihen parin vuoden takaiseen rataan!

Nyt en yksinkertaisesti jaksa kirjoittaa enempää, sillä kello näyttää tällä hetkellä varttia yli yhtä yöllä. Halusin kuitenkin hyödyntää tämän yhtäkkisen innostuksen kirjoittamista kohtaan, sillä parin viime päivän ajan on tosiaan tuntunut ihan siltä, että minkä tahansa kirjan tai projektityön avaaminen on ihan mahdottoman suuren työn ja tuskan takana. Olen kuitenkin alkanut saada takaisin sitä kadonnutta motivaatiota niin ratsastusta kuin bloggaamistakin kohtaan, joten eiköhän tämä tästä vielä lähde rullaamaan! Katsotaan nyt vielä nuo ulkoasumuutokset kuntoon, ja sitten päästään ihan toden teolla asiaan :)

Mitäs teidän hepparintamalle kuuluu?

P.S. Helsinki Horse Fair -messujen lippuarvonnan tulokset on nyt julkistettu blogin instagramissa @melkeinmestari. Jos et ole vielä huomannut, tuloksia, käy kurkkaamassa! :)