Estevalmennus, irtorallittelua ja muuta mukavaa

ensimmäinen & viimeinen kuva (c) Suvi

Meidän kesäkuu on alkanut vauhdikkaasti. Kun oma koeviikko loppui ja kesäloma alkoi, tarkoittaen sitä että olen ihan virallisesti vapaa koulusta seuraavan kymmenen viikon ajan (paitsi että pitää lukea ylppäreihin ja tehdä nettilukiossa kursseja jajaja..), löysin heti hieman lisää motivaatiota talleiluun. Perjantaina lähdin heti aamusta tallille juoksuttamaan Myffin ennen kuin lähdin Joensuuhun serkun ylppäreihin, ja Myffilläkin taisi olla tuolloin vähän kesäfiilistä kun se veteli liinassa ihan ihme pomppuja. Se on jo jonkin aikaa ns. pukitellut liinassa innostuessaan ihan todella, ja se tekee sitä ihan ilman mitään käskyjä - protestointia se siis ei ole. Mutta no, tämähän on vain yksi lisä siihen ponin kummallisten tapojen pitkään listaan. Perjantain juoksutus meni siis vähän pelleilyksi, mutta annoin ponin riehua kun muutenkin tarkoitus oli vaan mennä rennosti askellajit läpi liinan päässä ja that's it. 

Lauantaina Myffi sai vapaan, kun itse olin ylppäreissä jeesailemassa, mutta sunnuntaina päästiinkin taas estevalmennukseen. Tällä kertaa mentiin jo 60-70cm korkeudella, ja rataa tälläkin kertaa. Haastavimmiksi meille osoittui kaareva ristikko-pysty -linja, sillä ponin askeleet ei ihan sattuneet meitä ennen hypänneen ratsukon askeleisiin, ja hyppy pystylle lähti aina hieman kaukaa. Kahdella ensimmäisellä kerralla otettiinkin kielto, ensimmäisellä kerralla siksi, koska poni järkyttyi esteen alla olevista keltaisista pelokkeista, ja toisella kerralla siksi, että jäin itse matkustelemaan ristikon jälkeen enkä pitänyt niitä saakelin pohkeita kiinni. Kolmas yritys menikin sitten niin, että Myffi hyppäsi ja minä en, jonka tuloksena makasin kaulalla ponin laukatessa esteen jälkeen täysillä eteenpäin. No, selvittinpä yli! Toinen hankala este oli pieni trippeli, jota minä taas jännitin ihan turhaan. M hoiti hypyt kuin vettä vaan, vaikka toin sen huonoon paikkaan joka ikisellä yrityksellä. Vasta viimeisellä yrityksellä sain muutettua omaa ratsastusta siten, etten tuupannut ponia ihan pohjaan vaan päästiin sulavasti yli. On se paikkojen katsominen vaan hankalaa, kun sitä ei hetkeen tee!

Meillä oli valmentajan kanssa hieman puhetta, että osallistuttaisiin Myffin kanssa kotitallin 1-tason estekisoihin 17.6. En kuitenkaan tiedä, miten tämä käytännössä tulisi onnistumaan, sillä meillä on juuri edeltävänä päivänä hieronta ja sen jälkeen pitäisi aina ottaa hieman iisimmin. Ei tosiaan mentäisi hyppäämään kuin yksi 60cm luokka, mutta kyllä sekin riittää vetämään lihakset jumiin jos niille ei anna tarpeellista lepoa hieronnan jälkeen. Kraniota siis tuskin tehdään, jos ollaan menossa kisoihin, mutta mulla ei kyllä ole vielä mitään lupia kunnossa tai muutenkaan kisainnostus vielä huipussaan, niin pitää nyt katsoa, mennäänkö vai jätetäänkö väliin. Olisihan se hyödyllistä, kun vielä ihan kotitallilla tarjoutuu tällainen mahdollisuus, mutta vähän pakkopullalta se tuntuu kun en tosiaan mikään hirveä kilpailuintoilija ole..

Maanantaina Myffi pääsi liinassa verryttelyn jälkeen juoksemaan irti maneesiin. M oli ihan täpinöissään, kuten tavallista, ja esitteli taas hienoja pukkisarjoja ja laukkaspurtteja pitkillä sivuilla. En tiedä miksi, mutta M revittelee paljon enemmän laukatessaan vapaana maneesissa kuin silloin, kun ollaan kentällä. Luulisi että se menisi juuri toisin päin! Kesken alkuverkkojen kävi kuitenkin pieni vaaratilanne, kun itsesuojeluvaistoton vatipää koirani päätti mennä leikkimään Myffin kanssa. Se karkasi katsomosta, jonne olin sen tuolien avulla lukinnut, ja tuli juoksentelemaan Myffin eteen juuri, kun olin pyytänyt Myffiä nostamaan laukan. Myffi oli onneksi fiksu ja hyppäsi sivuun, mutta tyhmä Dino luuli Myffin leikkivän sen kanssa ja meni uudestaan alle. En ole ihan varma mitä tilanteessa kävi, mutta ilmeisesti Dino jäi Myffin eteen ja Myffi hyppäsi sen yli, nykäisten samalla liinan multa kädestä pois. Dino jäi hölmistyneenä katsomaan, kun Myffi juoksi liina perässä maneesin toiseen päätyyn, ja nappasin sen kiinni ennen kuin se keksi lähteä uudemman kerran leikkimään. Onneksi Myffi tajusi väistää yli-innokasta labradoria, eikä Dino saanut yhtään osumaa kaviosta.

Jos joku ihmettelee, miksi ylipäätään toin koiran maneesiin, syy on yksinkertainen. Dinolla on melkoinen tausta karkailun suhteen, eikä sitä voi päästää mihinkään irti ellei sitä vahdi koko ajan silmä kovana. Tallilla se on ollut monta kertaa, ja siellä se tottelee yleensä todella hyvin myös irti ollessaan, mutta vielä en luota siihen, etteikö se lähtisi omille teilleen, jos sulkisin sen maneesin ovien ulkopuolelle ja jättäisin sen omilleen puoleksi tunniksi. Meidän talli on kuitenkin melko lähellä kaupunkia, enkä halua riskeerata sitä, että tuo taliaivo jäisi auton alle jollain tutkimusretkellään. Talliinkaan Dinoa ei voi jättää, sillä se aloittaa hirveän shown joutuessaan olemaan pitkään yksin hieman vieraammassa paikassa, hirveän hulinan keskellä. Luulin, että kolmella tuolilla teljetty katsomon ja maneesin välinen ovi pitäisi koiran poissa hevosen jaloista, kun se kuitenkin kuuli koko ajan että olin ihan siinä lähellä. Mutta tietysti tuo pieni Houdinin koirailmentymä pääsi sieltä livistämään, niin mahdottomalta kuin se kuulostaakin. Onneksi tapauksen jälkeen sain niin koiran kuin hevosenkin tottumaan siihen, että Dino kulki hihnassa mukana juoksutuksen ajan. Kummallekaan ei jäänyt tilanteesta traumoja, molemmat ovat fyysisesti kunnossa ja tämä koko kappale on ehkä hieman ylireagointia, mutta tulipahan selvitettyä tämä jos joku teistä ihmettelee.

Eilen tiistaina lähdin tallille vasta puoli seitsemän aikaan illalla, sillä oltiin sovittu luottokuvaaja Suvin kanssa kuvauksista meidän tulevan kaksivuotispäivän kunniaksi. Myffi oli taas - yllätys yllätys - ihan mahdoton kuvattava, kun sitä ärsytti vuoroin ympärillä hääräävät ötökät, ja vuoroin se, etten laskenut sitä syömään vaikka pyörittiinkin kasvillisuuden keskellä kivojen taustojen saamiseksi. Itsekin panostin kuvauksiin tällä kertaa hieman enemmän, ja kaivoin kaapista sinisen, käyttämättä jääneen mekon ajatellen sen sopivan hyvin siihen samaan, moneen kertaan täälläkin nähtyyn kukkapantaan, joka päässä Myffistä on otettu synttärikuvia aina sen synttäreiden alla. Fiksuna kuitenkin unohdin kukkapannan kotiin, ja koska menin toissapäivänä saksimaan Myffin harjan taas muutamaa senttiä lyhyemmäksi, en voinut hyödyntää edes tallitien vieressä kasvavia sinivuokkoja kun niitä ei olisi saanut mitenkään kiinni. Onneksi saatiin silti lähemmäs 1000 kuvaa, joiden joukossa oli ainakin pikaisella vilkaisulla pari ihan tajuttoman ihanaa yksilöä. Totuus kuvista paljastuu tietysti vasta sitten, kun sen oman ilmeen näkee suuremmalta näytöltä, mutta ainakin poni oli muutamassa kuvassa jopa innostuneen näköinen vaikka todellisuus oli jotain aivan muuta. Niitä kuvia kuitenkin hieman myöhemmin, instagramin puolella (@pronssijouhi) todennäköisesti blogia aiemmin! :)

Miten teidän kesä on alkanut?