Jalan kanssa kaikki hyvin

kuvat (c) Suvi Nieminen

Huhtikuun postausmäärä tulee mitä todennäköisimmin jäämään hävettävän vähäiseksi, mutta sitä asiaa on näin viimeisen viikon aikana lähes mahdotonta korjata. Tämä kuukausi on kulunut ihan älyttömän nopeasti, enkä kyllä ainakaan itse millään saa iskostettua päähäni sitä, että reilun viikon päästä on jo toukokuu. Kesäloman alkuun on enää kuusi viikkoa, ja mun täysi-ikäistymiseen vaivaiset yhdeksän. Ajokoe alkaa siis pian kolkutella ovella, ja kohta voisin mennä jo suorittamaan teoriakokeen. Pieni paljastus; en ole opiskellut teoriaa lähes yhtään, vaan olen vaan istunut ratin taakse ja ajellut ympäriinsä. Pari kertaa olen tehnyt harjoitusteoriakokeen ja vähän vilkaissut niitä nettimateriaaleja, ja siinäpä se. Saa siis nähdä, tulenko pääsemään siitä edes ensimmäisellä yrittämällä läpi.. :D

No joo, ehkä mennään niihin heppakuulumisiin. Myffin jalka näytti estevalmennuksen jälkeisinä päivinä oikein hyvältä, eikä ollut lämmin tai turvoksissa mistään kohtaa. Kaikki muutkin jalat olivat kuivat ja viileät, eli tuskin tuo pieni pomppiminen aiheutti mitään hälyttävää rasitusta. Tiistaina moleemmat takaset olivat hieman lämpimät, mutta kevyen ratsastuksen ja huolellisen kylmäyksen jälkeen ne tasoittuivat ja olivat taas keskiviikkona ihan normaalit. Päästään siis ehkä nyt valmentautumaan esteillä hieman useammin ja ehkä, ehkä jopa kisaamaan pari pikkuluokkaa toukokuussa järjestettävissä ykköstason kisoissa. Nuo kisat on kuitenkin sellainen aika häilyvä tavoite, sillä en tiedä yhtään, miten monta estevalmennusta ehdittäisiin edes järkkäämään ennen kisoja, ja koska ne eivät ole kotitallilla, pitäisi mun järkkäillä myös kyytejä ja kopinvarauksia. Hyvin todennäköistä siis on, että sinne ei tulla menemään, mutta aina voi toivoa!

Vaikka jalat onkin olleet tällä kuluneella viikolla ihan hyvät, on loppuponi ollut ihan hirveä. Maanantaina se tuijotteli minua syyttävästi tarhasta käsin, kun en ottanutkaan sitä hommiin vaan kävin vaan nopeasti tallihommien lomassa tervehtimässä sitä tarhassa kun sillä oli vapaapäivä. Tiistaina se ketku päätti kostaa edellispäivän lomailut karkaamalla karsinasta, kun olin ottamassa satulaa telineestä huiman kahden askeleen päässä karsinan oviaukosta. Karsinan liukuovi oli ehkä viisi senttiä raollaan, mutta koska meidän karsinan vieressä oleva, heinävarastoon johtava päätyovi oli auki erään tallilaisen hakiessa sieltä kottikärryjä, päätti Myffi hyödyntää tilaisuuden ja kirmata vapauteen. Poni veti hienon lenkin viereisen kartanon pihamaan läpi omalle tarhayhdistelmälleen, jossa se pysähtyi syömään lumen alta paljastuneita, edellissyksyisiä heiniä. Kovasti se uhkasi lähteä karkuun kun lähestyin sitä päitsien ja herkkujen kanssa, mutta onneksi juuri Myffin karkureissun aikaan tallipihaan ajoi eräs toinen yksärin omistaja, jonka kanssa saatiin Myffi nalkkiin. M oli tietysti tosi ylpeä pienestä seikkailustaan, ja pörisi korvat hörössä koko matkan talliin. Onneksi se ei keksinyt lähteä kävelemään tallitietä pitkin pois vaikka se vähän siihen suuntaan katselikin, sillä siellä tulee tosi nopeasti vastaan asuinalue ja suht vilkas autotie. 

Ratsastaessa poni on myös ollut ihan possu. Ensimmäiset 20 minuuttia on aina mennyt tosi hyvin, mutta laukkojen jälkeen kierrokset on olleet niin korkealla, ettei keskittyminen yksinkertaisesti enää riitä. Ollaan päästy viimein ulkokentälle treenaamaan, mikä tietysti vaikuttaa asiaan. Jotenkin en osannut varautua siihen, että pitkän, maneesissa vietetyn talven jälkeen M kyttäilisi kentällä tavallista enemmän. M on kuitenkin ottanut tavaksi heittäytyä täysin kuuroksi ulkoavuille heti laukkaverkkojen jälkeen, ja etenkin käynnissä se heittää takapuolta pois uralta jos yhtään pitää ulkokättä tuntumalla. Keskiviikkona se suuttui ihan hirveästi, kun pyysin sitä menemään raviväistöjä enkä antanutkaan sen kaahata täyttä laukkaa kenttää ympäri. Niinpä M päätti ottaa ohjat omiin käsiinsä ja ryöstää laukalle, ja siinä käytiin sitten pieni keskustelu siitä, mennäänkö nyt nätisti ja hallitusti vai kaahataanko ympäriinsä ilman kontrollia tai päämäärää. Mulla alkoi loppua käsistä voimat kun jouduin pitämään ohjista kiinni ponin tehdessä parhaansa saadakseen ne multa pois, ja loppuraveissakaan en voinut antaa yhtään löysää kun poni olisi lähtenyt eteen kuin tykin suusta ammuttuna. Eilen tyydyin sitten ihan vaan juoksuttamaan neidin ajan kanssa neljän seinän sisällä maneesissa, ja annoin meille molemmille ns. vapaapäivän toisesta. Ne tulee nimittäin aina silloin tällöin meille molemmille tarpeeseen! :D

"minä oon hurja villiponi. mur."

Tänään mennään taas valmennukseen, ja näillä näkymin mennään ihan sileällä. Ollaan myös menossa taas Ville Vaurion valmennukseen 5.5, ja siihen mennessä olisi ihan kiva saada poni kuriin. Vaikka sillä tietysti on nyt säiden lämmettyä hieman kevättä rinnassa, olisi ihan kiva jos se osaisi käyttäytyä kunnolla koko tunnin ajan edes silloin, kun mennään hieman vieraamman valmentajan oppiin. Nyt siinä kyllä olisi sitä reaktiivisuutta mitä Ville viime kerralla kaipasi, ja epäilen vahvasti ettei sitä enää kukaan kutsuisi sammaloituneeksi veteraaniratsuksi, mutta mulla on vähän sellainen olo ettei Myffi lopeta tuota riekkumista ennen kuin se saa viskattua minut mäkeen. Pitänee nyt käydä jotain rauhanneuvotteluja ja lahjoa ponia käyttäytymään jollain superhyvillä herkuilla, kun tuo sen riekkuminen on nyt selvästi puhdasta protestointia työntekoa vastaan, kun kevät tarjoaisi sille paljon hauskempaakin tekemistä.

Onko teidän heppakaverit yhtä villeinä keväästä?