Sananen niistä muutoksista

1. | kaikki kuvat jälleen (c) Suvi Nieminen :)

Puhuin tuossa kuukausi sitten ohimennen muutamista muutoksista joita meidän arkeen on tulossa. Nyt noiden muutosten kanssa on elelty jo useampi viikko, ja vaikka aiemmin sanoin kertovani niistä vasta kunnon blogiremontin jälkeen, ajattelin tulla jakamaan vähän fiiliksiä jo nyt kun remonttia en ole vielä saanut aikaiseksi.

Oikeastaan tässä on nyt vaan yksi iso muuttuja, joka kuitenkin vaikuttaa tosi moneen osa-alueeseen meidän arjessa. Tuo muuttuja on hyppääminen. Me ei olla nyt hypätty, öö, helmikuun jälkeen mitään 50cm isompaa, ja noita pieniäkin esteitä ollaan menty ihan maksimissaan kerta viikkoon. Eilen mentiin valmennuksessa pitkästä aikaa puomeja ja pikkuhyppyjä, mutta muuten ollaan menty vaan sileällä ja keskitytty sen puolen hiomiseen.

2.

Miksei me sitten olla hypätty? No koska me ei ehkä enää voida. Myffin jalka alkoi helmikuussa reagoimaan hyppäämiseen melko rajustikin, ja oli pahimmillaan estevalmennuksen jälkeen kaksi-kolme päivää lämmin ja hieman turvoksissa. Liikkumiseen se ei juurikaan vaikuttanut, mutta sen varaan ei uskaltanut luottaa sitä, etteikö jalkaan olisi koskenut, sillä hevosethan piilottelee kipua viimeiseen asti ja Myffi on aina hypätessään niin tohkeissaan, ettei se huomaisi vaikka siltä puuttuisi yksi jalka ihan kokonaan. Tehtiin yhdessä valmentajan kanssa päätös siitä, että jätetään hyppääminen nyt tauolle ja kokeillaan jos jalka paranisi sillä. Lämpöilyn ja turvottelun taustalla on nimittäin (toivottavasti) se syksyllä todettu luutulehdus, jonka toipumisen toivottiin nopeutuvan jos hyppääminen jätetään treenisuunnitelmasta hetkeksi kokonaan pois. Mitään muuta vikaahan jalasta ei kahdella klinikkareissulla ole löytynyt.

Varmaahan tämä hyppäämisen lopullinen poisjättäminen ei ole, vaan toivoa on. Eilen mentiin tosiaan valkussa puomeja ja kavaletteja hieman rankemmin kuin aiemmin, kun treenattiin pieniä radanpätkiä ja erilaisia teitä. Korkeutta esteillä oli ihan maksimissaan 60cm, mutta Myffi hyppäsi kavaletitkin kuin kaksimetriset muurit. Intoa riitti, välillä hieman liikaakin kun rysäytettiin taas pari kertaa tyylillä läpi kun askeleet ei sattuneet kohdilleen. Tämä päivä kuitenkin määrää melko pitkälle sen, hypätäänkö me ollenkaan ennen kesää vai ei. Jos jalka on tänään lämmin, saa hyppääminen jäädä vielä ainakin huhti-toukokuun ajaksi pois ohjelmistosta. Jos jalka on normaali - ja tätä tietysti toivotaan - lisätään mukaan pikku hiljaa säännöllisempiä estetreenejä ihan matalista korkeuksista aloittaen ja siitä sitten asteittan jalan kunnon mukaan edeten. Sormet ristiin siis, ettei jalka olisi lämmin tai turvoksissa kun tästä tallille asti pääsen!

3.

En todellakaan haluaisi viedä Myffiltä hyppäämisen iloa, sillä se on se juttu mistä se tykkää kaikkein eniten. Se ei enää onneksi vihaa koulutreenejä samalla tavalla kuin ennen, vaan se on ollut jopa tyytyväisen oloinen kun ollaan treenattu jotain vaikeampaa. Se ei enää heitä hanskoja tiskiin samalla tavalla kuin ennen, vaan malttaa kuunnella hieman pidempään - ja jos ne hanskat sattuu joskus lentämään tiskiin, Myffi kyllä kerää ne melkoisen nopeasti takaisin kun kuski on oppinut olemaan topakkana ;)

Kisakautta en ole suunnitellut hirveän pitkälle, etenkään estekisojen osalta. Jalan tilanne voi muuttua mihin tahansa suuntaan ihan milloin vain, joten mitään lukkoon lyötyjä suunnitelmia en hyppäämisen suhteen uskalla tehdä. Jalka on kuitenkin kestänyt rankemmatkin koulutreenit ja irtojuoksutukset ihan hyvin, joten tässä on vielä hyvä mahdollisuus päästä takaisin hyppäämisen pariin melko nopeastikin. Jos sitten käy niin huono tuuri että se pitää oikeasti jättää ihan tosi vähälle, pitää vaan tyytyä kohtaloon ja keksiä uusi vaihtoehto. Itse en enää vihaa kouluratsastusta samalla tavalla kuin ennen, joten ehkäpä meistä tulee sitten kouluratsukko jos niin on käydäkseen.. ;)

4. | "olihan tuo vitsi.. minustako kouluhevonen?"

Mitäs teille kuuluu?