Kouluvalmennuksessa
Mepäs oltiinkin kouluvalmennuksessa. 24 tunnin varoitusajalla. Omalla tallilla, tutulla kentällä. Ihan satulan kanssa.
Eikä kyllä mennyt mitenkään kehuttavan hyvin.
En ensin ajatellut kirjoittaa tästä valmennuksesta ollenkaan, sillä nyt ei ollut ketään kuvaamassa. Olin kyllä suunnitellut tekeväni kunnon postauksen, videopostaustakin jossain vaiheessa harkitsin, mutta kun sitä kuvaajaa en sitten saanut mukaan, hävisi itseltänikin innostus kirjoittaa tuosta valmennuksesta yhtään mitään, kauhean hyvin kun meillä ei mennyt. Ajattelin nyt kuitenkin kirjoittaa jotain, sillä sain niin paljon hyviä vinkkejä ja neuvoja jatkoa ajatellen, että tulisin kuitenkin tähän valmennukseen jossain myöhemmässä postauksessa viittaamaan. Ja olihan tämä sentään ensimmäinen yhteinen valmennus minulle ja Myffille, ja se on aika iso juttu nyt kun harkitaan ihan kunnolla valmentautumaan lähtöä. Kyllä mä siihenkin asiaan varmuuden tuon valmennuksen jälkeen sain että todellakin lähdetään nyt kunnolla valmentautumaan ja opettelemaan noita ratsastuksen saloja, kun nytkin tuli esille niin monta ongelmakohtaa etten edes pysynyt laskuissa.
Joka tapauksessa, torstai-iltana viideltä meille oli järjestetty ilmainen valmennus, sillä eräs tallilainen oli juuri valmistunut ja piti nyt ensimmäistä kertaa tuntia hieman osaavammille ratsukoille. Vähän silloin keskiviikkoiltana arkailin mukaan lähtemistä Myffin hankauman takia, ja kieltämättä epäilin vähän omia ratsastustaitojanikin. Päätin kuitenkin lähteä mukaan ihan kokeilumielessä, koska valmennuksessahan ollaan oppimassa eikä kukaan siellä ole täydellinen ratsastaja, ja vielä kun ei tarvinnut edes maksaa mitään, tuntui hieman tyhmälle jättää tällainen tilaisuus käyttämättä.
Aloiteltiin tekemällä käynnissä hieman takaosakäännöstä muistuttavaa tehtävää toisessa päädyssä neliön mallisella uralla. Myffillä meni hetki tajuta että etujalkojen pitäisi kiertää takapään ympäri eikä toisinpäin, mutta sitten kun se sen tajusi alkoi homma sujua. Myffi tuppasi hieman kiirehtimään ja itseni piti olla todella tarkka siitä ettei Myffi pääse livistämään kävelemällä samalla eteenpäin, ja saatiin kyllä molemmat keskittyä siihen hommaan ihan täysillä. Hyviä käännöksiä sieltä tulikin kun kunnolla keskittyi, mutta sitten Myffillä meni hermo ja se alkoi kiemurtelemaan ja peruuttelemaan. En tiedä mikä sen aiheutti, ihan yksinkertainen turhautuminen vai kenties sateen jälkeen kimppuun iskevät kärpäset, mutta sain kyllä ihan kunnolla komentaa ponia kuulolle ennenkuin se alkoi taas keskittyä hommiin. Silloinkin se kävi vielä aika kuumana ja yritti livistää hommista ihan koko ajan, mutta rauhallisella ratsastuksella saatiin vielä niitä onnistumisiakin aikaan.
Tästä jakauduttiinkin kahteen päätyyn ratsastamaan salmiakkikuviolla, ja koska meitä oli kolme ja Myffi oli näyttänyt hieman ärsyyntymisen merkkejä, tehtiin niin että kaksi muuta ratsukkoa menivät toiseen päätyyn ja minä jäin sitten yksin toiseen. Tämä osoittautui todella hyväksi ratkaisuksi, sillä pariin otteeseen minun piti pysäyttää Myffi ihan kokonaan ennenkuin se alkoi kuuntelemaan apuja eikä touhottamaan omiaan ja ennakoimaan sen minkä ehti.
Tehtiin ensin tehtävää, jossa ratsastettiin salmiakkikuviota ravissa ja yritettiin tehdä käännökset mahdollisimman suoralla hevosella, johtavaa ohjaa ja ulkoapuja apuna käyttäen. Meillä oli puomit merkkaamassa meille oikeaa reittiä, ja puomien kohdalla piti aina tehdä pieni pidäte ja suoralla sivulla ratsastaa hieman reippaampaa ravia eteen. Meillä oli Myffin kanssa vaikeuksia suorana menemisessä, johtavan ohjan käytön muistamisessa, vauhdin lisäämisessä ja erityisesti harjoitusravissa istumisessa! Kaikki oli siis puhtaasti minun omia mokia, mutta kaikkeen oli oikeastaan järkevä selitys. Suorana meneminen oli hieman haasteellista, sillä Myffi viskoi päätään ihan koko ajan, jolloin itselläni pääsi aina huomaamatta ohjat hieman liian pitkiksi. Pää pilvissä poni ei myöskään kulkenut kovin suoraan, ja itse keskityin aina välillä ulkoapujen sijaan ohjien keräämiseen. Johtava ohjakin siinä aina vähän jäi kun jotenkin ei jalka ja käsi osanneet toimia yhdessä, ja jäinkin suorilla sivuilla aina hieman liikaa kädellä kiinni jolloin Myffi ei tietenkään lisännyt ravia minnekään. Pään viskominen myös teki ravista melkoisen paljon pomputtavampaa, ja lyhyisiin jalustimiin tottuneena nuo koulujalkkarit ei tuntuneet pysyvän jalassa millään, varsinkaan kun nyt en ole viikkoon satulalla ratsastanut! Hieman meni siis sähläämiseksi tuo ravityöskentely, mutta kyllä sieltä hyviäkin pätkiä tuli. Heti kun pään viskominen loppui alkoi elämä helpottua ;)
Laukkatehtävänä toimi isolla pääty-ympyrällä asettaminen ja suoralla hevosella ratsastaminen. Saatiin kehuja näteistä ja siisteistä laukannostoista, ja ihan voin itsekin rehellisesti sanoa että laukannostot on ne meidän vahvuus, ja laukka askellajina muutenkin. Laukassa Myffiä on helpoin työstää kun se itse tykkää mennä kovaa ja minulle laukassa istuminen on huomattavasti helpompaa, varsinkin tämän satulattoman kauden jälkeen. Myffi rikkoi pari kertaa raville ihan puhtaasta väsymyksestä, mutta nosti kuitenkin laukan uudelleen kun teki huolellisen noston. Myffi asettui tosi kivasti niin sisään kuin uloskin, mutta ulospäin asettaessa se meinasi aina lähteä toiseen päätyyn kavereiden luokse. Puhtaasti oma moka tämäkin, ulkoavut taisi jäädä sinne salmiakkikuviolle..
Myffi oli tunnin jälkeen ihan hikinen, ja pääsikin pesulle samalla kun mutusteli iltaruokiaan. Hankaumakaan ei auennut vaikka satula olikin selässä, mutta laitoin siihen silti putsaamisen jälkeen paksun kerroksen Helosania nopeuttamaan parantumista. Myffi sai kyllä paljon kehuja tunnin jälkeen, koska jaksoi väsymyksestä ja ratsastajan sähläämisestä huolimatta yrittää parhaansa koko tunnin ajan, pieniä hairahduksia lukuunottamatta. Tästä se meidän valmentautuminen toivottavasti lähtee, ja toivottavasti päästäisiin vielä tämän saman valmentajan oppiin!
Eikä kyllä mennyt mitenkään kehuttavan hyvin.
 |
| kuvituskuvina joitain kesän aikana otettuja kuvia |
Joka tapauksessa, torstai-iltana viideltä meille oli järjestetty ilmainen valmennus, sillä eräs tallilainen oli juuri valmistunut ja piti nyt ensimmäistä kertaa tuntia hieman osaavammille ratsukoille. Vähän silloin keskiviikkoiltana arkailin mukaan lähtemistä Myffin hankauman takia, ja kieltämättä epäilin vähän omia ratsastustaitojanikin. Päätin kuitenkin lähteä mukaan ihan kokeilumielessä, koska valmennuksessahan ollaan oppimassa eikä kukaan siellä ole täydellinen ratsastaja, ja vielä kun ei tarvinnut edes maksaa mitään, tuntui hieman tyhmälle jättää tällainen tilaisuus käyttämättä.
Aloiteltiin tekemällä käynnissä hieman takaosakäännöstä muistuttavaa tehtävää toisessa päädyssä neliön mallisella uralla. Myffillä meni hetki tajuta että etujalkojen pitäisi kiertää takapään ympäri eikä toisinpäin, mutta sitten kun se sen tajusi alkoi homma sujua. Myffi tuppasi hieman kiirehtimään ja itseni piti olla todella tarkka siitä ettei Myffi pääse livistämään kävelemällä samalla eteenpäin, ja saatiin kyllä molemmat keskittyä siihen hommaan ihan täysillä. Hyviä käännöksiä sieltä tulikin kun kunnolla keskittyi, mutta sitten Myffillä meni hermo ja se alkoi kiemurtelemaan ja peruuttelemaan. En tiedä mikä sen aiheutti, ihan yksinkertainen turhautuminen vai kenties sateen jälkeen kimppuun iskevät kärpäset, mutta sain kyllä ihan kunnolla komentaa ponia kuulolle ennenkuin se alkoi taas keskittyä hommiin. Silloinkin se kävi vielä aika kuumana ja yritti livistää hommista ihan koko ajan, mutta rauhallisella ratsastuksella saatiin vielä niitä onnistumisiakin aikaan.
Tästä jakauduttiinkin kahteen päätyyn ratsastamaan salmiakkikuviolla, ja koska meitä oli kolme ja Myffi oli näyttänyt hieman ärsyyntymisen merkkejä, tehtiin niin että kaksi muuta ratsukkoa menivät toiseen päätyyn ja minä jäin sitten yksin toiseen. Tämä osoittautui todella hyväksi ratkaisuksi, sillä pariin otteeseen minun piti pysäyttää Myffi ihan kokonaan ennenkuin se alkoi kuuntelemaan apuja eikä touhottamaan omiaan ja ennakoimaan sen minkä ehti.
Tehtiin ensin tehtävää, jossa ratsastettiin salmiakkikuviota ravissa ja yritettiin tehdä käännökset mahdollisimman suoralla hevosella, johtavaa ohjaa ja ulkoapuja apuna käyttäen. Meillä oli puomit merkkaamassa meille oikeaa reittiä, ja puomien kohdalla piti aina tehdä pieni pidäte ja suoralla sivulla ratsastaa hieman reippaampaa ravia eteen. Meillä oli Myffin kanssa vaikeuksia suorana menemisessä, johtavan ohjan käytön muistamisessa, vauhdin lisäämisessä ja erityisesti harjoitusravissa istumisessa! Kaikki oli siis puhtaasti minun omia mokia, mutta kaikkeen oli oikeastaan järkevä selitys. Suorana meneminen oli hieman haasteellista, sillä Myffi viskoi päätään ihan koko ajan, jolloin itselläni pääsi aina huomaamatta ohjat hieman liian pitkiksi. Pää pilvissä poni ei myöskään kulkenut kovin suoraan, ja itse keskityin aina välillä ulkoapujen sijaan ohjien keräämiseen. Johtava ohjakin siinä aina vähän jäi kun jotenkin ei jalka ja käsi osanneet toimia yhdessä, ja jäinkin suorilla sivuilla aina hieman liikaa kädellä kiinni jolloin Myffi ei tietenkään lisännyt ravia minnekään. Pään viskominen myös teki ravista melkoisen paljon pomputtavampaa, ja lyhyisiin jalustimiin tottuneena nuo koulujalkkarit ei tuntuneet pysyvän jalassa millään, varsinkaan kun nyt en ole viikkoon satulalla ratsastanut! Hieman meni siis sähläämiseksi tuo ravityöskentely, mutta kyllä sieltä hyviäkin pätkiä tuli. Heti kun pään viskominen loppui alkoi elämä helpottua ;)
Laukkatehtävänä toimi isolla pääty-ympyrällä asettaminen ja suoralla hevosella ratsastaminen. Saatiin kehuja näteistä ja siisteistä laukannostoista, ja ihan voin itsekin rehellisesti sanoa että laukannostot on ne meidän vahvuus, ja laukka askellajina muutenkin. Laukassa Myffiä on helpoin työstää kun se itse tykkää mennä kovaa ja minulle laukassa istuminen on huomattavasti helpompaa, varsinkin tämän satulattoman kauden jälkeen. Myffi rikkoi pari kertaa raville ihan puhtaasta väsymyksestä, mutta nosti kuitenkin laukan uudelleen kun teki huolellisen noston. Myffi asettui tosi kivasti niin sisään kuin uloskin, mutta ulospäin asettaessa se meinasi aina lähteä toiseen päätyyn kavereiden luokse. Puhtaasti oma moka tämäkin, ulkoavut taisi jäädä sinne salmiakkikuviolle..
Myffi oli tunnin jälkeen ihan hikinen, ja pääsikin pesulle samalla kun mutusteli iltaruokiaan. Hankaumakaan ei auennut vaikka satula olikin selässä, mutta laitoin siihen silti putsaamisen jälkeen paksun kerroksen Helosania nopeuttamaan parantumista. Myffi sai kyllä paljon kehuja tunnin jälkeen, koska jaksoi väsymyksestä ja ratsastajan sähläämisestä huolimatta yrittää parhaansa koko tunnin ajan, pieniä hairahduksia lukuunottamatta. Tästä se meidän valmentautuminen toivottavasti lähtee, ja toivottavasti päästäisiin vielä tämän saman valmentajan oppiin!
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos kommenteista! :)