Puomeja ja pikkuhyppyjä

Tiistaina jatkettiin puomilinjalla, tällä kertaa varattiin sille enemmän aikaakin ja mentiin ihan kunnolla. Laitettiin toiselle pitkälle sivulle kaksi puomia, ja toiselle sivulle koottiin yksi puomipyramidi. Tulin alkuverryttelyjen jälkeen toisen sivun kaksi puomia pari kertaa ravissa kumpaankin suuntaan, mutta Myffi otti sen verran pomputtavat askeleet aina puomin ylittäessään ettei se oikein sujunut ekoilla kerroilla. Harjoitusta se vaatii, mutta meillä on aikaa treenata ;)

Ravipuomien ja välikäyntien jälkeen siirryin laukkaamaan, ja laukkasin ensin ihan sileällä uraa pitkin ja ympyröillä. Siitä sitten pikkuhiljaa siirryttiin puomeille, ja tultiin ensin niitä kahta mitä tultiin ravissakin. Mittasin välit arvioiden Myffille sopivaksi, ja reippaalla laukalla väli olikin ihan sopiva. Heti kun laukka hidastui alkoi kuitenkin tulla vähän ongelmia, mutta olipahan hyvä muistutus siitä että laukka kannattaa pitää reippaana ja aktiivisena, eikä päässyt kovin montaa kertaa vauhti hiljenemään.

Näiden puomien jälkeen siirryttiin puomipyramidille, jolle Myffi päätti ottaa pariin otteeseen ihan kunnon hypyt että varmasti pääsee yli. Tässä vaiheessa kentälle alkoi tulla hieman muitakin ratsukkoja ja tila oli vähän tiukassa, mutta kyllä me päästiin kumpaankin suuntaan aika useasti pyramidi ylittämään. Oikeaan kierrokseen meni paljon paremmin kuin vasempaan, sillä vasemmassa kierroksessa tultiin joka kerta tosi lähelle ja Myffi kolautti aina vahingossa kaviolla pyramidin matalaksi. Lopetettiin sitten ensimmäiseen vasempaan kierrokseen onnistuneeseen ylitykseen, ettei ongelma toistuisi ja lopuksi jäisi molemmille huono fiilis. Lähdettiin loppukäynneille maastoon, ja tulin kyllä suosiolla alas selästä kun viimeksi Myffi säikähti paria betonihökötystä ja lähti täyttä laukkaa tallille. Tippuminen oli jo silloin satula selässä lähellä, ja ilman satulaa en siellä olisi todellakaan pysynyt. Tällä kertaa Myffi meni kuitenkin ihan nätisti ohi niistä hurjista betonihökötyksistä, ja oli muutenkin huomattavasti rauhallisempi kuin aikaisemmalla kerralla. Tallissakin pidettiin Myffiä jo käytävällä - tosin se oli kiinni vain yhdeltä puolelta - eikä se kertaakaan osoittanut merkkiä hätääntymisestä, joten ehkä tästä pikku hiljaa päästään jo käytävällekin harjailemaan eikä tarvitse aina olla siellä pimeässä karsinassa. Vielä kun saataisiin tuon pienen vetopaniikin lisäksi kitkettyä pois se traileripelko niin alkaisi elämä helpottua kummasti!