Sunnuntai-illan istuntatreenit

Sunnuntaina menin illasta tallille, ja hiljalleen parantuvan hankauman takia jätin taas satulan talliin kuten joka kerta tällä viikolla. Hankauma on kuitenkin alkanut parantumaan ja siihen on muodostunut jo ohut ihokerros, mutta haluan parannella sen ihan rauhassa kokonaan ettei se hankaudu heti uudestaan auki ja pidennä tätä satulatonta aikaa entisestään. Hyppääminen ja maastoilu kun ei oikein ilman satulaa vielä onnistu, ja jos jossain vaiheessa pellot aukeavat ratsastuskäyttöön olisi kiva olla se satula selässä, vielä kun en kuitenkaan mitään jäätävän hyvää istuntaa ilman satulaa omista.

Perjantaina kävin aamusta tallilla ja Myffi liikkui tosi hyvin. Laukassa se ei touhotellut omiaan, vaan se kuunteli kaikkia apuja ja ötököistä huolimatta jaksoi keskittyä hommiin ihan täysillä. Sunnuntaina oli kuitenkin erilainen ääni kellossa, osaksi varmaan lauantain vapaapäivän takia. Lähes heti kentälle mentyämme juoksutuksessa ollut hevonen pääsi irti ja laukkasi suoraan Myffin luo, ja Myffi sitten hypähti sivuun sen verran isosti että minun piti roikkua kaulalla etten tippunut heti kättelyssä. Sen jälkeen Myffi oli hieman hermona, mutta rentoutui hieman muiden hevosten lähdettyä kentältä.

Aloitin ravailemalla ympyrällä, hakien rauhallista ja mahdollisimman helposti istuttavaa mutta silti aktiivista ravia ja hyvää muotoa. Myffi menikin aika nätisti alkujärkytyksestä toivuttuaan, mutta aina kun se alkoi käyttää takajalkojaan aktiivisemmin ravi muuttui sen verran etten itse enää osannut istua kunnolla ja aloin pomppimaan häiritsevästi, joka sitten vaikutti muihinkin apuihin sen verran että Myffi meni sekaisin ja nosti pään ylös eikä liikkunut kunnolla selkänsä läpi. Ajan myötä tämäkin kyllä helpottui, mutta vielä on aika pitkä matka siihen etten tuolla selässä pompi vaikka Myffi menisi kuinka hienoa ravia.

Kun Myffi oli suhteellisen rento ravissa, aloin ottamaan laukannostoja - ensin vain puolikkaalle ympyrälle, ja siitä sitten pikku hiljaa kokonaisia ympyröitä pari kerrallaan. Myffi rakastaa vauhtia, ja innostuikin taas nostelemaan täpinöissään vääriä laukkoja. Oikeitakin sieltä sitten tuli kun kunnolla ratsasti, mutta välillä ympyrän avoimilla puoliskoilla vauhtia tuli yllättäen pikkuisen lisää ja siinä oli kuskilla vähän pitelemistä kun poni kävi kierroksilla. Kyllä se siitä sitten rauhoittui kun vähän komenti, mutta aika usein se silti hieman kiihdytteli ja otti pieniä spurtteja oletettavasti siinä toivossa että pääsisi laukkaamaan kenttää ympäri, niin kun kuitenkin tehdään melkein joka kerta kun satula on selässä.

Ilman satulaa ratsastaessa olen huomattavasti tarkempi siirtymisten kanssa, ja nyt onkin ollut hyvä treenata niitä välittömiä siirtymisiä kun Myffi tuppaa aina välillä vähän touhottamaan omiaan laukkojen jälkeen. Ilman satulaa en todellakaan hyväksy yhtään raviaskelta välissä jos nostan laukat käynnistä, koska se heittää herkästi oman tasapainoni hevosen toiselle kyljelle jolloin tippuminen on lähellä. Ravista nostaessa taas noston on oltava välitön, sillä kiitoravi ei tule kysymykseenkään, varsinkaan jos ei ole satulaa alla! Myös laukasta raviin siirtyessä kiitoravit jätetään pois, koska kaikista pahin osuus tasapainon heittelemisen kannalta on ehdottomasti laukan jälkeen kun ponilla on vielä vauhti päällä..

Laukkojen jälkeen treenasin vielä sitä ravissa istumista, ja se meni heti hieman paremmin kun oli vähän itsekin rentoutunut siellä selässä. Myffi meni tosi kivassa muodossa pitkiäkin pätkiä, ja kaikki se ylimääräinen energiakin oli kadonnut laukkojen myötä.