Luukku 10 - Kuulumisia

Joulukalenteri on edennyt mainiosti, mutta kaikkien erikoisempien luukkujen keskellä normaalit kuulumispostaukset tuppaavat jäämään vähiin. Niinpä tässä puolivälin lähestyessä kerron teille pikaisesti minun ja Myffin kuulumisia, ja sitten päästään taas jatkamaan erikoisempien postausten kanssa!

(c) Iida
Marraskuun lopussa Iida kävi kuvailemassa meitä, ja ne ovatkin viimeisimmät kuvat mitä minulla on. Kentän pohja on vaihdellut mutaisesta jäiseen, eikä siellä täten pysty kunnolla ratsastamaan. Varsinkin useamman ratsukon ollessa kentällä yhtäaikaa, on hommassa vielä ripaus enemmän haastetta kun kukaan ei halua mennä siihen mutaiseen päätyyn ja kaikki neljä ratsukkoa yrittää sitten selvitä samassa päädyssä, tehden omia tehtäviään. Myffi ei siis ole päässyt liikkumaan kunnolla kuin ehkä kahdesti viikossa, ja muuten ratsastus on jäänyt lähes verryttelytasolle. Toivon että lumet tulee pian takaisin, sillä silloin kenttä voisi olla taas ratsastuskunnossa ja tilsakumeilla saataisiin tilsaongelmakin pois ja päästäisiin taas treenaamaan kunnolla!

Pellolla ratsastaminen ei tule Myffin kanssa kuuloonkaan, vaikka se saikin hokit alle eikä enää pitäisi ainakaan liukastella. Myffi on kuitenkin kerännyt itselleen niin paljon energiaa, ettei sen kanssa yksinkertaisesti uskalla lähteä pellolle leikkimään. Kävin tiistaiaamuna ennen kouluun menoa ratsastamassa, ja kentän ollessa kivikova päätin kokeilla pellolle menoa, M kun vaikutti melkoisen väsyneeltä. Kun päästiin meidän tavalliselle laukkasuoralle, M sai hepulin ja hyppelehti vähän joka suuntaan. Sain sen rauhoittumaan, ja mietin jo alas tulemista. Jostain syystä päätin kuitenkin jäädä selkään vaikka hevonen tuntui juuri siltä, että se voisi lähteä viemään hetkenä minä hyvänsä. Niinhän siinä sitten kävi että M sai toisen sätkykohtauksen ja hyppäsi pystyyn ihan kunnolla. Tämän jälkeen se vetäisi vuorostaan peräpään ylös, ja itse tietenkin lensin peltoon. M veti itsekin nurin lähtiessään pakoon, ja se juoksikin täyttä laukkaa tarhojen väliin josta se sitten saatiin ruokakipon kanssa kiinni. En muista putoamistilanteesta muuta kuin sen että ensin M seisoi kahdella jalalla, ja seuraava muistikuva onkin kun makaan maassa ja näen hevosen juoksevan karkuun minkä jaloistaan pääsi. Onneksi ohjat pysyivät kaulalla, sillä jos ne olisivat sotkeutuneet Myffin jalkoihin siinä vauhdissa, olisi jälki voinut olla melkoisen rumaa. Tulipa nyt sitten testattua tuo uusi turvaliivikin jonka maanantaina hain postista, ei ole kyllä turha kapine!

(c) Iida
Tuota peltokohtausta lukuunottamatta meillä on mennyt kyllä ihan hyvin näin olosuhteiden rajoissa. M on alkanut itse hakeutua matalampaan muotoon, joka on huima edistys nyt kun en ole piuhoja pitkään aikaan käyttänyt! Se on ollut todella kiva ratsastaa, mutta asetuksien kanssa on nyt vapaista ja heikosta liikutuksesta kertyneen energian takia hieman ongelmia ja aionkin ostaa kannukset jotta saan pohkeet kunnolla läpi ja hevosen hieman terävämmäksi. Uusi raippakin alkaa olla tarpeen, sillä nuo mun nykyiset on monta vuotta vanhoja, ihan kulahtaneita ja kissan repimiä. Lauantain blogiexpon kojut tulee siis varmasti hyödynnettyä!

Olen nyt ihan vakavissani alkanut miettiä ammattikouluttajan hankkimista, jotta saataisiin M kunnioittamaan ihmistä hieman enemmän ja jotenkin taottua sille hieman järkeä päähän. Jos tiedätte ketään hyvää ammattilaista joka voisi tulla kotitallille hevosta katsomaan, vinkatkaa kommenteissa! Hakusessa on joku mahdollisimman hyvä joka osaisi antaa neuvoja niin minulle kuin hevosellekin, ja joka voisi opettaa meitä kumpaakin toimimaan näissä ongelmatilanteissa. En nimittäin halua lentää pellolle enää kertaakaan tuollaisen säpäkkyyden takia, ja lastaamisen sujuminenkin helpottaisi meidän ongelmia aika lailla. Pitänee muuten tässä joku päivä ottaa teille kuva tallin lattiasta, sillä nyt hokit jalassa M on onnistunut kuopimaan betonilattiaan ihanat vauhtiviivat.. Tämänkin ongelman suhteen apu olisi tervetullutta!

(c) Iida

Millaisessa kunnossa teidän kentät on? Onko teillä kenties samanlaisia ongelmia kuin meillä, vai ollaanko me ihan yksin?

Kommentit

  1. En tiedä onko tämä nyt ihan ammattikouluttaja mutta tiedät varmaan haukkamäen hevostilan ? Sen omistaja Tarja on osaava ja käynyt vissiin kouluttamassa ongelma hevosia. Sillähän löytyy omasta takaa ongelma hevonen jota se kouluttaa ja olen itsekkin pääsyt sen hevosen kanssa työskentelmään. Tarja ainakin tietää mitä tekee ja olisi varmasti hyvä kouluttaja. Siltä löytyy tietoa sekä taitoa.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)