Luukku 13 - 3 ikimuistoista ratsastuskertaa

Näin hevosihmisenä harvemmin kieltäydyn mahdollisuudesta päästä ratsastamaan. Niinpä aina silloin tällöin tulee ratsastettua mitä ihmeellisemmillä hevosilla mitä kummallisimmissa paikoissa. Joskus myös sattuu ja tapahtuu vaikka mitä, ja päätinkin koota listan kolmesta ikimuistoisimmasta ratsastuskerrastani! Toki Myffin koeratsastus on mieleenpainunut kerta myös, mutta tähän hain hieman erilaisia kertoja :)

Ihan ykkösenä, kaikista mieleenpainuneimpana (onko tuo sana?) ratsastuksena on noin vuoden takainen maastoreissu Thaimaassa. Kirjoitin kyseisestä reissusta alkuvuodesta silloiseen blogiini pitkän postauksen joka kiinnosti aika monia. Oltiin perheen kanssa kahden viikon lomalla Thaimaassa, Krabilla viettämässä joulua, ja nähtiin läheisessä kahvilassa esite ratsastusretkistä. Niinhän siinä sitten kävi, että seuraavana aamuna herättiin seitsemältä ja lähdettiin seikkailemaan hevosten selässä pitkin Thaimaan epämääräisiä pusikoita. Mukaan lähti minun lisäkseni äitini, joka pelkää hevosia eikä ole koskaan ratsastanut, sekä siskopuoleni joka on harrastanut ratsastusta muutaman vuoden joskus kymmenen vuotta sitten. Reissu oli ihan mahtava, vaikka jalustin hiersikin minulta nilkan ihon ikävästi auki. Ratsasteltiin valtatien reunaa pitkin, kiivettiin palmujen täyttämää metsäpolkua ja väisteltiin jumalattoman kokoisia hämähäkkejä, laukattiin täysillä mäki ylös kuvassa näkyvälle näköalapaikalle, kahlattiin vedessä ja laukattiin täyttä laukkaa rantaviivaa pitkin. Äitini ei tietenkään mennyt kuin käyntiä ja hidasta ravia, mutta aina minun ja siskoni laukkaillessa hän odotteli ohjaajan kanssa tai tuli hitaammin perässä. Tuo rannalla laukkaaminen on aina yhtä hauskaa, olen päässyt sitä kokeilemaan jo kolme neljä kertaa ja se on kyllä ihan parasta. Hevoset olivat todella kuuliaisia ja kilttejä, vaikkei mun heppa aina oikein viitsinyt välittää pidätteistä. Hengissä selvittiin ja menisin kyllä uudestaan ihan milloin tahansa!

Vilma 13v...

Toinen ikimuistoinen ratsastusreissu sijoittuu myös ulkomaille. Kolmisen vuotta sitten vietettiin joulua Egyptissä, ja hotellillamme oli talli (josta respan työntekijät ei tienneet vaikka talli oli sisääntuloaulan vieressä :D). Tottakai hyödynsin tilaisuuden yhteensä kolme kertaa, ja pääsin ratsastamaan parilla arabialaisella sekä omistajansa mukaan "kaupungin parhaalla hevosella" (kuvassa). Ensimmäinen reissu tehtiin ihan rauhassa, sillä isäni oli mukana eikä hänkään ole paljoa ratsastanut. Ratsasteltiin huoletta naapurihotellin rannalle, ja palattiin rantaviivaa pitkin takaisin omalle hotellille. Myöhemmillä kerroilla lähdin kuitenkin matkaan yksin tai jonkun muun turistin kanssa, ja päästiin laukkailemaan rannoilla ja aavikoilla ihan mielin määrin. Kuvan hevonen oli todella innokas, ja siltä löytyi tasan kaksi askellajia - hidas, jännittynyt, aikapommimainen ravi ja reipas laukka. Niinpä se reissu meni pitkälti hevosta pidätellessä ja täysiä laukkaillessa, mutta mikäs siinä kun kerran ohjaajalta saa luvan. Kolmannellakin kerralla sain laukata ihan reippaasti, ja se olikin huomattavasti mukavampaa sillä ratsuna oli tuolloin ihana, kimo arabiruuna joka totteli kuin unelma. Tuonnekin lähtisin mieluusti uudelleen.

Kolmas ja viimeinen, harvinaisen ikimuistoinen ratsastuskerta liittyy Akuun, entiseen vuokrahevoseeni jonka esittelin jossain aiemmassa luukussa. Kun vuokrasin Akua vuonna 2013, oli sillä tapana viskoa ratsastajia alas oikein urakalla. Tipahdinin Akulta kahdesti, ensimmäisellä kerralla järkyttävän kokoisista pukeista pellolle (kuva), ja toisella kerralla kentälle jääden sen jalkoihin. Nämä molemmat kerrat ovat jääneet mieleen osaksi siksi, etten koskaan ole tippunut noin isoista pukeista, saatika sitten noin pahasti. Kentälle putoaminen ja jalkoihin jääminen on tähänastisista tippumisistani pahin, ja siitä on vieläkin muistona oikeassa olkavarressa selvästi erottuva kohouma, joka tuskin koskaan tulee tasoittumaan kun se on siinä mukana kulkenut jo monta vuotta. Nyttemmin Aku on onneksi päässyt eroon tuosta vaiheesta, ikä taisi tuoda sille melko paljon viisautta. Myffi on nyt saman ikäinen mitä Aku oli tuon pukitteluvaiheen aikaan, ja toivon hartaasti ettei Myffi aloita samanlaista possuilua!

Mitkä ovat teidän ikimuistoisimpia ratsastuksianne?

|| EHDOTUKSIA TOIVEKUVAPOSTAUKSEEN OTETAAN YHÄ VASTAAN :)