Luukku 22 - Enhän mä olekaan niin huono

Selasin läpi vanhoja postauksiani, ja pysähdyin katselemaan muutamaa kuvaa kesäkuulta hieman tarkemmin. Löysin vastauksen kysymykseen jota olin pohtinut jo kauan, eikä se loppujen lopuksi löytynyt edes kovin kaukaa. Jalkojen alta oikeastaan.

Nämä kolme kuvaa on otettu kesäkuun lopussa. Myffi kulkee nätisti pää reilusti alempana kuin nykyään, vaikkei silti tietenkään ihan niin ihanteellisessa muodossa kuin voisi, paremmassa kuitenkin. Niska on aika ajoin se korkein kohta, joka on hyvä koska silloin ollaan jo menossa oikeaan suuntaan sen pään paikan kanssa. En tietenkään voi muistaa, mutta rohkenen väittää että M liikkui tuolloin paremmin selkänsä läpi ja astui paremmin alle, mutta sitä on vaikea lähteä todistelemaan kun kuvat eivät sitä selvästi kerro eikä videomateriaalia tuolta ajalta ole ollenkaan. Hämärä muistikuva mulla kuitenkin on, sillä useaan otteeseen olin ihan hämmästynyt neidin liikkeistä ja monet ulkopuolisetkin tulivat niitä kehumaan.

Viikon takainen valmennus aloitettiin tässä meille tutussa kirahvimuulimuodossa, mutta se päätettiin kuitenkin ihanan rennolla hevosella joka venytti kaulaa hyvin alas ja kantoi sen sopivalla korkeudella. Niska alkoi pyöristyä ja liikkeet muuttuivat rennommiksi ja selvästi paremmiksi, ja M oli muutenkin todella mukava työstää. Tuollaista fiilistä mulla ei ole ollut ratsastuksen suhteen pitkään aikaan, mutta laitoin sen aina valmennuksen piikkiin. Ajattelin etten voi tuollaista tilannetta saavuttaakaan ilman valmentajaa ja jatkuvaa neuvomista, mutta nyt havahduin siihen että kylläpäs muuten voin. Miten? No hyvällä pohjalla tietenkin.

kesken syyssateiden kenttä oli eräänä päivänä mainiossa kunnossa, ja heti alkoi pää laskeutua alemmas

Tiedän hyvän pohjan olevan kaiken a ja o, mutta silti koin tämän asian suhteen pienen valaistumisen. En uskonut ratkaisun löytyvän niin läheltä kuin kentän kunnosta, sillä oikeasti ajattelin oman ratsastustyylini olevan se avainasia tässä tilanteessa. Nyt asiaa pohdittuani tämä on kuitenkin ihan loogista ja käy järkeen. Kun kentät alkoivat alkusyksystä sateiden takia muuttua vetisiksi ja liukkaiksi, piti ratsastussuunnitelmia muuttaa sääolosuhteiden mukaan. Esteet jäi vähemmälle, samoin reipas laukkatyöskentely, sillä liukkaalla kentällä ei viitsi turhia riskejä ottaa. Huonon pohjan takia M alkoi itsekin varoa liikkeitään, ja täten jäpittää niskaansa. Niska jumiutui, ja se näkyi ontumisena. Ontumisesta seurasi viikon loma, ja sen jälkeen takaisin treeniin palatessa kentät olivat vielä yhtä huonossa (ellei jopa huonommassa) kunnossa eikä kunnon ratsastus onnistunut vieläkään. Välillä pohjat olivat ratsastuskunnossa muutaman päivän sateettoman jakson tai lumien tulon ansioista, jolloin hyödynsin tilanteen ratsastamalla puomeja, ottamalla hyppyjä tai työstämällä laukkaa oikein kunnolla, tai sitten vaihtoehtoisesti päästämällä Myffin irti purkamaan energiaa omalla tyylillään. Jälkeenpäin ajateltunakin tämä tuntuu oikein mainiolta ratkaisulta, sillä turhaan olisin käyttänyt tuollaiset päivät ja hyvät pohjat samanlaiseen näpertämiseen mitä huonojen pohjien aikaan tulee tehtyä.

Noilla huonoilla pohjilla on jatkettu tänne asti, ja todennäköisesti jatketaan vielä pitkään kun meiltä suli viimeisetkin lumet ja vettä tulee taivaan täydeltä lämpöasteiden noustessa uhkaavasti yhä lähemmäs kymmentä. Olisi ihan mahtavaa jos kenttää huollettaisiin päivittäin, uutta hiekkaa lisättäisiin ja sitä lanattaisiin aktiivisesti. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ja tiedostan sen oikein hyvin, mutta se ratkaisisi kaikkien pohjien kanssa tuskailevien ratsastajien ongelmat, myös meidän.

pienet lätäköt ei menoa haittaa, kunhan suurin osa kentästä olisi ratsastuskunnossa!

 Muiden blogeja lukiessa tuntuu että olen ainoa joka näiden pohjaongelmien kanssa painii. Minua ärsyttää ihan suunnattomasti kun en pääse itse kunnolla ratsastamaan ja kokeilemaan itse niitä valmennuksessa opittuja juttuja, sillä valmennuksen jälkeen tuli pakkaset ja kenttä jäätyi kivikovaksi ja nyt se on veden vallassa, mutainen ja liukas. Kova hinku on jo hyppäämäänkin, ja tiedän että Myffikin ilahtuisi siitä suuresti. Ollaan kyllä joskus mahdollisuuksien mukaan kyhätty pari kavalettia tai laitettu puomeja, mutta ei ne ole sama asia kuin kunnon esteet.

Pahinta tässä asiassa on tietämättömyys. En voi tietää milloin pohja on seuraavan kerran hyvä. Onko se hyvä huomenna, viikon päästä vai pitääkö kunnon pohjaa odotella kuukausi? Jos tämän saisi tietää voisi treenejä aikataulutella siten, että hyvän pohjan tullessa sen voisi hyödyntää parhaalla mahdollisella tavalla. Ei kuitenkaan taida olla mitään keinoa ennustaa kentän kuntoa viikkoa aikaisemmin, sillä sääennusteet ei taida pitää tällähetkellä paikkaansa ollenkaan eikä ne muutenkaan ole suoraan verrattavissa kentän kuntoon. Voi kun vaan pääsisi sinne maneesille, tai saataisiin kunnon kerros pakkaslunta tuohon kentän pintaan tekemään siitä ratsastuskelpoisen. Jos lunta ei kuitenkaan kuulu, voisi minun puolestani sää alkaa lämmetä sitten nyt ihan kunnolla siten, että saataisiin mahdollisimman pian kuivempi ja parempi pohja. Periaatteessa siis paukkupakkaset tai todella aikainen kesä olisi enemmän kuin tervetulleita, välimuotoja en enää hyväksy ellei joku kyhää meille maneesia tuohon viereiselle pellolle jotta säätilat ei sitten pääse enää määrittelemään meidän treenejä ja kunnon treenaus ei vaadi kopilla matkustamista.