Luukku 5 - Lukio + oma hevonen

Vuosi sitten olin täysin erilaisessa elämäntilanteessa kuin nyt. Minulla oli vuokraponi jolla kävin ratsastamassa kahdesti viikossa, kävin peruskoulua viimeistä vuotta enkä panikoinut koulusta, sillä tiesin pärjääväni. Aikaa jäi kaupungilla käymiselle, kavereiden kanssa olemiselle ja muulle tekemiselle. Blogiakin pidin tuolloin, mutta vaikka aikaa oli tuplaten nykytilanteeseen verrattuna, motivaatiota oli puolet vähemmän kuin nyt.

Tällä hetkellä tilanne on erilainen. Aloitin syksyllä lukio-opinnot, ja luonnollisesti lukiossa opiskelemiseen täytyy paneutua täysillä. Vuokrahevosista ei ole enää tietoakaan, sillä nyt tallissa on oma hevonen. Kaupungilla en käy kuin korkeintaan koulun hyppytunneilla, ja olen syksyn mittaan vieraillut Agrimarketissa useammin kuin yhdessäkään vaatekaupassa. Kavereita näen koulussa, ja siihen se melkein jääkin, ellei joku lähde seuraksi tallille ja kuvaamaan ratsastusta blogia varten. Inspiraatio blogia kohtaan on huipussaan, ja minulla on usein monia postauksia valmiina luonnoksissa odottamassa julkaisua.

Monet hevosihmiset murehtivat riittääkö heillä aikaa hevoselle lukio-opintojen aikana. Monet antavat hevosiaan ylläpitoon muualle voidakseen keskittyä vain ja ainoastaan opintoihin, tai ainakin hankkivat hevoselleen vuokraajan jolle saa ujutettua muutaman liikutusvuoron viikossa. Itse en pidä kummastakaan vaihtoehdosta, sillä olen todella omistushaluinen omasta hevosestani. Ehkä hieman liiankin, myönnetään, mutta hei, se on mun hevonen. Varsinkin kun se on mun ensimmäinen oma hevonen, eikä se ole ollut mulla vuottakaan. En halua Myffille vuokraajaa, en edes hoitajaa, vaan haluan tehdä kaiken alusta loppuun itse. Haluan olla tietoinen kaikesta mitä hevoseni kanssa puuhataan, ja jos joku muu sillä joskus ratsastaa haluan olla itse paikalla katsomassa. Hullua? Ei minusta. Vihaan epätietoisuutta, ja oman hevosen saaminen oli mulle niin iso juttu etten halua siitä luopua. Koskaan. Vaikka olisihan Myffi tietenkin yhä minun vaikka sillä joku muu viikoittain ratsastaisikin, mutta pelkkä ajatus siitä että joku muu puuhailisi sen kanssa samalla tavalla kuin itse nyt joka päivä puolen vuoden ajan olen tehnyt on suoraan sanottuna ihan kauhea. En toki ajatellutkaan että silloin kun itse vuokrasin muiden hevosia he saattaisivat ajatella näin, mutta nyt hevosenomistajana ajattelen toisin.

Myffi on nuori. Se on vielä oppimisvaiheessa, ja haluan opettaa sille itse kaikki uudet asiat, valmentajien opastuksella tietenkin. En halua toista ratsastajaa sotkemaan meidän menoa, opettamaan asioita eri tavalla ja sekoittamaan Myffiä. Niinpä olen valmis tekemään pitkiä päiviä ensin koulussa ja sen jälkeen tallilla, kaatumaan illalla sänkyyn puolikuolleena kaiken opiskelun, ratsastuksen ja läksyjen teon jälkeen, silläkin uhalla että lähden aamulla puolikuolleena liikkeelle. Onneksi olen oppinut juomaan kahvia, tosin vain niitä kaupan maitopohjaisia kahvijuomia mutta jotain sentään! Se helpottaa ja auttaa jaksamaan pitkän päivän loppuun saakka, vaikken kyllä kahvia jaksakaan ostaa kuin niinä pisimpinä ja epätoivoisimpina päivinä.

Millainen mun perus päivä sitten on? Yleensä lähden kotoa viimeistään yhdeksältä, joskus hieman myöhemmin, riippuu ihan lukujärjestyksestä. Koulusta pääsen aikaisintaan yhdeltä, viimeistään neljältä. Siitä koukkaan nopeasti kotiin vaihtamaan vaatteet ja syömään jotain ihan nopeasti, ja lähden yleensä aika lailla heti tallille. Tallilla olen neljän tai viiden aikoihin, riippuu monelta pääsen koulusta. Jos pääsen yhdeltä tai kahdelta, teen yleensä läksyt ennen tallille menoa, neljältä päästessä taas jätän läksyt suosiolla iltaan. Kotiudun tallilta kuuden ja kahdeksan välillä, riippuu ihan siitä mitä siellä teen. Sitten alankin heti tekemään läksyjä, jonka jälkeen menen suihkuun, katson hetken Netflixiä ja menen nukkumaan yhdentoista aikoihin. Voi kuulostaa myöhältä, mutta ennen nukkumaanmeno venyi helposti jopa yhteen. Siinä mielessä olen siis saanut aikaistettua sitä aika hyvin, ja saan lähes joka yö nukuttua hieman vajaat seitsemän tuntia. En väitä olevani pirteä seuraavana aamuna, mutta olen kuitenkin saanut nukuttua sen verran että jaksan kammeta itseni ylös sängystä ja aloittaa uuden päivän, vaikka se onkin äärimmäisen vaikeaa varsinkin maanantaisin. Koko rumba lähtee seuraavana päivänä alusta, ja näin se kiertää aina maanantaista perjantaihin. Viikonloppuisin on sitten tietysti helpompaa, kun on enemmän aikaa puuhastella tallilla ja ehtii tehdä jotain muutakin eikä kaikki aika mene kouluhommissa.

Koeviikot onkin sitten asia erikseen. Itselläni on niitä takana kaksi, toinen loppui juuri viime tiistaina. Ensimmäisen koeviikon aikana hermoilin hieman näistä mun aikatauluista, sillä opiskella pitäisi paljon enemmän kuin normiviikoilla ja hevonenkin vaatii muutaman tunnin päivästä. Mutta sen viikon jälkeen opin yhden asian. Koeviikoista ja hevosen vaikutuksesta opiskeluun koeviikkojen aikana hermoillaan ihan liikaa - ja ihan turhaan. Mulla oli molemmilla koeviikoilla viisi koetta, ja selvisin molemmista viikoista omasta mielestäni ihan hyvin! Ensimmäisellä kerralla oli tottakai pahempi kun ei tiennyt yhtään mitä odottaa, millaisia kokeita sieltä tulee ja miten koetilanteet toimii. Onko työrauha? Ehdinkö tehdä kokeen ajoissa? Entä jos unohdan jotain keskeistä ja tärkeää? Entä jos en osaa vastata johonkin kysymykseen josta saa paljon pisteitä? Mutta ihan turhaan. Sain jokaisessa kokeessa vastattua jokaiseen kysymykseen. Kokeissa oli myös vaihtoehtoisia tehtäviä. Yhdessä kokeessa saatiin kolme esseen aihetta joista saatiin sitten valita itse kaksi jotka kirjoitettiin, fysiikan kokeessa taas saatiin jättää yksi tehtävä kokonaan tekemättä.  Kokeet eivät siis ole sinällään niin pahoja kuin yläkoulun opotunneilla annetaan ymmärtää, ainakaan vielä.

Ratsastuksen kannalta koeviikot ovat mainioita. Joskus koulussa on päivä jolloin teen aamulla kokeen, iltapäivällä meillä on kertaustunti seuraavaa koetta varten ja pois pääsee viimeistään kahdelta. Joskus taas meillä ei ole koetta, sillä jos ei ole seitsemää koetta viikossa muutamana päivänä ei tarvitse tehdä muuta kuin ilmestyä kertaustunnille, jos sellainen siis on. Niinpä koulussa tarvitsee olla vain puoli yhdestä kahteen, ja siinähän aikaisin heräävät ehtivät käydä tallilla jo ennen kertaustuntia! Valitettavasti minä en ole tällainen ihminen näin kylmän ja pimeän talven vallitessa, vaan käytän tällaiset päivät myöhään nukkumiseen. Joskus taas koululle täytyy mennä vain tekemään koe, jolloin sieltä pääsee pois jo ennen yhtätoista. Siinä on koko päivä aikaa käydä tallilla ja lukea seuraavaan kokeeseen, joten aikaa riittää kyllä kun sen aikatauluttaa hyvin!

Vaikka olin itsekin hieman huolissani koulumenestyksestäni lukiota aloittaessani, olen ollut tyytyväinen numeroihin lähes jokaisessa aineessa. Toisen koeviikon kokeita ei olla vielä saatu takaisin, mutta pääasiassa tuntui siltä että aineet joissa odotin pärjääväni menivät ihan odotusten mukaisesti. Kuten myös sitten ne aineet jotka ei kuuluneet suosikkeihin meni ihan okei, ainoa mitä nyt jännitän on se, pääsenkö ollenkaan läpi fysiikasta. Erinäisten sattumien vuoksi koeviikkoon panostaminen jäi tällä kertaa hieman vähemmälle, kun mielessä pyöri melko isojakin juttuja.

tää ois melko varmasti mun ja Myffin keskustelu :D

En kuitenkaan välttämättä kehota teitä omasta hevosesta haaveilevia kiiruhtamaan vanhempienne luokse koneen kanssa ja käyttämään tätä postausta mahdollisena perusteena sille, että tekin saisitte tasapainotettua oman hevosen ja koulunkäynnin ihan hyvin. En tietenkään sano ettettekö voisi, mutta tilanne jota teille kuvailin muuttuu todella herkästi, eikä tämä missään nimessä ole helppoa. Opiskelu jää vähemmälle kuin olisi suotavaa, mutta onnekseni pärjään tällä määrällä enkä ole pakkomielteinen opiskelun ja hyvien numeroiden suhteen. Tiedän haluavani aikuisena hevosalalle, joten uskallan jo nyt nostaa hevosen koulunkäynnin rinnalle pelkäämättä sen vaikutusta tulevaisuuteeni. Olen myös saanut kuulla koulun suunnaltakin, ettei minun todellakaan tarvitse edes yrittää vetää kymppejä joka aineesta, vaan sen sijaan panostaa niihin joita tulevaisuudessa hevosalalla tulen tarvitsemaan. Niinpä siltäkään suunnalta ei ole tulossa kauheaa painostusta, joten turhaan siitä itsekään stressaa!