Luukku 14 - Ylpeä hevosenomistaja

Olen todella iloinen, että pystyn kirjoittamaan tällaisen postauksen ennen vuodenvaihdetta. Jossain aikaisemmassa luukussa mainitsin, että toivon pääseväni valmennukseen vielä tämän vuoden puolella, ja niinhän siinä sitten onneksi kävi että saatiin sovittua valmennus sunnuntai-aamuksi! Vaikka sängystä nouseminen olikin todella vaikeaa edellispäivän reissaamisesta johtuvan väsymyksen takia, sain kammettua itseni ylös ja Iidakin jaksoi nousta meidän valmennusta kuvaamaan. Oltiin lauantaina Iidan kanssa Tampereella blogiexpossa ja päästiin kotiutumaan vasta kymmenen jälkeen lauantai-iltana, joten molempia väsytti ihan vietävästi. Mutta mitäpä sitä ei hevosten eteen tekisi..

Yksi hienoimmista jutuista koko blogiexporeissussa - ennakkopassi, johon on painettu blogin nimi! Tää antoi jotenkin tärkeän olon ja antoi itsessään uutta intoa bloggaamiseen! Elämän pieniä iloja..

Reissun takia M oli saanut lauantain vapaaksi, ja koska valkku oli jo kymmeneltä ei sitä oltu viety ulos. Sillä riitti siis virtaa ennen valmennusta touhuta sitä sun tätä enemmän ja vähemmän tärkeää ja hoitamista häiritsevää, mutta saatiin se kuitenkin hyvissä ajoin varustettua ja päästiin kentälle kävelemään. M oli kivan virkeän oloinen, muttei silti liian energinen. 

Ehdin kävellä hyvät alkukäynnit ennen valmentajan saapumista, ja päästiinkin heti töihin. Aluksi valmentaja pyysi näyttämään miten yleensä verryttelen, ja ravailin molempiin suuntiin asetellen ympyröillä ja nostaen parit laukat, ihan niinkuin itsekseen rastastaessakin. Sain muutamia hyviä vinkkejä jo tässä vaiheessa jatkoa ajatellen, muunmuassa katseesta huomautettiin pariin otteeseen ja samoin maiskutuksen määrästä (ilmeisesti maiskutan liikaa ja ihan huomaamatta :D tiesin sen kyllä itsekin), ja niihin aionkin kiinnittää enemmän huomiota jatkossa. Valmentaja myös sanoi joustochambonin käytön olevan ihan hyvä juttu, sillä M tosiaan jäpittää tuota päätään vieläkin melko paljon. Käytetään sitä nyt sitten satunnaisesti kun siltä tuntuu, ja muuten mennään ilman ja koitetaan saada sitä samaa tuntumaa ilman ylimääräisiä remmejä. Tämä päivä nimittäin todisti että M kyllä osaa laskea sen päänsä liikkeessäkin jos se vaan haluaa!

Lumisade alkoi juuri valmennuksen alkaessa, ja alkutunnin kuvat ovatkin aika pitkälti tämän näköisiä.. :D Saatiinpa sentään lunta!

Verryttelyn jälkeen siirryttiin ympyrälle hiomaan asetuksia. Kerroin alkutunnista valmentajalle hieman meidän taustoja, ja mainitsin syksyisestä ontumaepisodista joka tosiaan johtui niskajumeista. Niinpä käytiin ihan kunnolla läpi helppoja kikkoja asettamisen suhteen, ja paneuduttiin kunnolla tähän uuteen ongelmaankin, pohjetta vasten kaatumiseen. Ratsastin ilman jalustimia jotta sain pohkeet kunnolla läpi ilman että jalustin putoaa jalasta, ja pikkuhiljaa M alkoikin pehmetä ja asettua oikein nätisti. Kokeiltiin myös miten hyvin M reagoi istuntaan, ja otettiin muutamia pysähdyksiä pelkän istunnan avulla. Nämä onnistuivat oikein mainiosti, ja M oli todella mukavan oloinen.

Työskenneltiin koko tunti pääasiassa ympyrällä, eri tehtäviä tehden. M alkoi tuntua loppua kohden todella kivalta, ja sitä oli hetki hetkeltä kivempi työstää. Tehtiin ravi-laukka siirtymisiä, jotka meni tosi kivasti muutamaa huolimatonta nostoa lukuunottamatta. Lopputunnista testattiin miten hyvin M on tunnin aikana tullut avuille, ja väistätettiin ympyrää pienentäen ja suurentaen. Oikeaa puolta se selvästi jäpitti enemmän eikä myödännyt sille niin hyvin kuin vasemmalle, mutta tehtävän edetessä se alkoi hiffaamaan mitä siltä oikein vaadittiin. Sain kyllä koko valmennuksen ajan tehdä töitä ihan kunnolla, ja oli Myffikin kyllä ihan hikinen kun lopeteltiin!

Istun itse turhan takana, mutta kattokaapa mitä ravia! Tätä lisää, kiitos!

Lopputunnista päästiin jo selkeästi matalampaan muotoon - ihanaa huomata edistystä!

Valmennuksesta jäi tosi hyvä fiilis, ja sovittiinkin että ruetaan nyt käymään säännöllisemmin tämän saman valmentajan opissa ja hän kehittelee meille valmennussuunnitelman. Mainitsi jopa että maaliskuussa järjestetään ensimmäiset seuraestekisat, jonne voitaisiin kuulemma osallistua jos saataisiin M opetettua koppiin ja päästäisiin maneesille treenaamaan hyppyjäkin! Myffikin sai tosi paljon kehuja järkevyydestään ja kiltteydestään, ikään ja ratsutustaustaan nähden. Potentiaaliakin kuulemma löytyy, joka on tietysti hyvä juttu! Nyt treenaillaan itsekseen näitä samoja juttuja mitä valkussakin, ja saa nähdä kuinka nopeasti saadaan sovittua seuraava kerta!