Luukku 20 - Asiaa maastoilusta ja muista treenimuodoista

syksyllä pellolla laukkaamisen kanssa ei ollut mitään ongelmaa, mutta nyt se hieman arveluttaa
En ole maastoillut Myffillä tämän puolen vuoden aikana "kunnolla" kertaakaan. Joitain teistä se saattaa järkyttää, mutta mulla on tähän syyni. Myffi ei todellakaan ole sellainen luotettava ratsu, jonka kanssa uskaltaa lähteä maastoreissuille ilman satulaa tai laukkailla pitkin peltoja niin kovaa kuin hevosesta lähtee. En itsekään ole sellainen ihminen, joka nauttii täysillä laukkaamisesta seurauksia miettimättä, sillä mielessäni pyörii jatkuvasti se kuuluisa "mitä jos" -ajatus. Vaikka entisen vuokraponini aikaan käytiinkin opettajan johdolla melko vauhdikkaillakin maastoreissuilla, en voisi kuvitellakaan maastoilevani samallalailla Myffin kanssa. Eikka oli niin varma, ettei se oikeasti ollut moksiskaan täysillä kaahottelemisesta pimeässä metsässä vain otsalamppujen valaistessa tietä, mutta Myffi sen sijaan on sellainen nyhverö että se säikähtää kentän ja tallin välisessä tarhassa olevaa shetlanninponia jos on yhtään hämärää. Se lamaantuu täysin ollessaan kentällä ja nähdessään kaverin laukkaamassa pellolla, ja oikein herkkinä päivinä se ei uskalla mennä kaatuneen estetolpan ohitse. Ymmärrätte siis varmaan miksen Myffillä kauheasti ole maastoillut.

Pudotessani pellolle pari viikkoa sitten en liiemmin säikähtänyt putoamista, mutta suunnitellut maastoreissut siirtyivät kyllä meidän suunnitelmissa reippaasti kauemmas tulevaisuuteen. Kaverin kanssa M voisi toki olla jopa käsissäpysyvä maastoillessakin, mutta siitä ei voi mennä takuuseen enkä halua roikkua pillastuneen hevosen kaulalla sen juostessa paniikissa takaisin kotiin säikähdettyään tiellä olevaa jänistä tai naapurin postilaatikkoa. Tuollaiset tapaukset jäävät mieleeni pysyvämmin kuin putoamiset, ja usein tällaisten sattumusten jälkeen olen arempi nousemaan takaisin satulaan kuin putoamisen jälkeen. Pellolla ollessani tiesin Myffillä olevan älyttömästi virtaa, ja sen purkamiseen auttaisi vain täysillä laukkaaminen tai sen irti päästäminen. Ajattelin kuitenkin voivani verrytellä sen siten ettei se välttämättä lähtisi viemään minua heti laukan nostettuani, mutta selvästi olin väärässä. Opinpahan sen verran, ettei Myffillä todellakaan kannata ratsastaa ennenkuin se on saanut olla pari tuntia tarhassa purkamassa energiaa ja rauhoittumassa, ja myös sen ettei turvaliivi oikeasti ole turha kapine. Kiitän onneani että se tuli edeltävänä päivänä postissa ja päätin sitä juuri tuona aamuna kokeilla, sillä ilman turvaliiviä olisi voinut tulla huomattavasti pahempaa jälkeä. Ennen olen vastustanut turvaliivejä viimeiseena asti niiden jäykkyyden ja ahdistavuuden takia, mutta onneksi tuo uusi on mukavan joustava eikä tunnu niin jäykältä päällä.



Videolta huomaa, miten lyhyellä pidin ohjia jo lokakuussa pellolla ratsastaessani. En sitä tietenkään tuolloin tajunnut, mutta nyt jälkeenpäin videota katsellessa se oikein pistää silmään. M on todella menohaluinen kaveri, ja se varmasti rakastaisi täysillä päästelemistä aina silloin tällöin. Voisin toki sen kanssa baanailla, jos voisin olla varma siitä ettei se yhtäkkiä säikähdä, hyppää sivuun tai lähde ryöstämään jolloin jäisin itse täysin pillastuneen hevosen armoille. Maastoilu on kuitenkin tärkeä osa hevosen liikuntaa, ja toimii hyvänä mielenvirkistäjänä niin hevoselle kuin ratsastajallekin, joten olisi mukava saada se edes jossain muodossa osaksi meidänkin treenejä. Jos tuntisin tallin maastoreittejä, voisin toki lähteä vaikka maasta käsin taluttaen reittejä tutkimaan ja totuttelemaan Myffiä maastoiluun, mutta yksin en sinne viitsi lähteä seikkailemaan kun en paikkoja tunne. En myöskään mene takuuseen että M pysyy käsissä taluttaessa säikähtäessään, joten siinäkin on riskinsä. Kaverihevonen voisi helpottaa ja auttaa Myffiäkin rentoutumaan, mutta sen pitäisi sitten olla täysin maastovarma ettei M vaan saisi siltä kannustusta riehaantumiseen. Hauskinta tässä koko jutussa on se, että myynti-ilmoituksessa Myffiä mainostettiin maastovarmana ja koeratsastuksessa kerrottiin ettei Myffiä haittaa vaikka juna menisi maastossa ohi, mutta nyt on kyllä itsestä alkanut tuntua hieman liioitellulle nuo edellisessä paikassa kerrotut tarinat. Ei nimittäin kuulosta mun korvaan samalta hevoselta.

onneksi on aidattu kenttä, niin neiti pääsee riehumaan edes jotenkin!
Laukkamaasto pomminvarmalla hevosella tekisi mulle varmasti hyvää, mutta toisaalta se ei välttämättä poistaisi sitä arkuutta Myffillä maastoilua kohtaan. Olisi ihan mahtavaa, jos saisi jonkun ammattilaisen mukaan maastoon Myffillä ja itse voisin mennä jollain rauhallisemmalla ratsulla, ja hieman tarkkailla miten M maastossa toimii. Olen nimittäin varma että lamaantuisin täysin jos M lähtisi minua maastossa viemään, ja se reissu päättyisi todennäköisesti putoamiseen. Kaikki ei kuitenkaan ole aina mahdollista, ja pitää nyt ensin totutella Myffi pellolla kulkemiseen ennenkuin maastoilua edes harkitaan. Ei nimittäin ole kivaa laittaa hevosta maastoon jos se sitä stressaa, ei edes kylmähermoisen ratsastajan kanssa. Mutta kuten jo sanoin, on pellolla menossakin ne ongelmansa. Yritin eilen juoksuttaa Myffiä liinassa pellolla, mutta se vaan hyppi, pukitteli ja vinkui eikä kulkenut liinassa ollenkaan. Viereisissä tarhoissa olevat hevoset varmasti häiritsevät sitä, mutta toisaalta ei se yksinkään suostu mitään tekemään vaan todennäköisesti karkaisi ensimmäisen tilaisuuden tullen kavereiden luo. Suunnittelinkin kysyväni valmentajalta vinkkejä seuraavalla kerralla tämän säikkyydenkin suhteen, ja hänen kanssaan pohtia vaihtoehtoja ja hyviä tapoja totuttaa Myffiä vaihtelevaan ympäristöön.


Hevosta etsittäessä meidän kriteereihin kuului muunmuassa rauhallisuus, maastovarmuus ja järkevyys. Kuten varmaan on muutkin huomanneet, ei näistä kovin moni toteudu. Rauhallisuus riippuu ihan päivästä ja kellonajasta, maastovarmuutta ollaan pohdittu nyt tämän postauksen tiimoilta monelta kannalta ja järkevyys riippuu ihan tilanteesta. Myffin kannalta mukavissa tilanteissa se on järkevyyden perikuva, mutta heti kun se saa jotain stressattavaa tulee siitä ihan eri hevonen, panikoiva ja ajattelematon. Tämähän ei tietenkään silloin koeratsastaessa ilmennyt, mutta nyt pidempään hevosen tunteneena voin jo sanoa tämän olevan pysyvä osa sen luonnetta. Toivon tämän kuitenkin olevan vaan jonkinlainen vaihe, uhmaikä ehkä, joka tasoittuu tuosta parin vuoden sisään kuten Akun kohdalla kävi. Aku oli kauhea pukittelija Myffin ikäisenä, ja se viskoi erään syksyn aikana ratsastajia maahan oikein urakalla. Nyt se on kuitenkin rauhoittunut ja viisastunut, ja toivon Myffin ottavan siitä mallia, ettei kummallekaan meistä vaan satu mitään uusia juttuja kokeillessa.

Olisi mukavaa jos Myffi saisi asua tallilla, jossa ei olisi ylimääräisiä häiriötekijöitä vaan suhteellisen rauhallista koko ajan, päivästä toiseen. Rauhallisemmassa ympäristössä M varmasti suhtautuisi uusiin juttuihinkin rauhallisemmin, ja esimerkiksi lastaaminen olisi varmasti helpompaa. Eihän tuolla nykyisellä tallillakaan mitään kauheaa härdelliä ole ihan koko aikaa, mutta aina välillä siellä vilisee porukkaa milloin missäkin ja pienellä kentällä on ahdasta jo silloin kun siellä on vain yksi ratsukko meidän lisäksi. Suuremmalla kentällä reippaammin laukkaaminenkin onnistuisi, ja energiaa saisi purettua jo sillä tavoin. Irtojuoksuttaessakin M mahtuisi revittelemään paremmin, ja esteitäkin voisi hypätä vaikka muitakin olisi kentällä kun ei heti tulisi aita tai toinen ratsukko vastaan. Tottakai maneesikin olisi kiva, mutta jos tyytyisin kyllä suureen kenttäänkin joka pidettäisiin kunnossa ympäri vuoden jos sellaisen jostain saisin! Pitänee kirjoittaa joulupukille..

tämä hyppykerta meni pieleen, sillä kentälle tuli kaksi muuta ratsukkoa ja alkeistuntilainen taluttajan kanssa
En sano ettei nykyinen paikka olisi hyvä, mutta haaveilen kyllä suuremmasta kentästä ja rauhallisemmasta ilmapiiristä, ihan vaan Myffin takia. Uskon vahvasti sen muuttuvan huomattavasti miellyttävämmäksi käsitellä jos se vaan pääsee rauhallisempaan ympäristöön. Silloin vältyttäisiin vaaratilanteilta ja saataisiin treenattua ja purettua energiaa monipuolisemmin ilman ulkopuolisten tekijöiden aiheuttamia rajoitteita. Säännöllisellä, tarpeet vaativalla liikutuksella M olisi varmasti rauhallisempi pellollakin, ja sen kanssa voisi todennäköisesti maastoillakin ilman huolen häivää. Liikutuksen ollessa sään ja muiden olosuhteiden armoilla neidille pääsee kuitenkin kertymään energiaa todella herkästi, mutten halua sen takia lähteä märälle ja liukkaalle kentälle pelleilemään ja riskeeraamaan meidän molempien terveyttä, tai vaihtoehtoisesti kokeilla onneani pellolla. Haluan pystyä antamaan hevoselleni sen tarvitseman määrän liikutusta päivittäin, mutta aina se ei vaan ole mahdollista. Aina saa haluta, mutta harvoin ne haluamat asiat onnistuu.

Kommentit

  1. Harva hevonen onkaan pellolla parhaimmillaan, sillä avoimessa tilassa niitä jännitää kaikki enemmän, saaliseläimiä kun ovat. Oma hevoseni on täysin maastovarma, mutta pellolla todella jännittynyt ja siellä ei sen takia mennäkkään.

    Uskoisin kuitenkin, että hevosesi tottuisi maastoiluun vaan siedättämällä. Ainahan uudet paikat jännittää ja jos niihin ei ikinä rauhassa tutustu ei ne tutuksi itsestään muutu! Käy ensin itse tutkimassa reittejä ilman hevosta, ja mukavan reitin löydettyäsi lähdet taluttaen kulkemaan reittiä liinan kanssa. On sitten vähän pelivaraa, jos hevonen säikähtää jotakin. Ja ota vaikka kaveri mukaan ja hänelle talutukseen koira, jos kaveriheppaa et saa mukaan! Ainakin omasta kokemuksesta voin sanoa, että hevonen kokee olonsa turvaisammaksi ihmisten ja koirienkin kanssa. Kun Myffi oppisi ensin jonkun lyhyen maastoreitin ja huomaisi miten kivaa vaihtelua se onkaan, uskon että se varmasta rentoutuisi! Ja siitä olisi sitten hyvä lähteä kasvattamaan maastoreittejä - pikkuhiljaa.
    Tiedän, että maastoilu voi jännittää, niin minuakin monesti. Mutta yhdessä luottamusta rakentamalla, ensin maastakäsin, homma lähtee aivan varmasti sujumaan! :)
    Niin, ja itselläni maastoilu onkin yleensä rentoilua ja rauhottumista molemmille. Pääasiassa käyntiä, joskus pätkiä ravia ja laukkaa. Joten mihin silloin tarvitset edes pellolla menoa? Ja yleisestikin sanoisin, että vauhtia kasvatetaan vasta sitten, kun kaikki on käynnissä ok!
    Tuohon rauhalliseen ympäristöön tahdon vielä sanoa, että varmasti tarkat rutiinit jo loisivat hevoselle turvallisemman olon ja sitä kautta heppa olisi rauhallisempi. Hienoa, että ymmärrät asian ja yrität tavoitella sitä kohti!

    Tsemppiä! Ja Hyvää Joulunaikaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia paljon, ihanaa että pointti tuli esille! Ja hyvää joulunodotusta sinullekin! :)

      Poista
  2. meilläkin Lapi kulki maastossa vaan kahdella jalalla ja takaperin,nykyään se kulkee kaverin kanssa ihan nätisti. Laukatessa ei vaan jarruja löydy ja saattaa ryöstää,et pitää olla joku kaveri mukana,kenen perseeseen ajaa.:D monta kertaa oon lennot ottanu ja vannonu,etten ikinä enää mee maastoon tolla "hullulla" , mut silti vaan aina eksyn sinne. Myffiki on niin nuori vielä,että varmasti tottuu. sun pitää ottaa joku yks pieni lenkki,jota käyt vaikka alkuun taluttaen maastakäsin ja myöhemmi selästä käsi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan että tottuu. Alkaa tuntua että mun liian villisti laukkaavat ajatukset on tässä loppujenlopuks se suurin este! :D

      Poista
  3. Meillä on nuorten (4v) kanssa aloitettu maastoilu niin, että kentällä työskentelyn jälkeen on käyty pieni (n. 10min) käyntilenkki maastossa. Hevoset ovat tässä tilanteessa jo päässeet kentällä purkamaan energiaansa, vähän väsähtämään ja rentoutumaan, joten lenkki on mennyt rauhallisissa merkeissä.

    Löytyisikö tallin lähettyviltä jotain pientä lenkkiä, tienpätkää tms., jossa voisit kävelyttää Myffiä aina ratsastuksen jälkeen? Vähitellen matkaa voi sitten pidentää ja kun hyvältä tuntuu, voi kävelyn hoitaa selästä käsin. Ainakin alkuun olisi varmasti hyvä vain kävellä, jotta Myffin päähän saisi iskostettua, että maastossa kulkeminen ei tarkoita riehumista. Myöhempiä tilanteita ajatellen kotiin päin ravaamista/laukkaamista kannattaa välttää, nimim. erittäin huonoja kokemuksia :D

    Pellollekin voisit ehkä mennä vasta kentällä treenailun päätteeksi? Päätä pellolla mennessäsi, että nyt mennään niinkuin minä sanon ja minä osaan! Kyynärpäät kyljessä ja takapuoli penkissä on sinun turvavyösi :) Teetä myös pellolla Myffille paljon tekemistä (voltteja ym. kiemuroita, väistöjä, avoja...) ja anna sen myös liikkua eteen. Monet hevoset lähtevät entistä kovempaa haipakkaa alta pois, jos niiden ei anna liikkua.

    Juoksutettaessa tapahtuvaan hyppimiseen ja apinointiin on ratkaisuna oikeastaan vaan pyytää reilusti eteen. Pulassa ollaan siinä vaiheessa, kun liike ei kohdistu eteenpäin.

    Tsemppiä teille! Olen varma että osaat ja pystyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin kesällä lähes joka ratsastuskerran jälkeen kävelemässä tietä pitkin, kiipesin mäelle metsän reunaan ja M oli ihan fine sen kanssa. Kerran tultiin kyllä täysillä kotiinpäin kun neiti säikähti, ja siitä tää arkuus varmaan lähti, mutta oon mä kyllä sen jälkeenkin siellä metsässä käynyt. Tuo treenien jälkeen maastossa käyminen on hyvä idea ja olenkin sitä yrittänyt toteuttaa, mutta kentän huonon kunnon takia en ole saanut energiaa purettua pitkään aikaan kunnolla edes kentällä enkä täten uskalla lähteä pois aitojen sisäpuolelta kun tiedän paketin räjähtävän käsiin.. Sillähän tää alkaisi selviämään kun saisi kentän kuntoon ja ylimääräiset energiat pois!
      Kiitos kannustuksesta ja kivasta kommentista :)

      Poista
  4. On ihan mahdollista, että poni on edellisessä kodissaan ollutkin maastovarma. Hevoset ovat sellaisia, että paikan- ja ihmisenvaihdokset voivat saada ne käyttäytymään hyvinkin eri tavalla kuin ennen. Voi mennä tosi pitkään ennen kuin poni kotiutuu.

    Ja jos ratsastaja vielä jännittää niin se jo riittää saamaan ponin piukeaksi. Eli voi hyvinkin olla, että omat ajatuksesi ovat ne suurin este. Hevonen kuitenkin aistii tosi herkästi ihmisen mielialoja, jopa sellaisia, joita ihminen itse ei tietoisesti ajattele.

    Ideasi maastoilun harjoittelusta taluttamalla on minusta hyvä. Kannattaa laittaa naruksi liina tai joku muu pitkä naru niin ponin mahdollisesti loikatessa jonnekin et ole heti itse nurin tai poni irti. Tai aloittaa ihan pienestä, ensin vaikka ratsastuksen päätteeksi pieni pätkä pihasta poispäin - vain niin pitkälle, että poni pysyy rauhallisena. Vähitellen sitten voi pidentää matkaa.

    SD-team-blogissa oli muuten jokin aika sitten hyvä teksti siitä, miten säikystä hevosesta on tehty maastovarma. Kannattaa lukea!

    Kannattaa tosiaan kysyä valmentajalta vinkkejä, hän on varmasti paras henkilö neuvomaan, kun teidät tuntee.

    Tsemppiä ongelman ratkaisuun, maastoilu tekee kuitenkin hyvää hevoselle, etenkin nuorelle.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)