Sattuu ja tapahtuu

Joulukuu on ollut mielenkiintoinen kuukausi. Kenttä on ollut surkeassa kunnossa koko kuun, ja ehkä neljänä päivänä se on ollut oikeasti hyvä. Muu aika ollaan kompasteltu hiukan jäätyneellä kentällä tai kahlattu ravassa, pesten suojia päivittäin. Olen itse onnistunut telomaan itseäni ihan kunnolla, sillä alkukuusta vasemmassa jalassani oli todella kipeä mustelma Myffin potkun jäljiltä, ja sain kynsivallintulehduksen oikeaan nimettömääni, kiitos tallilla sotkeutuvien käsien. Noin viikko sitten ratsastaessa M oli todella energinen ja se loikkasi lätäkköä karkuun lähemmäs aitaa, jolloin oma sääreni pamahti lankun päähän ja sain jälleen kipeän ja suuren mustelman, tosin oikeaan jalkaan. Seuraavana päivänä koiralenkillä Dino nykäisi jostain syystä hihnasta hieman kovempaa ja taitoin vasemman nilkkani ihan kunnolla, ja jouduin kävelemään muutaman päivän tukiside jalassa. Vieläkin se vähän aristaa kun tallilla liukkaalla tai vaihtoehtoisesti jäisellä ja kuoppaisella pihalla käveleminen ei tehnyt kovin hyvää nilkalle, mutta enää ei sentään tarvitse pitää sidettä tukena.

Myffikään ei ole ihan ilman kolhuja selvinnyt. Alkukuusta sen silmän viereen ilmestyi kummallinen haava, noin sormen levyinen ja ehkä neljä senttiä korkea joka oli ihan vereslihalla kun sen huomasin. En tiedä yhtään mistä se on voinut tulla, sillä M on tarhannut yksin viimeisen kuukauden ajan. Muutama päivä tuon haavan ilmestymisen jälkeen sen silmän yläpuolelle tuli pienempi, ehkä pikkurillin pään kokoinen haava, jossa ihosta oli onneksi lähtenyt vain päällimmäinen kerros eikä se ollut läheskään yhtä pahan näköinen kuin toinen. Hoitelin niitä helosanilla ja haavanpuhdistusaineilla, ja laitoin suihkutettavaa laastariakin suurempaan haavan ettei se likaantuisi ja tulehtuisi. Ne onkin parantuneet hyvin, isompi näkyy vielä mutta siihen tulee koko ajan uutta ihoa ja sitä ei tarvitse edes puhdistaa enää. Toissapäivänä kentällä M astui kuitenkin vahingossa kiven päälle, ja ontui todella pahasti muutaman askeleen ajan. Hyppäsin heti alas selästä ja tutkin jalan, mutten nähnyt siinä mitään. Kävelytin hetken ja katsoin maastakäsin ontuuko se yhä, mutta neidin kävellessä normaalisti kiipesin takaisin kyytiin ja kokeilin pätkän ravia. Pientä arkuuttahan siellä tuntui, joten lopetin heti siihen paikkaan ja lähdin talliin katsomaan jalkaa tarkemmin. Mitään ei vieläkään näkynyt ja tarhaan viedessäkin jalka kesti taas neidin riehumista, joten en uskonut sen olevan mitään vakavampaa. Eilen se kuitenkin aristi sitä hieman enemmän, kovalla kentällä ei suostunut liikkumaan vaikken ollut edes selässä ja karsinassa pyöriessään selvästi varoi vasenta etustaan. Nyt se saa muutaman päivän vapaata, ja jos jalka ei lähde paranemaan pitää todennäköisesti jollain keinolla saada se eläinlääkärin tutkittavaksi. Siitä voikin tulla mielenkiintoinen projekti, sillä M ei vieläkään mene koppiin eikä tallilla ole mitään paikkaa jossa liikkumista voisi katsoa, sillä pelto on ainoa tasainen paikka mutta siellä M menee ihan sekaisin eikä pysy käsissä ollenkaan.

tässä tämä Myffin tunneli Kiinaan

Käytiin muutama päivä sitten Agrimarketissa ostamassa Myffille irroitettava ketju riimunnaruun. M on nyt ihan possu taluttaessa, ja se hyppii ympäriinsä eikä liukkaalla tai jäisellä pihalla viitsisi kauheasti leikkiä. Niinpä ostettiin valmentajan kehotuksesta ketju, jotta saadaan nopeasti Myffille näytettyä ettei hyppiminen kannata kun sitten tuntuu ikävälle. Koettiin parhaaksi vaihtoehdoksi laittaa ketju kulkemaan leuan ali, sillä turvan yli laittaessa se tuntuu itsestäkin ikävälle ja suussa se voi rikkoa hampaita. Leuan ali laittaessa M ottaa kuitenkin nokkiinsa heti pienimmästäkin nykäisystä, eikä se välttämättä auta sen hypätessä pystyyn. Pahimmassa tapauksessa ketjun aiheuttama lisäpaine leuan alla voi saada sen riehaantumaan entistä pahemmin, sillä se ei tietenkään tykkää siitä tunteesta. Toivon kuitenkin sen toimivan toisin ja näyttävän neidille että nyt on aika rauhoittua, sillä uskon sen kitkevän pahat tavat pois melko nopeasti jos M vaan ymmärtää sen tarkoituksen oikein.

Joulukin oli ja meni, ja lahjoja tuli niin annettua kuin saatuakin. Sain paljon kaikenlaista hyödyllistä, kuten esimerkiksi uudet talviratsastussukat Iidalta, valokuvauskirjan veljeltäni, rahaa hevostarvikkeita varten ja lahjakortin H&M:lle, jotta saan viimein ostettua itsellenikin jotain! Ostoslista on hevostarvikkeiden osalta pitkä, ja tarvitsen ainakin turvajalustimet, juoksutusraipan ja uusia huopia. Uusi fleeceloimi olisi kiva, sillä nykyinen on liian iso. Harjojakin tarvitaan kipeästi, sillä vanhat on todella huonoja ja käytössä kuluneita. Lämpimämmät ratsastushousutkin olisivat hyvät nyt talvella, mutta takista ei onneksi tarvitse huolehtia sillä sellaisen sain ostettua jo kuun alussa. Voitin nimittäin Hippolan joulukalenterista lahjakortin Equitariin, ja mukaan tarttui tämä ihana Spooksin takki! Olen käyttänyt sitä todella paljon, ja se on kyllä hintansa väärti. Ensimmäinen Spooksin tuote yllätti siis positiivisesti, ja varmasti tulen joskus lisää tavaraa Spooksilta ostamaan!

tuo takki on mulla päällä näissä kuvissa, mutta eipä tästä selvää saa kun oli niin pimeää

Kohta vuosi kuitenkin onneksi vaihtuu ja päästään aloittamaan puhtaalta pöydältä. Yritän mahdollisuuksien mukaan tehdä ensi vuodesta mahdollisimman onnistuneen, ja yritän edistyä Myffin kanssa ensi vuoden aikana ihan kunnolla. Nähtäväksi jää saadaanko tämä onnistumaan vai jääkö se vaan yritykseksi, mutta kaikkemme me sen eteen tehdään! Kunhan nyt juo jalka vaan parantelisi itsensä ilman sen suurempia toimenpiteitä ja kentän pinnalle sataisi pehmoinen lumikerros, niin päästäisiin taas ihan kunnolla treenaamaan. Ei viitsisi jo toista lomaa tänä vuonna käyttää pelkästään hevosen jalkaongelmien paranteluun..